tiistai 4. elokuuta 2015

Kolmen kirjan haaste

Sain Tuijata-blogin Tuijalta Kolmen kirjan haasteen, jossa on ideana esitellä kolme blogiaikana lukemaansa kirjaa, jotka voisi lukea uudelleen. Kiitos haasteesta, Tuija! Haaste on kesän aikana kierrellyt kirjablogeissa ihan mukavasti. Olen itse laiska tarttumaan haasteisiin, mutta tämä on aika kutkuttava.

En enää aikoihin ole ehtinyt lukea kirjoja uudelleen, vaikka jatkuvasti käsiin osuu teoksia, jotka ansaitsisivat rauhallisen uudelleen luennan. Sen sijaan teen aika paljon sitä, että kuuntelen äänikirjana sellaisen kirjan, jonka olen voinut aika hiljattainkin lukea painettuna. Viimeksi näin kävi Jussi Valtosen Siipien kantamien ja He eivät tiedä mitä tekevät kanssa. Olisipa ihanaa saada äänikirjana myös vaikkapa Anni Kytömäen Kultarinta! Äänikirjoina olen kuunnellut myös melkoisen pinon tuttuja klassikoita ja lastenkirjoja. Menetelmä on kaikin puolin nautinnollinen, suosittelen!

Jos minulla olisi aikaa lukea kirjoja uudelleen, lukisin ainakin seuraavat kolme:

Tapani Heinosen Reunalla (Minerva, 2012) oli vahva lukukokemus, joka on jäänyt mieleen. Olen myös ihmetellyt, miten vähälle huomiolle rankka ja tasokas romaani ajankohtaisesta aiheesta on jäänyt. Heinoselta on  ilmestymässä uusi romaani Kuka heilutti pesäpuuta (Minerva) ihan lähiaikoina. 







Nuorena luin samoja kirjoja yhä uudelleen, kuten ikäkauteen kuuluu. Blogini ensimetreillä osallistuin nostalgiahaasteeseen Lilian Kallion nuortenkirjalla Puumajakesä (WSOY, 1977). Törmäsin tähän ihanaan kirjaan alkukesästä kirpputorilla ja sain pidellä itseäni, etten olisi ostanut sitä. Meillä siis on jo yksi kappale kirjaa olemassa. Innostuin Puumajakesästä niin, että luin myös Kallion erikoisen scifiromaanin Ugudibuu (Tammi, 1975). Se on myös jäänyt mieltä kaivelemaan, ja juuri hiljattain muistelin kirjan herkullista kohtausta, jossa naiset hakivat itselleen Mona Lisan joululahjaksi.



Ann-Marie MacDonaldin tiiliskiviromaani Linnuntietä (Tammi, 2004) oli huima lukukokemus, todellinen sukellus kirjailijan luomaan maailmaan. Romaanissa on monia ulottuvuuksia, ja kun nyt tiedän loppuratkaisun, voisin keskittyä paremmin tarinan eri kerroksiin kuin ensimmäisellä ahmimiseksi paikoin muuttuneella lukukerralla. Ystävän avustamana onnistuin nappaamaan itselleni oman kappaleen kirjasta taannoin kirjamessujen antikvariaattiosastolla, joten uudelleen lukeminen olisi ihan helppoakin. Tosin vielä ovat muutkin MacDonaldin teokset lukematta.




Haaste on kiertänyt jo sen verran, että taitaa olla parasta heittää vain yleinen kysymys ilmaan: Mitkä kirjat Sinä luet yhä uudelleen tai ainakin haluaisit lukea?

14 kommenttia:

  1. Montgomeyn Annat luen viiden vuoden välein, tietääkseni olenko jo mieleltänikin yhtä vanha ja raihnainen, Jane Austenit olen lukenut moneen kertaan, Jukka Parkkiset. Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan ym ym. Tilanteesta riippuen , eli olenko rauhallisella mielellä ja terveenä luen uutta ja monenlaista, sairaana huomaan lukevani vanhoja tuttuja.
    Jussi Valtosesta tulee takuulla näitä uudelleen luettavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Annat ovat lähes puhki kuluneet minun ja tyttärenkin käsissä, ainakin ensimmäinen osa! Todellinen lohtukirja.

      Poista
  2. Näitä postauksia on mukava lukea. Kaikki mainitsemasi kirjat ovat minulle tuntemattomia, mutta ainakin tuo Linnuntietä alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VAHVA suositus Linnuntielle! Sitä toivoisin Tammen Keltaisen kirjaston pokkarisarjaan.

      Poista
  3. J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa on "pakko" lukea uudestaan, ennen kuin lukee kohta ilmestyvän jatko-osan. Steinbeckin Pitkä laakso seisoo kirjahyllyssäni, enkä muista siitä oikein mitään. Terry Pratchetin Mortin ajattelin lukea jo varmaan viidennen kerran. Lukuhykerrykseeni tuli iso vaje Terry Pratchetin astahdettua kiekkomaailmamme laidalta kohti tuntematonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkiin huimiin klassikkoihin tuntuu ilmestyvän jatkoa :D Tämäkin laitettava lukulistalle.

      Poista
  4. Tuo Ugudibuu kuulostaa kyllä hauskalta (vaikka idea on tosiaan harrastettu, mutta toisaalta se on ollut poissaoleva klisee niin pitkään että nyt siitä on alkanut tulla taas uusia variaatioita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on hauska anekdootti, ja sen lukaisee nopsaan, suosittelen!

      Poista
  5. OMG, mulla on edelleen Linnuntietä lukematta! No nyt jos koskaan :)

    VastaaPoista
  6. Kirsi, minäkin olen ihmetellyt, miten katveeseen Heinosen Reunalla on jäänyt. Sehän on vahva romaani, joka vie mennessään. Eräiltä osin se on myös jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole ennen kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tästä aiheesta silloin kirjan luettuamme keskustelimme ja olimme aika vaikuttuneita molemmat. Syystä, sillä kirja on mielessäni vieläkin.

      Poista
  7. Reunalla ja Linnuntietä ovat minulla lukulistalla, vaan niin on monta muutakin...

    Onko noloa myöntää näin 25-vuotiaana, että Pottereita olen lukenut monesti ja luen varmaan jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä, mitä noloa tuossa on. Olen Potterit lukenut kolmesti: ensin itselle, sitten lapsile ja vielä äänikirjakierros viime vuonna :D

      Poista