keskiviikko 29. toukokuuta 2013

2000-luvun viisi parasta kotimaista romaania (?!)

Kuva Hesarin verkkosivulta, Miikka Pirinen.

Tänään kello kymmeneltä eli juuri nyt päättyi Helsingin Sanomien verkkosivuilla äänestys, jossa etsittiin tämän vuosituhannen parasta suomalaista romaania. Äänestää sai vapaasti mitä tahansa vuonna 2000 tai sen jälkeen ilmestynyttä kotimaista romaania, mutta vain viittä. Lisäksi kirjat piti laittaa paremmuusjärjestykseen siten, että paras sai viisi pistettä ja viidenneksi paras yhden pisteen. Voi hyvät hyssykät sentään! Olen ollut äänioikeutettu kunnallis- ja kirkollisvaaleissa sekä valtiollisissa vaaleissa kohta kolmekymmentä vuotta, mutta kuunaan en ole miettinyt yhtä ankarasti, mitä äänestäisin. Lopulta sain eilen oman kansalaisvelvoitteeni hoidetuksi. Siitä, kuinka mahdoton ja oikeastaan epäreilu koko asetelma on, voi lukea vaikkapa täältä.

Hesari julkaisi avuksi kriitikoittensa suosikit 2000-luvun kotimaisista romaaneista. Kuusitoista kriitikkoa antoi äänensä, ja kaksi ääntä saaneitten kirjojen lista julkaistiin lehdessä. Kriitikoitten listalta olen lukenut seuraavat kirjat:

Fagerholm Monika: Amerikkalainen tyttö
Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
Nevanlinna Arne: Marie
Oksanen Sofi: Puhdistus
Raittila Hannu: Canal Grande
Saisio Pirkko: Punainen erokirja
Sinisalo Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi

14/25 siis luettuna. Hyviä kirjoja ainakin suurin osa, sitä ei voi kiistää. Mutta yksikään mainituista ei päässyt omalle viiden listalleni. Se oli seuraava:

  1. Pelo Riikka: Jokapäiväinen elämämme
  2. Kähkönen Sirpa: Hietakehto
  3. Kettu Katja: Kätilö
  4. Jääskeläinen Pasi Ilmari: Lumikko ja yhdeksän muuta
  5.  Tuomainen Antti: Parantaja

Halusin tehdä omastani hieman protestiluonteisen listan ja poimia siihen sellaisia minuun vaikuttaneita tai minua jollain tavoin ravistaneita teoksia, joita en kuitenkaan arvele aivan kaikkien osallistuvien äänestävän. Jokainen viidestä listaamastani on jäänyt kutakuinkin lähtemättömästi mieleeni, vaikka ensimmäiseksi nostinkin aivan hiljattain, vain pari kuukautta sitten ilmestyneen kirjan. Riikka Pelon teos on kuitenkin niin poikkeuksellinen, että sen ainutlaatuisuuden tajuaa tällainen hieman puusilmäisempikin lukija. Se teki osittain samankaltaisen vaikutuksen kuin aikanaan Sofi Oksasen Puhdistus, joka olisi myös oikeutettu kärkisijaan, mutta pudotin sen pois ilmeisyytensä vuoksi. Suomessa ilmestyy muutakin todella laadukasta kirjallisuutta, vaikka välillä tuntuu, että on vain Oksanen ja sitten jotain tasaista massaa.

Sirpa Kähkönen on ollut vuosia minulle tärkeä kertoja, joka tuntuu kummasti kerta toisensa jälkeen jäävän takariviin, kun palkintoja jaellaan. Kuopio-sarja on loistava eeppinen tarina, jossa jokainen osa on todellinen helmi, toinen toistaan hienompi ja virheettömämpi. Hietakehdon valitsin, koska se on viimeisin. Yhtä hyvin se olisi voinut olla Neidonkenkä tai Lakanasiivet. Nämä kaksi yhden päivän romaania ovat molemmat mestariteoksia.

