keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Kuinka kävi syksyn kirjasadon?

Huomasin juuri, että olin 15.8. julkaisemassani kirjoituksessa Syksyn kirjasadon kimppuun luvannut joulukuun lopulla tehdä katsauksen siihen mennessä luetuista syksyn 2011 uutuuksista. Hieman meni pitkäksi, mutta parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan. Viittasin silloisessa kirjoituksessani Helsingin Sanomien toimittajan Esa Mäkisen laatimaan tärppilistaan syksyn kirjoista. Mäkisen lista näytti tältä:

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
Kari Hotakainen: Jumalan sana (äänikirjana kuuntelussa)
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Jonathan Franzen: Vapaus
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (odottaa hyllyssä)
Anja Senllman: Öisin olemme samanlaisia
Metropoliitta Panteleimon: Murha kirkonkylässä

Nyt olemme tuon listan äärellä paljon viisaampia. Mäkisen vaisto oli kunnossa. Liksomin kirja sai Finlandian. Moni muukin listalla näkyvä on saanut huomiota. Blogeissa on kirjoitettu ja kehuttu paljon sekä Carpelania että Franzenia. Kumpaakaan en ole lukenut. Jotenkin Carpelan tuntuu vieraalta enkä oikein osaa hänen teoksiinsa tarttua. Franzen taas pelottaa järkälemäisyydellään. Hotakaisen Jumalan sana sen sijaan on parhaillaan kuuntelussa, ja olen siitä kovasti pitänyt. Pari lenkkeilykertaa vielä, niin saan kirjan kuunneltua. Tervon Laylasta pidin, kuten täältä voitte lukea. Aika moni on lukenutkin, sillä tuo kirjoitukseni on blogini historian ylivoimaisesti kurkatuin. Mari Saatin Lasnamäen lunastajat odottaa jo hyllyssäni. Kirja on vain 141-sivuinen, joten se lukenee nopeasti. Snellmanin kirja on runokokoelma, joten se jäänee minulta väliin. Panteleimonin kirjaan en ole missään törmännyt, joten lukematta on sekin, vaikka kiinnostaisi edelleen.

Lehden erikseen listaamalta vuoden esikoisten listalta olin poiminut seuraavat:

Anna-Kaari Hakkarainen: Verkko (odottaa hyllyssä edelleen)
Mia Vänskä: Saattaja
Jermu Koskinen: Niin kauas kuin vyötä riittää

Näistä siis olen lukenut toistaiseksi vain Taskisen Täydellisen paistin, joka voitti myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.

Elokuussa lupasin joskus lukea ainakin seuraavat:
Helmi Kekkonen: Valinta (luettu ja arvioitu lehteä varten)
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis 
Juhani Känkänen: Elämäni mustimmat hetket 
Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän 
Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Harri Närhi: Isättömät. 
Johanna Sinisalo: Enkelten verta (lainattu kirjastosta, odottaa lukuvuoroa)
Antti Tuuri: Ikitie
Jyrki Vainonen: Swiftin ovella
Kaari Utrio: Oppinut neiti (luettu ja arvioitu lehteen)

Jännitys-osastolta kiinnostavia olivat ainakin:

Risto Isomäki: Con rit
Juha Numminen: Räjähdyspiste
Anna ja Eppu Nuotio: Tuplana, kiitos
Harri Nykänen: Pyhä toimitus


Käännöskirjallisuudesta poimin luettavien listalle seuraavat:

Paul Auster: Sunset Park
A.S. ByattinLasten kirja
Sara Gruen: Apinatalo (lainattu kirjastosta ja odottaa lukuvuoroa) 
Marina Lewycka: Meidät on kaikki tehty liimasta
Viivi Luik: Varjoteatteri
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina (hankittu ja odottelee edelleen lukuvuoroa)

Yhteensä siis poimin syksyn kirjasadosta 36 kiinnostavaa kirjaa. Tähän mennessä olen ehtinyt lukea niistä vain seitsemän. Lisäksi yksi on kesken ja viisi hankittu tavalla tai toisella luettavaksi. Kaksi kirjaa pudotan kokonaan tässä vaiheessa pois. Lukematta tulevat jäämään Snellman ja Moster. Mosterin kirjan paksuus ja muutaman kokeneen lukijan kommentit ovat saaneet aikaan tämän. Mutta kelotettavaa siis vielä riittäisi viime vuoden sadosta. Uusi satokausi on kuitenkin jo alkamassa…

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohtia näitä nyt edellisen vuoden päättyessä. :)

    Mäkisen tärppilistalta luin kaksi: Carpelanin ja Franzenin kirjat. Pidin molemmista ja suosittelen kyllä Franzenia, vaikka se melkoinen järkäle onkin. Hotakainen kiinnostaa kovasti.

    Kirjoista, joita aioit lukea ehdin itse lukea Valinnan (pidin) ja Rautasydämen (sellainen kepeä kioskikirjakokeilu). Minä olen "luottotaholta" (Ilselä-blogista) kuullut Mosterista niin hyvää, että aion lukea Nelikätisen soiton mahdottomuuden mahdollisimman pian. Katariinan luin ja Lasten kirjaa olen juuri lukemassa. Se taitaa viedä aikaa huomattavasti enemmän kuin Franzenin tiiliskivi. :)

    VastaaPoista
  2. Hauskaa miten erilaisia valintoja tehdään lähes samoilla perusteilla ;)

    VastaaPoista
  3. Älä ihmeessä jätä pois Mosteria,
    sehän on hieno kirja! Franzenia olen itsekin pakoillut samasta syystä, lannistavan oloinen... enkä usko lukevani Snellmanniakaan. Enkä Utriota. Pari nimeä oli minulle uusia, Vainonen ja Känkänen.

    VastaaPoista
  4. Pitäisi itsekin laskea, montako syksyn uutuutta tuli lopulta luettua ja moniko niistä löytyi omalta syksyn tärppilistalta. :) Projekti on tosin osittain yhä kesken (ja ehkä ikuisesti), eli toivon ehtiväni vielä keväällä lukea syksyn kirjoja.

    Minulla Moster on syksyn kirjoista toinen, jonka hankkimattomuutta harmittelen (ja varmaan siis vielä joskus sen hankinkin). Toinen on Vinoon varttunut tyttö.

    VastaaPoista