tiistai 16. joulukuuta 2014

Syksyn uutuusdekkarit (parempi myöhään...)



Kiireisen syksyn syyksi laitan, että olen ollut vähällä unohtaa perinteeni pistää tänne näkyville Ruumiin kulttuuri -lehdessä julkaistavan syyskauden dekkariluettelon. Kuten tapana on ollut, kommentoin listaa hyvin subjektiivisesta näkökulmasta eli kerron, mitkä kirjat ovat lukulistoillani. Listat alkavat olla musertavia! Edes vuoden virkavapaa ei taitaisi auttaa lukemattomien kirjojen listojen huventamisessa. Mutta mukavaa on aina haaveilla, eikö vain?

Ylimalkaisesti laskien sain Ruumiin kulttuurin (3/2014) luettelon pituudeksi yli 120 kirjaa. Reippaasti päälle kaksisataa dekkaria siis julkaistaan suomeksi vuosittain. Oma saldoni on hyvä, jos saan kokoon viisikymmentä dekkaria vuodessa, eivätkä kaikki tosiaan ole uutuuksia.

Luetuiksi voin lehden luettelosta ruksata melkein 14 dekkaria sekä yhden ihmissuhderomaanin. Protestoin nimittäin ankarasti Leena Lehtolaisen romaanin Kuusi kohtausta Sadusta ottamista mukaan tälle listalle. Kirja on arvioitukin lehden Kirjakäräjillä. Eivät kaikki dekkarikirjailijaksi profiloituneen kirjailijan teokset ole dekkareita! Pääsen siis tällä luvulla hieman yli kymmenen prosentin lukusaldoon. Avuksi on, että muutamat kirjoista ovat ilmestyneet jo kesän korvalla.

Mutta aloitetaan jo luetuilla:






Luettavien tai ainakin vähintäänkin kiinnostavien lista on mittavampi:

Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu
Edelliset Kerrin Berlin noir -sarjan loistavat natsi-Saksaan sijoittuvat dekkarit Liekit Berliinissä ja Kalpea rikollinen olen jo lukenut, ja tämän kolmannen olen saanut arvostelukappaleena, joten se on ihan oikeasti lukulistallani. Kenties jo ihan lähiviikkoina.

Arnaldur Indriðason: Reykjavikin yöt
Olen lukenut kaikki Arnaldurilta suomennetut dekkarit, enkä tosiaankaan aio jättää tätä väliin.

Ian Rankin: Kuolleiden nimeen
Rankin on ollut jo vuosia lukulistallani ja hyllyssäni on rivi hänen dekkareitaan, kaikki toistaiseksi lukematta. Komisario John Rebusista kertovista dekkareista on tehty mainio tv-sarja, jonka katselu lykkäsi lukemista muutamilla vuosilla, siis sen verran, että ehdin unohtaa juonet.

Robert Robinson: Pimeyden kaikki värit
Robinson on suosikkejani, jonka suomennosten ilmestymisvauhdista olen pahasti pudonnut. Pari edellistäkin taitaa olla lukematta, mutta hyllyyn olen kyllä visusti nekin kerännyt.

Staffan Bruun: Murhastudio
Tämä kirja oli jo kevään Ruumiin kulttuurin listalla, mutta lukematta on edelleen.

Ansu Kivekäs: Perhosveitsi
Minulle uusi tekijä, mutta sen verran kehuja olen kuullut, että sähköinen versio on jo hankittu virtuaalihyllyyn odottamaan.

Harri Nykänen: Mullasta maan
Nykäsen tuotannosta olen tainnut suurimman osan lukea, ja tämä on kuulemma hieman erilainen tai ainakin uudenlainen. Kiinnostaa kyllä. Jos äänikirjana saa jossain vaiheessa, otan varmasti kuunteluun.

Jarkko Sipilä: Luupuisto
Myös Sipilän tuotanto on tullut luetuksi vuosien mittaan ja hyväksi olen pääosin havainnut. Äänikirjatiedosto on jo valmiiksi ladattu puhelimeen, joten pian saan tämän lenkkiseurakseni.

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema
Pidin Hurman esikoisesta Yönpunaisesta höyhenestä kovasti, joten tämä on ehdottomasti myös luettava jossain välissä.

