tiistai 9. helmikuuta 2021

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa


Turussa Aurajoen länsirannalla sijaitsee Barkerinpuisto, johon en ole aikaisemmin sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Tontilla seisoi kuitenkin vuodesta 1846 alkaen ja 1960-luvulle asti englantilaisen John Barkerin (1791-1854) perustama puuvillatehdas, jossa kehrättiin ja värjättiin lankaa sekä kudottiin kangasta. Parhaimmillaan koko tontti oli täynnä uudenaikaisin konein täytettyjä komeita tehdasrakennuksia ja niissä työskenteli 1910-luvulla enimmillään 1250 työntekijää.

Kadonneista rakennuksista voi kurkata kuvia täältä, täältä ja täältä ja tehtaan historiasta lukea tarkemmin täältä ja täältä.

Jonkin matkan päässä Tuomaansillasta yläjuoksulle päin Aurajoen ja Vähäjoen yhtymäkohdassa ennen Halistenkoskea on Koroistenniemi, jolla on vuosien 1229-1300 välisenä aikana sijainnut Suomen hiippakunnan piispanistuin eli piispanlinna sekä kirkko hautausmaineen. Maarian seurakunnan kirkkoherran puoliso Jenny Maria Tallgren löysi 1800-luvun lopulla Koroisten piispanlinnan rauniot, ja paikalla aloitettiin kaivaukset Hjalmar Appelgrenin johdolla vuonna 1898. Koroistenniemi rauhoitettiin vuonna 1905 muinaismuistoalueeksi.

Innostuin kaivelemaan netin syövereistä näitä faktoja, kun luin turkulaisen kirjastonhoitaja Ann-Christin Antellin uunituoretta esikoisteosta Puuvillatehtaan varjossa, joka on 1880-luvun Turkuun sijoittuva historiallinen romanttinen romaani. Antell on hyödyntänyt romaanissaan historiantuntemustaan ja historian faktoja, mutta käyttänyt varsin rohkeasti myös kaunokirjallisia vapauksia eli mielikuvitustaan.

Antellin sankaritar on alle kolmikymppinen Jenny Malmström, Liedon kappalaisen Matias Malmströmin leski. Puoli vuotta aviomiehensä kuoleman jälkeen Jenny on synnyttänyt kuolleen poikalapsen. Leskeksi jäätyään hän on muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa Kaarinan kirkon pappilaan (nykyään Pyhän Katariinan kirkko Turussa) hoitamaan leskeksi jääneen kirkkoherraisänsä taloutta.

Jenny on ehkä poikkeuksellisenkin emansipoitunut. Häntä kiukuttaa, että naiset eivät voi esimerkiksi opiskella ja harjoittaa ammatteja, kuten miehet. Oma isä on aina kannustanut tytärtään, mutta opiskelemaan hänkään ei ole yksityisen mamsellikoulun käytyään lähtenyt vaan on päätynyt naimisiin. Leskenä Jenny osallistuu aktiivisesti säätyläisrouvien rientoihin ja kuuluu muun muassa Turun Rouvasyhdistyksen kantaviin voimiin. Yhdistyksen tarkoituksena on harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja kerätä sitä varten rahaa järjestämällä erilaisia tapahtumia ja juhlia herrasväelle.

Rouvasyhdistyksen toiminnan takia Jenny myös tapaa ensimmäisen kerran Fredrik Barkerin, puuvillatehtailija John Barkerin komean ja kopean pojan. Jennyn tehtävänä on taivutella John Barker osallistumaan muiden tehtailijoiden hankkeeseen, jossa on tarkoituksena rakentaa tehdastyöläisille säällisiä asuntoja. Jenny on sopinut tapaamisen vanhan johtajan kanssa, mutta työhuoneeseen saapuukin nuorta leskeä julkeasti katseellaan mittaileva nuoriherra Barker. Tapaaminen ei pääty kovin lupaavasti ainakaan työläisten asuntoasian kannalta. Kiukusta kihisevä Jenny purjehtii näyttävästi pois paikalta.

Tohtori Pinellon Sivistyskerhon luentoillassa Jenny tapaa innokkaan maisteri Vanhasen, joka opettaa suomalaisessa lyseossa ja on mukana perustamassa suomenkielistä sanomalehteä Turkuun. Maisteri osoittaa oitis kiinnostuksensa kaunista ja selvästikin sivistynyttä papinleskeä kohtaan. Kun aikanaan alkavat Koroistenniemen kaivaukset, niillä johtaa töitä eräs miellyttävä herra Aaltonen.

Miehiä on siis kuvioissa kosolti, mutta kenelle Jennyn sydän kuuluu? Kun hän lopulta pääsee tästä seikasta selvyyteen, alkaa kohtalo heitellä hänen tielleen ikäviä sattumuksia toisensa jälkeen. Antell onnistuu mukavasti yllättämään kokeneemmankin historiallisen viihteen lukijan juonenkäänteillään. Ihan helpoimman kautta ei ratkaisuun päästä!

Juonikuviot ovat siis mukavan raikkaita, vaikka genren konventioita lähinnä kevyesti mukaillen edetäänkin. Henkilökuvaus on harmillisen ohuehkoa, ja jopa Jenny jää jotenkin etäiseksi. Välillä hänen tiukka ylpeytensä ja tinkimätön oikeudenmukaisuutensa yhdistettynä kipakkuuteen tuntuu aavistuksen turhan korostetulta. Kuitenkin pidin Jennystä lopulta ihan kohtalaisesti ja jännitinkin, miten kaikki oikein saadaan asettumaan oikeaan asentoon.

Eniten pidin kirjailijan oivaltavasta ratkaisusta Jennyn suhteen: lapsensa menettänyt nuori säätyläisleskirouva on erittäin toimiva henkilö 1800-luvun lopulle sijoittuvassa romaanissa. Hänellä on koko joukko oikeuksia ja vapauksia, joita naimattomilla tai naimisissa olevilla naisilla ei ole, mikä tekee hänestä kiinnostavan henkilön, jolla on sopivasti liikkumavaraa.

Parasta kirjassa on kuitenkin Turku! Antell osaa loihtia menneen ajan kirjan sivuille todella elävästi. Kuuvuoren köyhien löyhkäävät hatarat mökit, Rettigin hulppeat juhlasalit, tehdassalien pauhaava melu, Aurajoen rannat eri vuodenaikoina; kaiken voi nähdä, kuulla ja haistaa! Ja kuten juttuni alkuosasta käy ilmi, tämä romaani sai taas sisäisen historioitsijani suorastaan kihisemään innosta. Kesäksi on tiedossa muutamakin reissu tiettyihin maisemiin myös! Aivan loistavaa siis kaikin puolin.

7.2.2021 ilmestyneessä Turun Sanomien haastattelussa Antell paljastaa, että hän kirjoittaa Puuvillatehdas-sarjan kakkososaa ja että sarjasta on todennäköisesti tulossa kolmiosainen. Mielenkiintoista on aikanaan saada lukea, miten tarina jatkuu.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa
Gummerus 2021. 335 s.


Ennakkokappale. Kirja ilmestyy 12.2.2021.

1 kommentti:

  1. Minäkin odotan jatkoa. Luen mielelläni tällaisia historiallisia viihderomaaneita, nämä ovat niin mukavia kevyitä välipalakirjoja.

    VastaaPoista