Kirjailija Andrei Jurjevitš Kurkov (s. 1961) on
syntyperältään ukrainalainen ja asunut Ukrainassa kaksivuotiaasta lähtien.
Kieltenopettajan ja japanin kielen kääntäjän koulutuksen saanut Kurkov on
tehnyt kirjailijantyön lisäksi elokuvakäsikirjoituksia, työskentelee
toimittajana ja luennoitsijana ja on esimerkiksi kansainvälisen
elokuvapalkinnon tuomariston pysyvä jäsen. Kirjat Kurkov kirjoittaa venäjäksi,
mutta toimittajan työn hän tekee ukrainan kielellä.
Kurkov on ollut suosittu kirjailija paitsi Ukrainassa myös
Venäjällä. Siellä hänen kirjojensa jakelu kuitenkin lakkasi vuonna 2005, koska
Kurkov oli ottanut kantaa Venäjän sekaantumiseen Ukrainan sisäpolitiikkaan.
Hän on julkaissut ainakin kaksikymmentä teosta, ja kirjoja on
käännetty 35 kielelle. Suomeksi hänen teoksiaan on toistaiseksi julkaistu vain
neljä: Kuolema ja pingviini (suom. 2006 Eero Balk), Harmaat
mehiläiset (2023, suom. Arja Pikkupeura), Kuolleen miehen
kaveri (2024, suom. Riku Toivola) ja Kiovan korva tänä
vuonna Arja Pikkupeuran suomentamana. Kurkovin suomalainen kustantaja on Otava.
Kiovan korva aloittaa historiallisen Kiovan mysteerit
-nimisen rikosromaanisarjan, joka sijoittuu ensimmäisen maailmansodan ja
Venäjän vallankumouksen jälkeisiin vuosiin. Kiovan korvassa ollaan
vuoden 1919 sekasortoisessa keväässä. Nuorukainen Samson Koletško jää yllättäen yksin, kun kasakat
surmaavat hänen kirjanpitäjäisänsä keskelle katua. Miehet olivat menossa
räätälille noutamaan isälle teetettyä pukua. Samson pelastuu kuin ihmeen
kaupalla, sillä hänen päähänsä tähdätty sapelinisku menee ohi riipaisten mukaansa
vain hänen oikean korvalehtensä.
Ajat Kiovassa ovat siis sekavat ja vaaralliset.
Vallankumouksen jälkeen bolševikit
ovat puna-armeijan tuella ottaneet kaupungin haltuunsa ja yrittävät
vakiinnuttaa uutta hallintoa, mutta valkoiset joukot ovat tekemässä
vastavallankumousta ja uhkaavat vyöryä minä hetkenä hyvänsä kaupunkiin. Sähkön-
ja vedenjakelu on epäsäännöllistä, ja kaikesta on pulaa. Uudet vallanpitäjät
tekevät takavarikointeja tiheään tahtiin, ja pian puna-armeijan sotilaat
kolkuttavat Samsoninkin oveen.
Samson asuu tilavassa kerrostaloasunnossa yksin isän kuoltua.
Talonmiehen leskirouva näkee nuorukaisen ahdingon ja alkaa järjestellä tälle
avioliittoa. Sopiva morsianehdokas olisi hänen mielestään kuvernementin tilastoviraston
tilastotietoja keräävä tomera Nadežda. Pian Samson huomaakin tunteidensa
lämpenevän uutta järjestelmää uskollisesti kannattavaa Nadeždaa kohtaan. Hän on
huolissaan nuoren naisen pitkästä ja vaarallisesta työmatkasta ja tarjoaa tälle
majapaikkaa omasta tilavasta huoneistostaan.
Ennen Nadeždan muuttoa huoneistoon kuitenkin majoittuvat
puna-armeijan sotilaat Anton ja Fjodor, joilla ei tunnu olevan aivan puhtaat
jauhot pussissaan. Miehet haluavat majoittua Samsonin isän työhuoneeseen, jonka
kirjoituspöydän laatikkoon Samson on tallettanut irronneen korvalehtensä.
Ensimmäisenä yönä Samson tekee mullistavan havainnon: hänen irti leikattu
korvalehtensä kuulee yhä ja välittää kuulemansa edelleen hänen
korvakäytäväänsä!
Uusi hallinto tarvitsee kalusteet virastoihinsa, joten kaupunkilaisia
kohtaa uusi takavarikointiaalto. Vastoin omia ohjeitaan viranomaiset
takavarikoivat Samsonin isän työpöydän läheisen miliisiaseman tarpeisiin.
Samson päätyy tekemään reklamaatiota laittomasta takavarikosta. Kun laitoksen
esimies huomaa hänen taitavan sanankäyttöönsä, hänet pestataan miliisin
rikostutkijaksi.