Jussi Adler-Olsen: Pullopostia
Osasto Q:n ensimmäinen osa Vanki oli hiuksianostattava, Metsästäjät taas hienoinen pettymys. Kolmatta osaa on kovasti kehuttu, joten – lukulistalle.

Jo Nesbø: Isänsä poika
Olen aikoja sitten pudonnut Harry Hole -sarjan kärryiltä, ja rästiä on kertynyt. Aikaa on kulunut niin paljon, että olen ajatellut lukea sarjan aikanaan alusta uudelleen. Mutta tämä kirja ei tietääkseni kuulu sarjaan, joten sen voin ottaa käsittelyyn suoriltaan. Äänikirjatiedosto on jo ostettuna.

Kariston dekkarinovellikokoelmaan ovat kirjoittaneet Seppo Jokinen, Esa-Pekka Kanniainen, Juha-Pekka Koskinen, Paulus Maasalo, Martti Linna, Timo Saarto ja Timo Sandberg. Tarvitaanko muita perusteluja? Herää vain kysymys, onko jossain välissä tulossa seitsemän naisdekkaristin novellikokoelmaa?

Belinda Bauer: Ruumis nro 17
Olen lukenut aiemmat Bauerin dekkarit ja viihtynyt erinomaisesti, joten tämäkin listalle.

Milla Ollikainen: Vesiraukka
Esikoisromaani Veripailakat oli kelpo dekkari, joten tämä on ehdottomasti luettavien listalla. Ollikainen on kiinnostava nuori naisdekkaristi.

Jim Thompson (toim.): Helsinki noir
Mustanpuhuvat dekkarinovellit toki kiinnostavat. Liken kustantamassa antologiassa on tekstejä seuraavilta tekijöiltä: Riikka Ala-Harja, Tapani Bagge, Pekka Hiltunen, Johanna Holmström, Karo Hämäläinen, Jesse Itkonen, Teemu Kaskinen, Leena Lehtolainen, Tuomas Lius, Joe L. Murr, Jukka Petäjä, Jarkko Sipilä, Jim Thompson ja Antti Tuomainen. Huh. Tämä pitänee hankkia itselle.

Åke Edwardson: Menneisyyden viesti
Olen ennen blogiaikaa lukenut koko Winter-sarjan ja pitänyt kovasti. Nyt voisi verestää hyvää suhdetta.

Jens Lapidus: VIP-huone
Lapidusta en ole koskaan lukenut, mutta tämän kirjan arvostelukappaleen olen saanut, joten eiköhän ole jo aika tutustua.

Peter James: Kuoleman kello käy
Otin ensikosketuksen Brightoniin sijoittuviin jännäreihin syksyllä, ja jos vain aikaa siunaantuu, luen koko sarjan jossain raossa.

Jaana Lehtiö: Uutta auringon alla
Lehtiön teoksiakaan en ole vielä yhtään lukenut, mutta tekijä kiinnostaa. Tästä voisin hyvin aloittaa tutustumisen.

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu
Leppoisaa hyvänmielenkirjaa etsiville voi tätä tekijää suositella lämpimästi. Pari kirjaa olen jäänyt suomennostahdista jälkeen, mutta ei haittaa.

Marko Hautala: Kuokkamummo
Pitääkö tätä perustella? Mikä nimi kirjalla!

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä
Kirja on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa, kuten kirjailijan aiemmatkin suomennokset. Olen kuullut kirjasta paljon hyvää, ja kirjailija on ollut muutenkin tutustumista odottavien tekijöiden listallani (kyllä, sellainenkin on…).

Anna Lönnroth: Baselinvihreää
Tätä kirjaa suositeltiin jossain vahvasti, ja nimi jäi mieleen. Kun tulee kirjastossa vastaan, tartun.

Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä
Variksen tyylistä pidän, ja aikanaan Johtolanka-palkinnon napannut Vaimoni oli loistava lukukokemus.

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat
Hercule Poirotin uudelleen lämmittäminen arveluttaa, mutta uteliaisuus voittaa. Äänikirja jo ladattu puhelimeen!


Viimeiseksi on vielä lisättävä Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon tietokirja Tappavat tienoot, jonka arvostelukappaletta olen jo aloitellut. Vaikuttaa muuten kiinnostavalta!


Lukulistani siis tuntuu venyvän, mutta kuten sanottu, ainahan on hauskaa laatia listoja ja suunnitelmia. Millaisia ajatuksia syksyn dekkarisato Sinussa herättää, rakas lukijani? Joko olet parhaat päältä poiminut, vai onko pino yöpöydällä turvallisuusriski korkeutensa takia?

