Tarja Lappalainen: Salonkielämää - Aatelisrouva Elisabet Järnefeltin ja Juhani Ahon rakkaustarina

 

Kaupallisten kuunteluaikapalveluiden henkilökohtainen boikottini jatkuu edelleen, eikä loppua ole näkyvissä. Olen sen sijaan käyttänyt kuunteluaikani maksuttoman E-kirjaston kirjojen parissa.

E-kirjasto on nimenomaan kirjasto, ei supermarket. Valikoima ei ole rajaton kuten maksullisissa palveluissa, ja muitakin eroavuuksia on. Kirjat eivät läheskään aina ole heti saatavilla, vaan niitä pitää jonottaa, ja varauksessa voi olla vain viisi kirjaa kerrallaan. Laina-aika on 13 vuorokautta. Isot kustantamot eivät ole antaneet kirjojaan palveluun, mutta parhaillaan minulla ovat varauksessa muun muassa Pirkko Saision Ilmestyskirja (olen sijalla 65) ja Milja Kauniston Napoleonin koodi (sijalla 6), joten uutuuksiakin palvelusta löytyy.

Palvelua voi selata eri tavoin. Koska varauksia ei voi olla kuin vain viisi kerrallaan, selailen välillä myös heti saatavilla olevia kirjoja. Niin päädyin kuuntelemaan Tarja Lappalaisen tietokirjan Salonkielämää - Aatelisrouva Elisabet Järnefeltin ja Juhani Ahon rakkaustarina.

Teoksen pääotsikko viittaa kahteen tunnettuun kirjalliseen salonkiin, jotka olivat elinvoimaisia 1880-luvulla. Toista emännöi aatelisrouva Elisabet Järnefelt ensin Helsingissä ja sittemmin Kuopiossa, toista taas kirjailija Minna Canth Kuopiossa. Kuopio oli tuohon aikaan varsin vireä kulttuurikaupunki kokoonsa nähden, ja jonkinlainen kukoistuskausi oli näiden kahden kulttuurivaikuttajan toimiessa kaupungissa samaan aikaan. Osa salonkien vakituisista vieraista oli myös samoja henkilöitä, joista keskeisimpiin lukeutui kiistämättä nuori kirjailija Juhani Aho.

Salongit olivat siis käytännössä niiden vetäjien kotien olohuoneet tai salit, joihin kulttuurista ja kirjallisuudesta kiinnostuneet eri ikäiset ihmiset kokoontuivat epämuodollisiin tapaamisiin. Lappalaisen mukaan Elisabet Järnefeltin salonkiin piti saada erikseen kutsu, kun taas Minna Canthin salonkiin saattoi poiketa hetken mielijohteesta, jos vain sattui kadulta näkemään emännän olevan kotosalla.

Olen lukenut lukuisia Juhani Ahon teoksia ja suurimman osan Minna Canthin tuotannosta. Olen myös lukenut heihin liittyviä tietokirjoja, kuten elämäkertoja, sekä useita biofiktiivisiä kaunokirjallisia teoksia. Sitä en enää varmuudella muista, olenko lukenut Arvid Järnefeltin muistelmaromaanin Vanhempieni romaanin (WSOY, 1928–1930), jossa siis kerrotaan hänen äidistään Elisabet Järnefeltistä ja isästään Alexander Järnefeltistä ja näiden vaikeasta avioliitosta.

Joka tapauksessa ajattelin kuuntelua aloitellessani, että on mukava vähän kerrata tuttuja juttuja. Niin olikin, mutta opin jälleen myös paljon uutta näiden tunnettujen kulttuurihenkilöiden keskinäisistä suhteista ja niiden vaikutuksesta ainakin Juhani Ahon kirjailijanuraan ja tuotantoon.

Juhani Ahon ja Elisabet Järnefeltin läheisistä väleistä toki tiesin siis entuudestaan, mutta yllätyksenä tuli tieto suhteen pitkästä kestosta sekä siitä, kuinka intensiivinen se oli ainakin Elisbetin osalta. Osapuolet olivat ajan tavan mukaan tiiviissä kirjeenvaihdossa. Elisabet aneli useaan otteeseen Juhania hävittämään hänen kirjeensä, mutta turhaan. Juhani Aho ilmeisesti arvosti kirjeilmaisua niin paljon, ettei halunnut luopua kirjeistä.

Kuuntelemani äänikirjan alaotsikko painottaa Ahon ja Järnefeltin rakkaussuhdetta. Siksi olin hieman yllättynyt, kuinka perusteellisesti kirjoittaja esittelee Minna Canthin taustan ja toiminnan. Canth vaikutti osaltaan Ahon tuotantoon kuten Järnefeltkin, ja naiset ajautuivat välirikkoon osin Ahon takia, mutta enemmän kuitenkin erilaisten yhteiskunnallisten näkemystensä takia. Kirjalliset salongit vaikuttivat pienessä kaupungissa samaan aikaan, mutta välit olivat ainakin loppuaikoina lähinnä hyiset.

Kirjan kuunneltuani huomasin Goodreadsista, että teos on ilmestynyt aiemmin toisella nimellä eli Salonkielämää – Rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa. Tämä alaotsikko kuvaakin paremmin, mistä teoksessa oikeasti on kyse.

Lappalainen kertoo teoksessaan ajanjaksosta, jonka aikana nuori kirjailija Juhani Aho ja hänen opiskelutoverinsa Arvid Järnefeltin äidillä Elisabet Järnefeltillä oli rakkaussuhde. Se alkoi, kun Juhani oli 21-vuotias opiskelija ja päättyi, kun Juhani kosi Aino Järnefeltiä, Elisabetin tytärtä (josta tuli Jean Sibeliuksen puoliso) ja Juhani kirjoitti rukkaset saatuaan kohua herättäneen pienoisromaanin Yksin (WSOY, 1890).

Tarja Lappalainen: Salonkielämää - Aatelisrouva Elisabet Järnefeltin ja Juhani Ahon rakkaustarina
Saga Egmont, 2023. Äänikirjan lukija Carla Rindell.
Tarja Lappalainen: Salonkielämää – Rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa
Breakwater, 2014. 256 s.

Äänikirja lainattu E-kirjastosta.

Aiheesta lisää:

Riitta Konttinen: Boheemielämä – Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie
(Otava, 1996)

Tuula Levo: Neiti Soldan (Otava, 2000)
Tästä kirjasta en harmi kyllä ole kirjoittanut blogijuttua, mutta se oli aikoinaan täräyttävä lukukokemus. Suosittelen.

Riitta Konttinen: Aino Sibelius (Siltala, 2019)

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki
(Icasos, 2019)

Minna Rytisalo: Rouva C.
(Gummerus, 2018)