sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen




En seuraa juurikaan urheilua, vielä vähemmän moottoriurheilua ja F1-sarjaa. En myöskään lue aktiivisti iltapäivälehtiä tai muuta keltaiseen lehdistöön viittaavaa, eli en ole kovinkaan hyvin kartalla ns. julkkisten yksityiselämien käänteistä. Mutta koska kuitenkin elän ihan tavallista suomalaista arkea perheen ja työn parissa, omistan television ja nettiyhteyden, en voinut olla huomaamatta, että suomalaisesta formulatähdestä Kimi Räikkösestä oli ilmestymässä kirja. Mielenkiintoista asiassa oli, että kirjan tekijä on Kari Hotakainen. Siis ihan oikea kirjailija, vieläpä sellainen, jonka kirjoittamia teoksia olen lukenut korkeahkon pinon ja niistä vielä pääosin pitänyt, osasta kovasti.

Kun kirja pari viikkoa sitten julkaistiin, oli julkaisutilaisuus melkoinen mediaspektaakkeli suomalaisella mittapuulla arvioituna. Kimi Räikkönen on kansainvälinen julkkis ja urheiluidoli, sen alkoi tajuta kaltaiseni ummikko sivustaseuraajakin, tai kuten Räikkönen itse sanoisi, kotelo. Kirjan käännösoikeudet oli jo ennen ilmestymistä myyty lukuisiin maihin ja esimerkiksi englantilainen kustantamo on huhujen mukaan maksanut oikeuksista maltaita.

Media siis kävi kuumana, ja saman tien alkoi kuulua myös soraääniä. Spekuloitiin sillä, kuinka paljon Hotakainen tästä kirjasta nettoaa, miksi hän oli myynyt itsensä moiselle kaupalliselle hömpötykselle ja kuinka arvostettu kustantamo Siltala oli ryhtynyt mokomaan projektiin. Sosiaalisessa mediassa lukuisat lukuharrastajat kertoivat, että ovat Hotakaista tähän asti lukeneet mutta nyt jäisi kyllä väliin. Hieman kummastelin jyrkkiä kantoja, koska itselläni ei oikein ollut mitään valmista mielipidettä. Luen todella vähän elävien ihmisten henkilökuvia, eivätkä urheilutähdistä tehdyt ura- ja elämänvaiheselostukset oikein jaksa innostaa. Mutta en nyt ollut mitään päätöstä lukemattomuudestakaan tehnyt, vaan lähinnä vain olin pannut kirjan merkille.

Sitten parikymppinen poikani alkoi kysellä, onko tarkoitukseni hankkia Räikkös-kirjaa. Jos vaikka hankkisin sen äänikirjana, hän voisi kuunnella… Kuka äiti tällaista voi vastustaa?! En ainakaan minä. Ja saisinpa sitten itsekin kuunnella kohukirjan. Sanoista tekoihin, ja niin olin tullut hankkineeksi Tuntemattoman Kimi Räikkösen heti ilmestymispäivänä. Hieman kyllä pisti hymyilyttämään itseä. Äänikirjan kesto on vain varttia vaille kuusi tuntia, joten pari tuntia päivässä työmatkaa ajaneelle pojalle sen selättäminen kävi muutamassa päivässä.

Itselläni oli toinen kirja vielä kesken, mutta sen loputtua otin Räikkösen heti työn alle. Perjantain siivous- ja ruoanlaittopuuhien parissa kirjasta meni noin puolet ja tänään sunnuntaina samoissa merkeissä mukavasti toinen puoli. Kirja on erinomaisen viihdyttävä, kuten monet ovat jo ehtineet kertoakin.

Hotakainen on kertonut lukuisissa haastatteluissa, että hänen alkuperäinen ideansa oli kirjoittaa kirja aiheesta, josta hän tietää etukäteen mahdollisimman vähän. Sitten vain mieleen tulivat F1 ja Kimi Räikkönen. Tämä mieleenjuolahdus tapahtui jo viisi vuotta sitten, mutta vastaus formulatähden avustajalta tuli vasta viime vuoden keväällä. Onpa sitten totta tai ei, ettei Hotakainen tiennyt mitään formuloista, kirja on kirjoitettu juuri kaltaisilleni ihmisille, jotka eivät formuloista mitään tiedä eivätkä niin välitä tietääkään.

Hotakainen ei väsytä lukijaansa teknisillä yksityiskohdilla vaan kertoo, miltä formulasirkuksen sisäpiirissä ummikon silmin näyttää: mielenkiintoiselta, uskomattomalta. Hotakainen ällistelee näkemäänsä ja esittää kummallisia kysymyksiä tapaamilleen ihmisille. Formulat ovat järjetön bisnes, mutta Hotakainen ei ota kantaa puolesta tai vastaankaan, kunhan kertoo, mitä näkee ja kokee.

Kirjan syntymisen edellytys on ollut, että Hotakainen on saanut Räikkösen puhumaan itselleen. Selvästikin kirjailijan ja kuljettajan kemiat toimivat ja luottamus on syntynyt. Räikkönen ja hänen lähipiirinsä, etupäässä äiti, avautuvat henkilökohtaisistakin asioista. Silti kirja on hyvin häveliäs. Räikkösen naisseikkailuista tai edes ensimmäisestä avioliitosta ei puhuta kuin puoli sanaa, ja nykyisestä avioliitosta ja vaimosta kerrotaan kauniisti ja arvostavasti.