8 kommenttia:

  1. Voi Kirsi, sinulla on vielä niin monta hyvää kirjaelämystä edessä! Erityisesti voin suositella tulevista kirjoista Murhenäytelmää, se oli aivan huikea kirja. Myös Kuokkamummo ja Belinda Bauerin kirja olivat aivan mahtavia, tykkäsin niistä kovasti. :) Eli, hyviä lukuhetkiä on odotettavissa jatkossakin dekkareiden parissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämyksiä varmasti on edessä, mutta pahaa pelkään, että osa jää kokonaan kokematta. Uutta kautta pukkaa jo ensi kuussa, kun Timo Sandbergin kirja ilmestyy :D

      Poista
  2. Olen lukenut sinun luetuista: Sokeat linnut, Rakennus 31, Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä, Vera Vala: Villa Sibyllan kirous. Silkkiäistoukka odottaa lukua.

    Luettavista olen lukenut Hatuntekijän kuoleman. Isänsä pojan olen ladannut lukulaitteeseen, mutta tahmaa. Kirja on parempi formaatti minulle.

    Uutta auringon alla ja Kuokkamummo ovat joulun lukulistalla. Jos oikein muistan, niin Lehtiön kirja sijoittuu Porvooseen joten pakko lukea.
    Murhenäytelmä, Baselinvihreä luettu. Nimikirjain murhat kesken. Murhenäytelmä jätti vaisun olon. Ei vain yllä omalle tasolleen. Musta kuviot on huippu.
    Aika paljon samoja luetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mieluiten luen kirjat perinteisessä muodossa tai kuuntelen äänikirjoina, mutta aina välillä olen sähkökirjaakin kokeillut. Ehkä opin vielä?

      Voisin aloitella Phillipsiin tutustumisen tällä Murhenäytelmällä, jos ei kerran ole ihan tekijänsä parhaimmistoa.

      Poista
  3. Niinpä - RK:n nelosnumerokin jo tuli!

    Siinähän on valtavasti arvosteltuja teoksia - ja silmään pistää, siis ihan pistää, kuinka moni dekkari nykyään ilmestyy pienkustantajalta.

    Hyvä vai paha? Vai molempia jos kirjat tulevat julki keskeneräisinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehti tosiaan saapui tänään tännekin, eli todella viime tippaan jäi tämä koosteeni. En ole vielä ehtinyt nelosnumeron Kirjakäräjiä avata, mutta olen pannut saman suuntauksen merkille muutoinkin.

      Hyvä ja paha, minusta, tuo pienkustantamojen julkaisumäärä. Kirjat tosiaan saattavat pahimmassa tapauksessa putkahtaa painosta suorastaan rikollisen huonosti toimitettuina. Kaikki pienkustantajat eivät joko kykene tai välitä kantaa vastuutaan kirjojen viimeistelystä tai kirjailijan ohjaamisesta kirjoitusprosessin aikana, Toisaalta kirjallisen kentän moniäänisyys on hieno juttu. Eikä yleistää kannata. On oikein hyviä pieniä kustantamoja.

      Poista
  4. Dekkareitä ilmestyy ihanan paljon ja aivan liikaa... kun vuorokaudessa olisikin extratunteja ihan vaan käytettäväksi dekkarien lukuun. :) Millään ei ehdi lukea kaikkea kiinnostavaa. Ian Rankinin uusin on mennyt minulta jotenkin ohi silmien, mutta pitääpä laittaa varaukseen kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runsas valikoima tosiaan on tarjolla, eikä ihme, että osa jää väkisinkin lukematta. Olen ihan tarkoituksella pudottanut omilta seurattujen listoilta sellaiset kirjailijat, joiden kirjoja olen pitänyt 'ihan kivoina' dekkareina, jotta voisin saada tilaa edes muutaman itselle uuden kirjailijan teoksille. Aikaa ei vaan kannata tuhlata keskinkertaiseen :D Äänikirjana tosin menee välillä jokin sellainenkin, mitä ei muuten tulisi lukeneeksi syystä tai toisesta. Autolla ajaessa kun ei oikein voi muutakaan tehdä kuin kuunnella, joten tulee sekin aika hyödynnettyä.

      Poista