torstai 6. toukokuuta 2021

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

 


Törmäsin vuodenvaihteessa Turun Sanomissa ilmestyneeseen toimittaja Heli Peltoniemen artikkelisarjaan nimeltä Kynän viemää (13.12.2020, 27.12.2020, 10.1.2021 ja 24.1.2021), jossa hän esitteli varhaisia suomalaisia naisten kirjoittamia romaaneja. Teoksilla ja tekijöillä oli yhteisenä nimittäjinä myös jokin kytkös Turkuun. Innostuin sarjan pohjalta lainaamaan pinon romaaneja, mutta lukemaan olen ehtinyt niistä vasta yhden, Fredrika Runebergin historiallisen romaanin Sigrid Liljeholm.



Romaani sijoittuu nuijasodan aikaiseen Suomeen, Turkuun ja Turun linnaan. Nimihenkilö Sigrid Liljeholm on Tannilan tilan tytär. Isä Eerik Liljeholm on linnanherra Klaus Flemingin uskollinen palvelija, joten on luontevaa, että Jaakko Ilkka joukkoineen ryöstää Tannilan talon kapinan melskeissä. Kaikeksi onneksi Sigrid onnistuu piiloutumaan ryöstäjiltä, jotka jättävät myös talon rouvan henkiin. Tapahtuman jälkeen Sigrid kutsutaan Turun linnaan Klaus Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Stenbockin vieraaksi.

Kuten tunnettua Fleming menehtyi pian nuijasodan jälkeen ja Kaarle-herttua valtasi Turun linnan. Siinä yhteydessä Sigridin isä vangitaan, mutta neuvokas tytär onnistuu auttamaan tämän pakosalle.

Lukukokemuksena Sigrid Liljeholm on nykylukijalle lähinnä mielenkiintoinen kurkistus suomalaisen kirjallisuuden alkuaikojen tuotantoon. Mutta tälläkin kertaa kävi niin, että luettu asettui sattumalta aivan uuteen valoon, kun luin Johanna Valkaman uunituoreen romaanin Katariinanpyörä.

Katariinanpyörällä viitataan teilipyörään. Wikipedia tietää kertoa tästä keskiaikaisesta kidutusvälineestä, että ’teilauksessa uhri sidottiin suurta puista kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja kaikki raajat murrettiin metallitangolla lyömällä kahdesti tai kolmesti pyörän hitaasti pyöriessä.--Toisinaan teilattavan luut murskattiin ja ruumis paloiteltiin vasta mestauksen jälkeen. Ruumiinosat jätettiin teilirattaalle virumaan varoitukseksi muille.’  

Tämä olikin minulle jo tuttua, mutta sitä en ollut ennen kuullut, että teilipyörää kutsutaan myös katariinanpyöräksi, koska kuuluisin teilipyörän aiotuista uhreista on pyhimykseksi julistettu Katariina Aleksandrialainen. Teilipyörää on käytetty pyhän Katariinan tunnuksena. Törmäsin ällistyksekseni pyhään Katariinaan ja hänen teilipyöräänsä myös Anneli Kannon loistavassa romaanissa Rottien pyhimys, jossa maalataan Hattulan kirkon seinämaalauksia.



Valkaman Katariinanpyörä aloittaa Ilkkalan Susanna -nimisen uuden sarjan. Nimihenkilö Ilkkalan Susanna alias Katariina Weck on Jaakko Ilkan toinen vaimo, joka jäi leskeksi vuonna 1597, kun hänen aviomiehensä teilattiin rangaistuksena kapinoinnista ja kapinaan yllyttämisestä. Sitä pidetään faktana, että Jaakko Ilkka oli kahdesti naimissa, mutta edes hänen vaimojensa nimiä ei tiedetä. Arvellaan kuitenkin, että toinen vaimo olisi ollut kotoisin Ruotsista.

Koska faktoja on tiedossa hyvin niukasti, jää kirjailijalle melkoisen vapaat kädet. Johanna Valkama on kirjoittanut Katariina Weckin rikkaan lyypekkiläisen maustekauppiaan tyttäreksi. Hänellä on kaksossisar Kristiina naimisissa Lontoossa ja pikkuveli Jonatan kauppiaankisällinä Turussa. Naimisiin Ilkkalan isännän kanssa Katariina on päätynyt hyvien neuvottelujen tuloksena.

Kevättalvella 1597 Katariina on kuitenkin totisen paikan edessä. Aviomies on teloitettu kapinallisena, eikä Katariina pienine lapsineen ole itsekään turvassa, kaikkea muuta. Kapinaan yllytettyjen talonpoikien omaiset ovat syvästi katkeroituneita, eivätkä voittajien puolen edustajat suhtaudu kapinajohtajan leskeen sen suopeammin. Mikä neuvoksi?

