Tammisaaresta lähtöisin ollut liikemies August Eklöf (1837–1912)
perusti Tolkkisten tehdasalueelle Porvoon maalaiskuntaan Tolkkisten sellutehtaan,
jota kutsuttiin myös Eklöfin sellutehtaaksi ja Porvoon Selluloosatehtaaksi,
vuonna 1893. Sitä ennen alueella oli muuta teollisuutta, ainakin höyrysaha ja tiilitehdas.
Sulfiittiselluloosatehdas toimi vuoteen 1975 asti, joskin omistussuhteet ja
nimi vaihtuivat vuosien mittaan.
Pian sellutehtaan perustamisen jälkeen Eklöf pestasi palvelukseensa
saksalaisen insinööri August Schauppin (1865–1943), joka tuli johtamaan
tehdasta ja kehittämään tuotantoa. Mukanaan August Schauppilla oli vaimo Marie
ja kaksi lasta.
Pirkko Määttälä kertoo romaaninsa Marie
jälkisanoissa varsin viitteellisesti romaanin pohjalla olevasta oikeasta historiasta
ja sen henkilöiden esikuvista. Hän kertoo kuulleensa romaaninsa nimihenkilön
tarinan ensimmäisen kerran kolmekymmentä vuotta sitten. Hän mainitsee myös tehneensä
taustaselvittelyjä, joiden ”perimmäinen tarkoitus oli kirjoittaa perheelle
jonkinlainen yhteenveto isoisovanhempien tiestä Suomeen.” Perhe, johon
Määttälä viittaa, asuu Helsingissä ja lienee siis Schauppien jälkeläisiä.
Marie-romaanissa ei kuitenkaan kerrota August ja
Marie Schauppista, vaan Albert ja Marie Schwabista. Augustin tavoin Albert
tulee Porvoon Tolkkisiin johtamaan Eklöfin sellutehdasta, ja hänen mukanaan
Saksasta muuttavat vaimo Marie ja perheen kaksi lasta.
Määttälä kertoo myös, että oli työmatkallaan Ranskassa poikennut
Haguenaun henkikirjoitusarkistossa ja löytänyt sieltä Marien vihkitodistuksen.
Se oli juuri sellainen asiakirja, joka romaanissakin kuvataan. Romaanin
tapahtumilla on siis vankka todellisuuspohja, mutta koska lähteet ovat
aukkoiset, on kirjailijalla ollut vapaus kuvitella osa käänteistä. Yhtä kaikki
Marie-romaanin taustat ovat erittäin mielenkiintoiset, ja opin jälleen paljon
uutta historiasta.
Romaanin alussa Marie on yhdeksäntoistavuotias alsacelaisneito
vuonna 1891. Hänen syntymänsä aikoihin Ranska ja Saksa (tai oikeammin Preussin
johtama Pohjois-Saksan liitto) kävivät lyhyen sodan, jonka Ranska hävisi. Ranska
joutui luovuttamaan Elsass-Lothringenin alueen Saksan valtiolle, joka syntyi heti
sodan jälkeen Preussin yhdistäessä hajanaiset pikkuvaltiot. Marien perhe ja
muutkin alueen asukkaat ovat ranskankielisiä, ja monet vihaavat miehittäjiä
katkerasti, myös Marien isä.
Marien perhe kasvattaa lampaita, eikä tilalla ole
miespuolista perillistä. Isä päättää ratkaista ongelman naittamalla Marien läheisen
sikatilan pojalle, josta on tuleva kotivävy lammastilalle. Marie kuitenkin
haaveilee aivan toisenlaisesta elämästä. Häntä eivät maatalon työt kiinnosta,
vaan hän haluaisi oppia lisää käsitöiden tekemisestä.
On siis selvää, että matkassa on melkoisia mutkia ja vastuksia,
ennen kuin Mariesta tulee saksalaisen insinööri Albert Schwabin vaimo. Tarvitaan
paitsi rohkeutta ja päättäväisyyttä myös koko joukko onnea ja kohtalon huomaan
heittäytymistäkin, että päästään pariskunnan vihkitodistuksen kirjoittamiseen.
Kaikki ei mene aivan Marien toiveiden mukaan
avioliitossakaan. Hän tyrmistyy kertakaikkisesti, kun Albert alkaa tosissaan
puuhata perheen muuttoa Venäjään kuuluvaan Suomeen, Marien mielestä käytännössä
maailman ääriin. Miten kukaan voisi muuttaa sellaiseen takapajulaan?
Miehen mieltä ei kuitenkaan voi Mariekaan kääntää, vaan
alkaa vaivalloinen matka Hagenausta kohti Tolkkisia, vaikka Marie odottaa
pariskunnan kolmatta lasta. Vaikeuksia ja murheita mahtuu matkalle yli oman tarpeen.
Kaikkien vaikeiden vaiheiden jälkeen asettuminen Tolkkisiin
sujuukin sitten yllättävän mutkattomasti. Marie Schwab hyväksytään oitis tehdasyhteisön
toimeliaiden rouvien piiriin, ja hän alkaa häärätä koulun perustamista muiden
naisten ohella. Loppu on siis hieman hätäinen alun perusteellisesti kuvattujen käänteiden
jälkeen. Mitään varsinaista koukkua ei jää lukijan lihaan, vaikka tietysti kiinnostaa
saada tietää, mitä kaikkea tulossa olevat kuohuvat ajat tuovat Schwabeille
tullessaan.
Loppusanoissaan Määttälä paljastaakin tekevänsä jo työtä
jatko-osan parissa. Sitä odotellessa!
Pirkko Määttälä: Marie
Sitruuna, 2025. 306 s.
Äänikirjan lukija Johanna Kokko.
Arvostelukappale. Äänikirja E-kirjasto.
