Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anttonen Taru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anttonen Taru. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Taru Anttonen ja Milla Karppinen: Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) + ARVONTA!



Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) oli viime vuonna Suomessa ihan kohtalainen menestys ja maailmalla vielä suurempi ilmiö. Teokseen on jo tehty jatko-osakin, joka ilmestyy myös suomeksi tänä syksynä. Kirjassa kerrotaan iltasatumuodossa sadan itsenäisen, rohkean ja päättäväisen naisen tarinat värikkäin kuvin höystettynä. Ideana on rohkaista nykyajan pieniä tyttöjä unelmiensa saavuttamisessa.

Suomalaiset kustantamot ovat tarttuneet ideaan innolla, ja tänä syksynä on ilmestynyt peräti kolme samaa ideaa hieman eri tavoin varioivaa teosta. Kaksi niistä on Favillin ja Cavallon teoksen suomennoksen julkaisseen S&S:n kustantamia eli Ida Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa ja Elina Tuomen Itsenäisiä naisia: 70 suomalaista esikuvaa.

Kolmas teos on Into-kustantamon kautta julkaistu mutta joukkorahoituskampanjalla rahoitettu Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Osallistuin keväällä itsekin tämän teoksen mesenointiin muistaakseni 25-30 euron panoksella, ja siitä vastineeksi sain kirjan käsiini uunituoreena. Rahoituskampanjaan osallistui kaikkiaan 725 mesenaattia erikokoisilla summilla.

Melkoista joukkovoimaa on käytetty myös itse teoksen toteutuksessa. 62 naisen tarinat kertoo yhteensä 24 kirjoittajaa ja kuvituksista vastaa 41 eri kuvittajaa. Nimilistan perusteella kaikki tekijätkin ovat naisia. Teoksen nimilistat muuten kummastuttavat, sillä ne on aakkostettu erikoisesti. Esiteltävät naiset on aakkostettu etunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Kirjan takaosasta löytyvät tekijä- ja mesenaattiluettelot taas on aakkostettu sukunimen mukaiseen järjestykseen mutta painettu niin, että henkilön etunimi on kuitenkin ensin. Perinteisempään tyyliin tottuneelle nämä tavat ovat melkoisen hankalakäyttöisiä.

Meeri Koutaniemen muotokuva Annika Pitkänen.


Teoksen rakenne on kuitenkin selkeä ja ilme raikas. Jokaisen tarinan päähenkilöstä on laadittu värikäs muotokuva, taideteos, jolla virittäydytään tunnelmaan. Sitä seuraa kahden sivun mittainen tarina päähenkilöstä. Tekstissä kerrotaan esimerkiksi esitellyn henkilön lapsuuteen liittyvä tarina, mutta voidaan keskittyä enemmän myös varsinaiseen uraan tai johonkin sen yksityiskohtaan. Lopussa on vielä sivu, jossa on henkilöön liittyvä motto tai lainaus sekä lyhyt faktaluettelo, johon on poimittu tärkeimpiä saavutuksia, esimerkiksi palkintoja uran varrelta.

Teokseen on selvästikin halutta valita hyvin monipuolinen kattaus esikuviksi kelpaavista suomalaisnaisista. Osa valinnoista on tietysti itsestäänselvyyksiä, joita ei vain voi ohittaa, kuten Minna Canth, Aurora Karamzin tai Tarja Halonen. Mutta ilahduttavan moni oli ainakin minulle entuudestaan tuntemattomampia ja myös aivan kokonaan uusia nimiä. En esimerkiksi ollut koskaan kuullutkaan Rosa Emilia Claysta, joka adoptoitiin suomalaiseen perheeseen Ambomaalta 1800-luvun lopussa ja joka kouluttautui opettajaksi ja muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin. Tämä elämäntarina olisi vallan upea romaanin tai elämäkerran aihe!

Liisi Oterman muotokuva Maija Hurme.

Itselläni ei ole kotona sopivaa koelukuyleisöä, joten en osaa sanoa, miten kirjan tarinat toimisivat esimerkiksi oikeina iltasatuina ääneen luettuina. Syntyykö näistä perheissä keskustelua? Kannustavatko tarinat lapsia toteuttamaan omia ammatinvalinta- tai harrastushaaveitaan? Toivottavasti. Itse huomasin välillä lukevani teosta aikuistietokirjamaisesti ja ärsyyntyväni, kun kiinnostavista henkilöistä kerrottiin niin vähän. Oli pakko muistutella itseään, että en ole ihan kohderyhmää enää.

Lisätiedon kaipuu ei ole huono juttu, päinvastoin. Clayn tarinan ohella mieleen jäi hauskasti kerrottu tarina maanmittausinsinööri Sirkka Liakasta (1908 – 1999). Kunnioitusta en voi myöskään olla tuntematta palopelastaja Sari Rautialaa kohtaan. Kumpikin, sekä Liakka että Rautiala, tekevät hyvin arkista työtä, mutta ovat olleet, ja Rautiala on edelleenkin, tienraivaajia arkisen työnsä ansiosta, siitä sen kummempaa numeroa tekemättä.

Kirjan henkilö- ja tekijäluettelot löytyvät kustantamon sivuilta.

Taru Anttonen ja Milla Karppinen, toim.: Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)
Into 2018. 256 s.


Ostettu.

***
Arvonta!
Into-kustantamo on ystävällisesti luvannut yhden kappaleen Sankaritarinoita tytöille -teosta arvottavaksi blogini seuraajien kesken. Jos siis kiinnostuit kirjasta tai Sinulla olisi vaikka mielessä joku, jolle haluaisit sen antaa lahjaksi, ilmoita kiinnostuksesi alla kommentissa. Arvon kirjalle uuden omistajan keskiviikkona 19.9.2018 klo 18 mennessä osallistuneiden kesken. Jätä kommenttiin myös jokin vinkki, miten saan Sinuun yhteyden, mikäli onni suosii (s-postiosoite, Twitter-tili tms.).

Kiitokset Into-kustantamolle ja onnea arvontaan!

***
Lämpimät kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Arpaonni suosi tällä kertaa Salli M:aa. Onnea ja lukuiloa!