Sattuma tuo Katariinalle ratkaisun. Ilmolan kirkkoherra on surmattu, ja hänen ruumistaan hakemaan ja Turkuun toimittamaan on saapunut Laihelan nuori apupappi Sigfrid Johansson. Jos Katariina saisi puhuttua itsensä Johanssonin matkakumppaniksi, hän voisi Turussa periä miehensä saatavat ja ryhtyä kauppaporvariksi. Ehkä hän onnistuisi selvittämään myös totuuden aviomiehensä vankeusajasta Turun linnassa sekä ennen kaikkea, miten mies onnistui sieltä pakenemaan. Kuka häntä auttoi?

Suunnitelma on yltiöpäinen ja uhkarohkea, mutta vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Katariina jättää pienet lapsensa poikapuolensa hoiviin Ilkkalaan nimitettyään ensin uskollisen palvelijansa talon emäntäpiiaksi. Apupappi Sigfrid Johansson eli Sipi vaikuttaa alkuun Katariinasta ylimieliseltä ja vähän avuttoman oloiselta mieheltä, mutta kun matka vaivalloisesti edistyy ja kaksikko kohtaa yhdessä vaaroja toisensa jälkeen, alkaa Katariina arvostaa matkakumppaniaan koko ajan enemmän.

Romaanin päähenkilö leskirouva Katariina Weck on luotu oivallisesti. Hänellä on perhetaustansa takia laaja sivistys ja hyvä kontaktiverkosto, ja luonteeltaan hän on päättäväinen ja sinnikäs, tarvittaessa myös ovela ja pikkuisen häikäilemätönkin. Kun panoksena on hänen omaisuutensa ja hänen lastensa perintö, Katariina ei anna periksi, vaikka miesten ylivallan edessä tehtävä tuntuu välillä musertavalta. Hän on myös hyväsydäminen ja oikeudentuntoinen, ja niinpä retkueen pääluku kasvaakin ennen Turkuun saapumista parilla kappaleella.

Vaarallinen ja vaivalloinen, monivaiheinen matka siis lopulta päättyy Turkuun, mutta Katariinan vastukset eivät suinkaan pääty siihen. Vielä hän päätyy silmätysten miehensä surmauttajan lesken, itsensä Ebba Stenbockin kanssa. Miten käy Katariinan havittelemien porvarisoikeuksien kanssa, kun kaupungissa tuntuu olevan kovin harvassa niitä, jotka suostuvat asettumaan pohjalaisen kapinapäällikön lesken tueksi?

Katariinanpyörä on todella hyvä historiallinen romaani. Viihdyin sen parissa erinomaisesti, sillä juoni on punottu jännittäväksi. Romaani luokitellaan romanttiseksi viihteeksi, mutta romantiikkaa ainakin tässä sarjan aloitusosassa on hyvin niukalti, erotiikkaa sitäkin vähemmän eli ei lainkaan. Katariina on näyttävä nuori nainen, mutta suru ja huoli ovat päällimmäisiä tunteita pelon ohella, ja sydämenasiat ja lihan ilot ovat selvästi taka-alalla, vaikka kansikuva ehkä vähän jotain muuta kepeydessään vihjaakin.

Valkama kuvaa runsaan neljänsadan vuoden takaista maailmaa ja ihmisiä kiehtovasti. Jälleen opin paljon. Turun linnaankin olisi mukava päästä taas käymään. Ainakin vankityrmiä katsoisin uusin silmin…


Ebba Stenbock on siis osunut kohdalleni hänkin jo pariin otteeseen viime aikoina. Kuin tilauksesta ilmestyi juuri hiljan Anu Lahtisen tietokirja Ebba kuningattaren sisar (Atena), jonka aion pikapuoliin lukea.

Johanna Valkama: Katariinanpyörä
Kansi Timo Numminen.
Otava 2021. 462 s.
Äänikirjan lukija Elina Varjomäki, kesto 14 h 25 min.

Arvostelukappale. Äänikirja Nextory.

7 kommenttia:

  1. Katariinanpyörä on huikean hyvä aloituskirja uudelle sarjalle. Tykkäsin tosi paljon viikinkiaikaan sijoittuvasta kirjasarjasta, sillä olen tuon ajan fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä aloitus minustakin. Jatkoa odotan tälle kovasti.
      Tuosta aiemmasta neliosaisesta sarjasta olen lukenut vain kaksi ekaa eli Itämeren Aurin ja Linnavuoren Tuulin. Auri oli ihan kelpo esikoisromaani, mutta ei oikein antanut mitään uutta. Tuuli taas tuntui päämäärättömältä vaeltelulta sinne tänne, jos suora puhe sallitaan. Mutta selvästikin Valkama on huimasti kehittynyt noista alkuajoista.

      Poista
  2. Tuo Katariinanpyörä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  3. Todella mielenkiintoista. Katariinanpyörän voisi joskus lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vähänkään historialliset romaanit kiinnostavat, niin ilman muuta.

      Poista
  4. Lukulistalla on jo ja esittelysi vain vahvisti tunnetta, että voisi olla minulle sopiva.

    VastaaPoista