Katja Ketun Kätilö oli kuin isku palleaan. Mahtavaa kieltä. Raju ja raaka tarina. Kiehtova, lähes tabu aihe. Luin ja kuuntelin kirjan puolen vuoden sisään, ja kirja vain parani. Huhhuh! Nainen kirjoittaa kuin riivattu. Pasi Ilmari Jääskeläisen toinen romaani Harjukaupungin salakäytävät olisi voinut olla yhtä hyvin tuossa neljäntenä, sillä sekin on hieno kirja. Senkin muuten olen lukenut kirjana ja kuunnellut äänikirjana. Toimii. Kahden erilaisen lopun idea on lisäbonus. Mutta Lumikko veti nyt pitemmän korren, koska onhan ainutlaatuista, että kirjan sankaritar (?) on äidinkielen sijaisopettaja. Veikeää.

Hesarin kriitikkojen listalla ei ollut yhtään puhdasveristä dekkaria (jos sellaisia nyt onkaan). Protestiksi halusin omalle listalleni ainakin yhden. Päädyin Antti Tuomaisen Parantajaan, koska se on vaikuttava dystopia. Vaikuttava siksi, että ei ole lainkaan vaikea kuvitella, se voisi toteutua, ja piankin. Lisäksi kirja on muutenkin erittäin hyvä. 

Mitä sitten jouduin sydän verta vuotaen jättämään syrjään? Monta rakasta kirjaa, monta pidettyä kirjailijaa, joiden tuotantoa olen seuraillut. Kari Hotakaisen Ihmisen osa, Johanna Sinisalon Enkelten verta, Kjell Westön Missä kuljimme kerran ja Älä käy yöhön yksin, Turkka Hautalan Salo ja Paluu, Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Seppo Jokisen Vihan sukua, Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, Ulla-Lena Lundbergin Jää, ja ties mitä muita. Lisäksi pakahduttaa se, että vielä on lukematta monia varmasti todella hyviä 2000-luvulla ilmestyneitä kirjoja! Kuka niitä kaikkia ehtiikään? No, lienee syytä asettaa asia oikeisiin mittasuhteisiinsa. Eihän tässä nyt mitään sen suurempaa ole tapahtumassa. Lukuharrastajilta vain kysytään mielipidettä, ja sitten toimittajat saavat kirjoittaa juttuja, joita taas lukuharrastajat saavat lukea. Kivaahan se vain on. Eikä kirjoista puhumisen pitäisi koskaan olla pois mistään, mutta tietysti ymmärtää harmituksen, jos oma hengentuote ei nouse kärkikymmenikköön. Mielenkiintoista on nähdä, mitkä kirjat kärjessä sitten keikkuvat! Lasten- ja nuortenkirjoille voisi ensi kesänä järjestää vastaavan kisan, vinkiksi vain!

Omat listansa ovat julkistaneet ainakin seuraavat kirjablogistit:

Opuscolo, Vielä yksi rivi, Sallan lukupäiväkirja, La petite lectrise, Luetut, lukemattomat, Kirjanainen, Kaiken maailman kirjat, Täällä toisen tähden alla, Jokken kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Luettua elämää, Tarinoiden taikaa, Kulttuuri kukoistaa, Kirjasfääri, Koko lailla kirjallisesti, Lurun luvut, Kirjava kammari, Leena Lumi, Hyönteisdokumentti, Amman lukuhetki, Ilselä.

Kirjalblogien suosikit näyttäisivät olevan: 

Sofi Oksanen: Puhdistus
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Katja Kettu: Kätilö
Sirpa Kähkönen: Hietakehto

Nyt vain odottelemaan Hesari äänestyksen tuloksia. Juttusarja alkaa jo ensi viikolla.

24 kommenttia:

  1. Suuri jee-huuto Kähköselle ja Pelolle. Minulla myös nämä olivat kaksi ensimmäistä, tosin eri järjestyksessä. Edelleen ihmettelen Pelon näkymättömyyttä blogeissa. Muussa mediassa hän on saanut hyvin tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Peloa ihan kaikille kirjojen ystäville! Olen aivan vakuuttunut, että syksyllä Jokapäiväisestä elämästämme kuullaan vielä...

      Poista
  2. Kiitos linkityksestä! Hienoa, että teit tuon listan, koska näitä on ollut tosi kiva lukea ja nyt pääsee tästä suoraan kertailemaan muitten valintoja ja lisäämään helmiä omaan lukulistaansa. Nuo mainitsemasi dekkaristit panin heti korvan taakse.

    Kuten sanoit, on hienoa, että kirjallisuudesta puhutaan ja kesällä saa luettavaksi (toivottavasti) mielenkiintoisen artikkelisarjan hyvistä kirjoista! Kotimainen kirjallisuus on laadukasta ja ansaitsee monipuolista huomiota. Olen jo valmiiksi koukussa juttusarjaan.

    VastaaPoista
  3. Meillä yksi sama eli Kätilö. Julkaisin listan hieman vastentahtoisesti, mutta eihän listahullua mikään pidättele;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkintin Sinunkin listasi tuonne ylös. Sinulla onkin varsin mielenkiintoisia listallasi. Suomalainen Sieppari ruispellossa :) - uusi merkitys nimelle!

      Poista
  4. Minusta Vera Valan Kuolema sypressin varjossa kuuluu listaan. Se on monitahoinen ja jännittävä kertomus Italiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuaisoitahan nämä ovat. KSV on lajityypissään (kevyt dekkari) aivan mainio, mutta ei kuitenkaan hätyyttele minun lukukokemusteni sarjassa sitä raskainta kärkeä. Luen parhaillaan Veran toista romaania Kosto ikuisessa kaupungissa. Varsin maukas sekin!

      Poista
  5. Päädyin siihen, että omaa listaani en tee, mutta se taitaisi olla jonkin verran erota valtavirrasta, sillä en ole lukenut montaa todella ylistettyä ja menestynyttä kotimaista 2000-luvun teosta. Listasi oli mukavan erilainen, ja Tuomaisen Parantaja on alkanut kovasti kiinnostaa Annikan ja sinun listojesi myötä. Ainakin nämä kirjabloggaajien ehdokaslistat ovat siis lisänneet muutaman kirjan lukulistalleni. Se lopullinen TOP10-lista tuskin tuo tietoisuuteni mitään uutta. Muutkin listasi kirjat ovat kyllä lukulistalla. Pasi Ilmari Jääskeläiseen tutustuminen kiinnostaisi tällä hetkellä erityisen kovasti, ehkä nyt kesällä olisi lopulta aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi sekä Jääskeläistä että Tuomaista. Kummaltakin ilmestyy tänä vuonna uusi kirja, Tuomaiselta jo 6.6. Molempia odottelen jo malttamattomana. Tosin Tuomaisen kaksi aiempaa dekkaria on vielä minullakin lukematta. Niistä ilmestyi juuri pokkariversio kummastakin, ja kävin ne Hesan-reissullani ostamassa.

      Poista
  6. Koska ajanjakso on 13 vuotta vuodet 2000, 2001, ... 2012 valituksi tulee joku jälkipuoliskon kirja, itse veikkaan Puhdistusta, vaikka se ei ollut listallani kuin kolmosena. Kirjailijan, jonka tuotanto on laajaa, teos tuskin tulee valituksi, koska äänet hajautuvat, joten Jari Tervon teos ei ole kärkipäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset! Mietin jo omien suosikkieni kohdalla, että kovin viimeaikaispainotteista on. Inhimillistä varmaankin, että muisti toimii noin. Samaten tuo, että laaja tuotanto hajottaa kirjailijan mahdollisuudet. Esimerkiksi Hotakaisella ja Sinisalolla monta tasavahvaa hyvää kirjaa, kuten Tervollakin.

      Poista
    2. Sellainen lisähuomio :)

      Luen kirjoja, eli minusta kirjailija on lopulta sivuseikka, nykyisinhän moni kirjailija "profiloituu" ja selittää näkemyksiään. Moni tykkää ja fanittaa. Tässähän valitaan kirja (romaani).

      Itse en näitä kirjailijoiden arviointeja juurikaan lue, enkä juuri enää kriitikoidenkaan arvioita, yritän itse päättää, mikä on hyvä kirja ja miksi, mikä siinä on arvokasta, ja missä on sen ydin.

      Minusta (hieman harmittaa etten sitä listannut) Pussikaljaromaanissa on jotain hienoa, että myös sen toivoisin menestyvän, kuten Uuninkin, joka lienee liian seesteisen selkeä.

      Poista
  7. Sinulla on hieman erilainen lista kuin muilla. Kiva, että perustelit valintasi. En ole lukenut noista ainuttakaan, joten en ota kantaa.

    VastaaPoista
  8. Sinun listaltasi luettu kolme kirjaa, omalla listallani yksi sama. Valitsin juuri ne kirjat, jotka minua ovat puhutelleet. On mielestäni oikeastaan aivan sama, mitä kirjailijoita äänestetään. Hienoa, että kotimainen kirjallisuus saa näkyvyyttä!

    Eikös Saksassa Suomi ole teemamaana. Hesarilta aika oivaltava ajatus tämä juttusarja sitäkin silmällä pitäen.

    Meillä on näemmä aika saman verran kirjoja luettuna kriitikkolistalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, eli ei ole väliä, mitä äänestetään tai mitkä kirjat "voittavat". Keskustelu tässä se pointti! Ja kirjojen ja lukemisen saama huomio.

      Poista
  9. Jokke kirjoitti että moni kirja unohtuu alkukohun jälkeen.
    Kokosin listan sellaisista kirjoista, jotka mielestäni jäävät elämään.

    1. Puhdistus, Sofi Oksanen
    2. Yö yllä viljan, Hilkka Ravilo
    3. Pahan tytär, Hilkka Ravilo
    4. Joku Hilkka Ravilon kirja. Ne kaikki pitäisi saada listalle.
    5. Novellit, Raija Siekkinen

    VastaaPoista
  10. Ihanaa, että teit tällaisen erilaisen protestilistan. Riikka Pelo kiinnostaa kovasti. Olen meinannut sellaista projektia, että lukisin kaikki Tiiliskivi-palkinnon voittajat ja Pelo löytyisi siltä listalta. Tuo uusin on kuitenkin saanut sinultakin sen verran suitsutusta, että taidanpa ehkä tarttua siihen ensin.

    VastaaPoista
  11. Onpa muuten mielenkiintoista, että kirjabloggaajien listat eroavat toisistaan aika lailla. Samoja nimiä esiintyy, mutta eri kirjoja on sitten kuitenkin tullut usein valittua. Eikös me peukutetakaan jengissä? Mielenkiintoista tulee myös olemaan nähdä, että miten bloggaajien kirjamaut käyvät yhteen kaikkien äänestäneiden kanssa.

    VastaaPoista
  12. Ajattelin myös tuota listojen suurta hajontaa niitä läpi käydessäni.

    VastaaPoista
  13. Pidän tästä sinun "protestilistastasi" ja valintojesi perusteluista. Itse en tällaista listaa edes tehnyt (enkä tee), koska en ole loppujen lopuksi lukenut niin paljon kotimaista kirjallisuutta, että siinä olisi mieltä. Toisaalta, niin kuin kirjoit niin eihän kukaan varmasti ole voinut lukea kaikkia kirjoja!

    Kenties saatan joskus jälkijunassa vääntää oman listani, ihan vain huvin vuoksi. :)

    VastaaPoista