Käänne ei ole huono, sillä Samson on etsiskellyt töitä ja
saa myös oman isänsä työpöydän laitoksella käyttöönsä. Ensi töikseen hän tekee
rikosilmoituksen luokseen majoittuneista puna-armeijan sotilaista, sillä hän on
todennut näiden keränneen huoneistoon varastettua tavaraa.
Yllättäen tästä lähtee kehkeytymään Samsonin ensimmäinen
laaja ja monipolvinen rikostutkinta, johon liittyy pian sarja varkauksia ja
murhia. Tapauksen tutkinta on hengenvaarallista kaupungissa, jossa erilaiset epävakaat
voimat kamppailevat vallasta, eikä Samson suinkaan välty hengenvaaralta.
Kaukokorvasta, Nadeždan tilastotiedoista ja omasta pikakoulutuksella hankitusta
ampumataidosta on hänelle vielä korvaamatonta apua.
Kurkovin tekstiä luonnehditaan sosialistiselle ja sitä seuranneelle
järjestelmälle naureskelevan mustan huumorin täyteiseksi. Tämä on Kiovan
korvan perusteella helppo allekirjoittaa. Rikosjuoni on hyvin ilmeisesti
Kurkoville keino näyttää, miten ihmiset toimivat kaoottisissa tilanteissa ja mikä
on poliittisten aatteiden merkitys, kun yksilöt kamppailevat olemassaolostaan
keinolla millä hyvänsä. Mutta silti rikosjuonikin on kiinnostava ja taitavasti
punottu kaikkine yllätyksineen.
Uuden järjestelmän mielettömyys ja rakkaus byrokratiaan
valottuu huumorin keinoin erilaisten tapahtumasarjojen kautta osoittelematta
mutta selvästi. Esimerkiksi lääkäreitä uusi järjestelmä pitää verenimijöinä,
jotka ovat tsaarin aikana ansainneet omaisuuksia muun muassa ottamalla vastaan
lahjoja potilailtaan. Nyt heidän pitää työskennellä ilmaiseksi, koska heidän
tehtävänsä on palvella kansaa. Onko tulos sitten kansan kannalta lopulta näin
parempi, on yhdentekevää.
Samson on hieman naiivi nuorukainen mutta oppii kyllä
nopeasti luovimaan erilaisissa aatteellisissa ristiaallokoissa. Hän ei asetu
oikeastaan muun kuin oikeuden puolelle, mutta toki oma ja hänelle tärkeiden
ihmisten henki ja hyvinvointi ovat myös olennaisia arvoja. Samson rakentaa kuin
huomaamattaan omaa tärkeää verkostoaan kaupungissa. Ystävällisyys palkitaan ankarinakin
aikoina sydämellisinä vastapalveluksina, joista on apua niin virkatehtävissä kuin
yksityishenkilönäkin.
Tässä sarjan aloitusosassa käytetään runsaasti aikaa tilannekuvan
pohjustamiseen. Olen sitä kuvannut yllä. Romaanin loppupuolella Samson virkatovereineen
tosiaan ratkoo myös hyvin visaista rikosvyyhteä, joka lähtee purkautumaan hänen
itsensä tekemästä rikosilmoituksesta ja sitä seuranneesta pidätyksestä. Puna-armeijan
sotilailta takavarikoidut varastetut esineet johdattavat miliisin lopulta perin
kummalliseksi osoittautuvan rikollisen jäljille.
Mustan huumorin lisäksi Kiovan korva -romaania
sävyttää myös maaginen realismi Samsonin irti leikatun korvan osalta. Se
solahtaa vaivattomasti muutenkin absurdilta vaikuttavaan tilanteeseen kevään
1919 Kiovassa. Sarjassa on jo ilmestynyt ainakin englanniksi kakkososa The
Stolen Hearth, joka toivottavasti saadaan pian suomeksi sekin.
Kirjan nimestä sen verran, että alkukielinen nimi on siis Samson
ja Nadežda, englanniksi taas The Silver Bone ja suomeksi Kiovan
korva. Omalla tavallaan osuvia kaikki, mutta alkukielinen on ehkä pliisuin.
Hopeinen luu ja Samsonin korva ovat kuitenkin juonen kannalta olennaisia
esineitä, ja suomenkieliseen nimeen sisältyy kivasti sivumerkityksiäkin.
Andrei Kurkov: Kiovan korva (Самсон и надежда)
Kiovan mysteerit 1
Suom. Arja Pikkupeura.
Otava (Otavan kirjasto -sarja). 296 s. Äänikirjan lukija Panu Vauhkonen.
Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti