lauantai 11. elokuuta 2012

Kun hypetys alkaa tökkiä




Miten käy odotushorisontin, kun oikein hypetetään ja lyödään rumpua etukäteen? Sofi Oksasen elokuun lopussa ilmestyvä romaani Kun kyyhkyset katosivat  on kirjavuoden Tapaus, onpa se sitten millainen hyvänsä. Näin toteaa Hesarin Antti Majanderkin tämän päivän (11.8.) kulttuurisivuilla.
  
Tuntuu uskomattomalta, että Puhdistus tosiaan julkaistiin jo keväällä 2008. On siis kulunut yli neljä vuotta tämän ällistyttävään menestykseen yltäneen hienon romaanin ilmestymisestä. En ole vieläkään lukenut Oksasen kahta aikaisempaa romaania, mutta Puhdistuksen luin aikanaan lähes tuoreeltaan, toukokuussa 2008. Ja olin vaikuttunut. Olen edelleen. Minustakin kirja on monin tavoin todella upea. Sen elokuvaversiota odottelen sitten jo aika ristiriitaisin tuntein, ei vähiten siksi, että yhdessä pääroolissa on näyttelijätär, jota nyt vain en sulata. Puhdas henkilökohtainen makuasia tämä, ja oma vahinkoni. Mutta minkäs teet.

Oksanen on taidokkaasti pyörittänyt ainakin kotimaista mediaa nämä neljä vuotta. Puhdistus tosiaan puhdisti palkintopöydät, mistä iloitsen sydämestäni kirjailijan puolesta, vaikka Runeberg-palkinnon tipahtaessa jo hieman rypistelin kulmiani. Onko nyt ihan reilua, että yksi saa kaiken? Kotimaisia ansioituneita olisi ollut muitakin.

Majander esittelee artikkelissaan KKK:n julkistamisen ympärille rakennettua kohinaa. Julkkarit ovat varsinaiset kokkarit, ja mukaan pääsevät ihan taviksetkin, 200 euroa tosin saa koko paketista pulittaa. Mutta hinta on kohtuullinen, jos vähänkin tällainen suuren tyylin tohina kiinnostaa. Reilua minusta, että kuka tahansa voi ostaa lipun tilaisuuteen.

Myös sosiaalista mediaa Oksanen on hyödyntänyt. KKK:lla on keväästä asti ollut oma tuotantoblogi, jota on tosin hyvin säästeliäästi päivitetty. Omilla virallisilla FB-sivuillaanOksanen on ahkerasti kommentoinut kirjan edistymistä, viimeksi suurta huomiota sai kirjan painamisen aloittaminen Keuruun kirjanpainossa. Montakohan kertaa kirjailijat ovat käyneet itse painamassa painokoneitten käynnistysnappia? Aika harvoin Suomessa tosin painetaan 100 000 kappaleen ensipainoksia romaanista.

Kaikki tämä on alkanut herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Haluan, että KKK on loistava romaani. Uskon, että se on. Toivon niin. Mutta luenko sen? Kiirehdinkö kirjakauppaan elokuun viimeisenä? Ahminko uutuuden, ennen kuin siitä alkaa tulla arvioita? Tosin tässä kilpajuoksussa olen jo tuomittu häviämään, arvostelut ilmestyvät julkaisupäivän lehdissä, se on varmaa.

Jotenkin alkaa maistua jo etukäteen puulta. Ehkä koetan sulkea silmät lehti- ja blogiarvioilta ja säästelen kirjaa joululomalukemiseksi. Tai ensi kesäksi. Mutta näinkö tässä piti käydä? Onko rummutuksen tarkoitus saada himolukija ja fani torjunta-asentoon? 

21 kommenttia:

  1. Kirjoitit esiin melko tarkkaan myös minun tuntoni. Pidän Puhdistusta loistavana romaanina, jonka luin aikoinaan aivan tuoreeltaan ennen hypetyksen alkua. Periaatteessa odotan tätä uutuutta mielenkiinnolla, mutta olen tosissani ajatellut odottaa kirjan lukemista, säästellä sitä siihen kun suurimmat kohut ovat vaienneet. Ja yritän varmasti olla myös katselematta muiden arvioita.

    Ehkä oma torjuntani kertoo vain tällaisen vanhan kävyn asenteesta, joka periaatteessa torjuu kaikkia uusia tapoja tuoda esiin kirjoja. Mutta jos tämä lisää yleisemminkin kirjojen myyntiä, kuten Majander vähän ennakoi, niin ehkä tämä kaikki on tämän ennakkokohun arvoista. Tyydyn silloin osaani vanhana käpynä ja luen kirjan hiljaa omassa kolossani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oivallinen määritelmä! Vanha käpyhän minäkin olen, selvä se. Eivät minua periaatteessa haittaa nämä uudet kirjanjulkistamismuodot lainkaan, hienoahan se on, että uudistetaan jne. Hienoa on myös, että kaikki, mihin Oksanen nykyään koskee, tuntuu muuttuvan kiinnostavaksi. Mutta sittenkin jokin käpy minussa iskee vastaan...

      Poista
  2. Tuumin 50 Shades of Greyn kohdalla, että en kyllä lue vaikka olisi minkälainen kirjallinen ilmiö - Tämän Oksasen kirjan kanssa taas tuumin, että luultavasti luen. Joskus. Kai.

    Mitään hirveää hinkua ei sen kimppuun ole, sillä minuakin tämä poptähtikulttiin verrattavissa oleva hypetys vähän rassaa. Pidin kyllä Puhdistuksesta mutta ei se nyt maailmaa sentään nyrjäyttänyt sijoiltaan... Todella moni muu kirja on tehnyt suuremman vaikutuksen. :-)

    Silti, markkinointisuoritusmielessä ihailen kyllä Oksasen brändityötä. Siinä on vahva ydin ja vahva tahto. Missä kohtaa menee yli, sitä ei ikinä voi tietää etukäteen. Lähtökohtaisesti hieno homma, että rajoja koetellaan. Vaikka hypetys minun, ja ilmeisesti Jaanan ja sinunkin, kohdalla menee liian pitkälle, se voi silti olla kokonaisuutena ottaen toimiva strategia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ja sitä on erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka oikein käykään.

      Poista
  3. Hyvin kiteytetty! Luin Puhdistuksen ennen kohkaamista ja ennen kirjablogielämää. Minulle kirja on edelleen yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista ja kirjan saama suosio on mielestäni aivan ansaittua. On vaikea sanoa, olisiko jonkun muun kirjan nousta sille ja tälle sijalle. Luin Puhdistuksen innoittamana myös Stalinin lehmät, joka ei ollut verrattavissa edelliseen.

    Odotan uutta kirjaa ja aion sen lukea ilman muuta. Sitä en vielä osaa sanoa, missä välissä ja millä tavalla. Yritän pysytellä pois parhaani mukaan hypetysosastosta.

    Vaikea on varmasti ollut kirjoittaa Puhdistuksen jälkeen. Onko aikaakaan ollut, kun on pitänyt toimia myös ulkomailla. On kuitenkin erittäin hienoa, että hyvä kirja saa tunnustusta ja näkyvyyttä myös kansainvälisesti. Siinä mielessä sitä sietää vähän hypetystäkin.

    VastaaPoista
  4. Se unohtui vielä, että edellisen jälkeen Oksasen kirja tulee olemaan kriitikoiden hampaissa. Kirjaa ei tulla käsittelemään silkkihansikkain, luulen. Kohu ja maine saa aikaan paljon myös negaatiota, joka ei ole välttämättä aina perusteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silkkihansikkaita tosiaan lienee turha odottaa. Kriitikot kyllä joutunevat sanansa punnitsemaan, sillä olisi varsin noloa jäädä kiinni esimerkiksi kateuden tai vahingonilon ilmauksista, jos vaikka kirja olisikin jotain aivan muuta kuin ennakoidaan. Tuota ajanpuutetta olen myös miettinyt. Mistä on otettu aika ja itsekuri kaiken hullunmyllyn keskellä ja keskitytty vaativaan luovaan työhön? Vaikka Oksanen itse onkin hyvin aktiivinen osapuoli kaikessa mediapyörityksessä, on sen silti täytynyt syödä aikaa ja energiaa ihan valtavasti.

      Poista
  5. Niin, kirjan on vaikea olla niin hyvä, ettei monesta arvostelusta paistaisi läpi sana pettymys, joko suoraan tai rivien välistä ilmaistuna. Tai oikeastaan kirja ei voi mitenkään olla niin hyvä, koska sellaista kirjaa ei ole olemassa, joka olisi kaikkien mieleen. Eli väistämättä monille kirja on iso pettymys, riippumatta siitä, millainen se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tästä olen myös samaa mieltä. Eikä ole varmaan ihan väärin oletettu, että aika monet ovat jo valmiiksi kielteisellä tai ainakin hyvin varautuneella kannalla.

      Poista
    2. Kuten Oksanen itse haastattelussa sanoi: On hullua, jos ajatellaan kirjailijan kirjoittaneen elämänsä parhaan teoksen 31-vuotiaana. Mitä tämä ajattelutapa meistä oikein kertoo?

      Lynkkauslinja tuntuu seuraavaksi siirtyvän kirjallisuuteen: kuka on heikoin lenkki? -ajatteluako?

      Eikä kirjaa voi vain lukea ihan vain, koska se on kiinnostavan kirjailijan kirja ja antaa hypetyksen olla omassa arvossaan. Onhan se surullista, jos kaikki alkaa maistua puulta vain siksi, että joku muukin on oivaltanut kirjan ja kirjailijan arvon.

      Poista
  6. Itse olen yleensä ulkona näistä hypetyksistä, osta harvoin uutuuksia, enkä luuhaa kirjaston lainajonoista.

    Oksaselta olen lukenut Stalinin lehmät ja Puhdistuksen, ja selailin Liian lyhyt hame -teosta, joka oli minusta ei niin hyvä kuin kaksi edellä mainittua.

    Suurpainoksen etu on siinä, että köyhä kuten minä voi saada kirjan alesta noin vuoden kahden päästä, sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Lueskellaan niitä alekirjojamme sitten hyvän punaviinilasillisen äärellä ;)

      Poista
  7. Nyökyttelin lukiessani tekstiäsi: näin minäkin ajattelen. Tykkäsin Puhdistuksesta ja tämänkin kirjan haluan lukea, mutta päätin jo kaikkeen rummutukseen tympääntyneenä, etten todellakaan aio heti paikalla ostaa kirjaa itselleni, vaan odottelen kiltisti, että saan sen kirjastosta.

    VastaaPoista
  8. Nyökyttelyä tulee täältäkin. Luin aikoinani Puhdistuksen vasta kun suurin kohu oli jo laantunut, olihan se hieno kirja. Mutta ei minunkaan maailmani siitä mullistunut ja siksi vähän ihmettelenkin tätä rummutusta. Tämä on tietysti hienoa Oksaselle ja toivon että kirjasta pidetään. Luulen kuitenkin ettei se tule olemaan ihan minun tyyliseni joten voinen hyvällä omalla tunnolla odottaa pölyn laskeutumista ja lukea vasta sitten.

    VastaaPoista
  9. En ole vieläkään lukenut edes Puhdistusta... Ehkä pitäisi!

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä kirjoituksesta, jolle minäkin päätäni nyökyttelin. Tunnustan olevani vanha käpy ja sen lisäksi vielä vastarannankiiski. En varauksetta lähde mukaan näihin hypetyksiin.

    Aloitin Puhdistuksen aikoinaan sen pahimman hypetyksen jälkeen hyvin skeptisenä ja sillä mielellä, ettei mikään kirja voi olla monen kirjallisuuspalkinnon arvoinen. Mutta kirja imaisi minut totaalisesti mukaansa ja pidin siitä todella paljon. Stalinin lehmistä en sitten innostunutkaan samalla tavalla ja muita Oksasia ei ole lukenut.

    Luultavasti minäkin luen uusimman vasta pölyn laskeuduttua, ellen nyt jostain syystä sattuisi sitä saamaan käsiini jo syksyllä.

    Tässä vain tuli mieleen yleisemminkin se, miksi jokin taideteos nousee tai nostetaan ylitse muiden. Onko se todella niin hyvä? Miten paljon ulkotaiteelliset seikat vastaanottoon vaikuttavat? Mikä on brändin tai yleensä kirjailijan julkisen kuvan merkitys? Entä kenen tai keiden näkemys vaikuttaa siihen, mitkä tai millaiset kirjat päätyvät kirjapalkintojen voittajiksi? Meni vähän asian vierestä, mutta menköön. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta huomautuksesi on pikemminkin aiheellinen tässä yhteydessä kuin asian vierestä! Olen aivan vakuuttunut, että vastaavanlaista mediashow´ta ei olisi koskaan syntynyt, jos Oksanen olisi luonteeltaan syrjäänvetäytyvä (kuten vaikka Maarit Verronen, ihailemani kirjailija myöskin) tai ulkomuodoltaan vaikkapa enemmän Heikki Turusen kaltainen (pidän kovasti sekä Turusen monista kirjoista että miehen charmista!). Kyllä varmasti monillakin ulkotaiteellisilla seikoilla on merkitystä!

      Poista
  11. Oksasta pitää kyllä ihailla brändinrakennuksen osalta. Hän on oikeasti osannut hyödyntää eri kanavia. Minäkin tiedän kirjailijan ja kuvittelen ymmärtäväni, millä tyylillä kirjoittaa, vaikken ole lukenut vielä ensimmäistäkään teostaan... Lukulistalta tosin löytyy Puhdistus...

    VastaaPoista
  12. Luin Puhdistuksen jälkijunassa ja pidin siitä kovasti. Odotan tätä uutukaistakin, mutta todennäköisesti luen sen aikajanalla "sitten joskus". Eli en syöksy ilmestymistä edeltävänä iltana jonottamaan kirjakaupan ovelle omaa kappalettani ja aloita lukemista ennen kuin pääsen kaupasta ulos, vaan odottelen pölyn laskeutumista.

    Täytyy kuitenkin ihailla Oksasta, melkoisen markkinointipyörän on saanut liikkeelle! (Eri asia sitten minkälainen lopputulos on.)

    VastaaPoista
  13. Minun kommenttini taitaa mennä asian vierestä, mutta olin viime viikolla Antwerpenissä ja kävin kirjakaupassa. Sekä ranskan- että hollanninkielisten kirjojen osastolla oli myynnissä Puhdistus. Minusta suomalainen kirja ei pääse tuolla tavalla maailmalle, ellei se ole oikeasti hyvä. Sitä en sitten tiedä, olisiko tuollainen hypetys Suomessa uuden kirjan ympärillä tarpeen. Eiköhän sitä osteta muutenkin. Minä aion lukea sen monen muun kommentoijan tavoin vasta vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  14. Olen hieman pihalla kotimaan hypetyksistä, mutta ulkomaisia blogeja ja englanninkielistä kustannusmaailmaa aktiivisena seuraavana olen alkanut suhtautua hypetyksiin erittäin varauksella. Amerikkalaiset kustantajat varsinkin markkinoivat kirjoja usein hyvinkin aggressiivisesti ja ylistävästi. Lisäksi ennakkoarvostelut ovat syystä tai toisesta joskus lähes kritiikittömiä. Päinvastoin kuin sinulla kävi Puhdistuksen kanssa, jotkut kehutuista kirjoista ovat olleet oikeasti keskinkertaisia tai jopa ei sitä. Todellista kritiikkiä tulee vasta kun kirjat tulevat myyntiin ja isommat massat saavat ne käsiinsä. "Uusi Harry Potter" -tyylisillä mainoslauseilla ei minulle todellakaan enää myydä kirjaa, päinvastoin. Muutamista pettymyksistä johtuen olen alkanut hylkimään hypetettäviä teoksia ja palaan niihin vasta kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin, jos ne ovat kantaneet isomman lukijakunnan odotukset.

    VastaaPoista