Sen sijaan viinan kanssa läträämisestä on puhetta paljon ja moneen kertaan ja sellaiseen sävyyn, että ne jutut eivät kertojaansa Räikköstä hävetä vaan lähinnä naurattavat. Hotakainen tosin muistuttaa lukijaa, että tarinoihin kannattaa suhtautua nimenomaan tarinoina. Haastateltavat ovat ne kertoneet ja kirjailija kirjoittanut kirjaan. Lukija tehköön omat tulkintansa.

Kirjasta välittyy, että Hotakainen suhtautuu haastateltaviinsa arvostavasti ja kunnioittaen. Todennäköisesti Hotakainen ja Räikkönen ystävystyivät kirjoitusprosessin aikana. Suomen Kuvalehden jutussa Hotakainen kertoo luottamuksen tärkeydestä ja luottamuksesta puhutaan myös kirjassa moneen kertaan. Räikkösestä piirtyy Hotakaisen tekstissä mies, joka on poikkeuksellisen lahjakas, määrätietoinen ja laiska, ujo ja huumorintajuinen, vähäpuheinen ja toimintaan keskittyvä, auktoriteettikammoinen ja ketään kumartamaton, kunnianhimoinen ammattimies viimeistä soluaan myöten mutta samaan aikaan rakastava perheenisä ja luotettava, lojaali ystävä. Jäämies, kuten sanottu, mutta vain töissä ollessaan.

Jäämies-brändiä siis teoksessa raotetaan ja näytetään pehmeämpää yksityiselämän Räikköstä, joka konttailee pienen poikansa leikeissä. Samalla kuitenkin vahvistuu sankarimyytti, ryysyistä rikkauksiin -tarina. Moneen kertaan esimerkiksi toistuu fakta, että Räikkösille saatiin rakennettua sisä-wc vasta Kimin ansaitsemilla rahoilla. Siihen saakka perheen kaikki omat ja lainatut rahat olivat menneet perheen poikien (ja koko perheen yhteisten) harrastusten kustannuksiin. Perheen omistautuminen oli välttämätöntä Kimin uran onnistumiselle, mutta myös onnea ja hyvää tuuria tarvittiin moneen kertaan matkan varrella.

Tuuria on minusta jo siinä, että poikkeuksellinen lahjakkuus yhdistyy Räikkösessä (ja kenessä tahansa formulakuljettajassa) fyysisiin ominaisuuksiin. Olen nimittäin nähnyt, kuinka älyttömän pieni tila F1-autossa kuljettajalla on. Siihen ei kovin moni aikuinen mies mahdu.

Tuntematon Kimi Räikkönen ei ole kaunokirjallinen merkkiteos. Sen lukematta jättäminen ei ole menetys, mutta toisaalta sen lukaiseminen on helppoa ja se tarjoaa mukavaa ajanvietettä. Formula-asiantuntijoille ja Räikkösen vaiheista kohtalaisesti kartalla oleville se tarjonnee vähänlaisesti uutta, näin ainakin oletan, mutta kaltaiselleni ummikolle siinä oli paljon ennen kuulumatonta (en esimerkiksi tiennyt Räikkösen menneen uudestaan naimisiin ja saaneen kaksi lasta, tai ehkä tiesin, mutta en muistanut…).

Räikkös-fania minusta ei tullut vieläkään eikä Formula-intoilijaakaan, mutta arvostukseni Hotakaisen kirjoittajan- ja jutunkerrontalahjoja kohtaan vahvistui. Kyllä häneltä syntyy hyvä ihmiskirja siinä missä romaani tai muu kaunokirjallinenkin teos. Ammattimies.

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Siltala 2018. Äänikirjan lukija Aku Laitinen, kesto 5 h 45 min.
Painetussa kirjassa 260 sivua.

Äänikirja ostettu.

Äänikirjan puute on, että kuuntelija ei näe kuvia. Kuvituksesta en siis osaa sanoa mitään.


Kannattaa lukea Jokken kirjanurkan juttu samasta kirjasta. Jokke ei ole kaltaiseni kotelo, vaan täysin kartalla Kimin urasta ja vaiheista muutenkin. Harvinaisen hehkuttava juttu Jokkelta!

26 kommenttia:

  1. Hieno arvio! Saitpa minutkin melkein kiinnostumaan kirjasta, vaikka moottoriurheilu ei kiinnosta ollenkaan.

    "Kuka äiti tällaista voi vastustaa?!" Loistavaa :D Mutta salaisuudeksi jäi, mitä poikasi tykkäsi kirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttelimme toki kirjasta pojan kanssa, ja luulenpa, että aika samoilla linjoilla olemme. Erityisesti armeijajutut naurattivat kesäkuussa kotiutunutta poikaa. Taisi olla pikkuisen armeijalisää mukana hänen mielestään :D

      Poista
  2. Olipa kiva lukea postaustasi tästä kirjasta. Minulla kolahti eilen postiluukku ja sieltä tuli tämä kirja. Eli kohtapuoliin minäkin pääsen formuloiden kyytiin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kirsi, näköjään tämä kirja antaa kaikille lukijoille oivalluksia. Hotakainen tai kustantamo on tehnyt minusta kirjassa oivan ratkaisun,ja tummentanut ja suurentanut joitain avainlauseita kirjassa. Lisäksi on nämä Kimin lentävät lauseet, ja täydelliset tilastot Kimin urasta. Minusta tässä oli osin romaanin rakenne, koska tämä ei etene kronologisesti. Kuten omassa postauksessani totean, arvostan kirjailja Hotakaista että kilpa-ajaja Räikköstä. Viikonloppuna oli Spassa kisat. Kimi oli harjoitusten nopein, aika-ajoissa oli ykköspaikalla, mutta ennen viimeistä stinttiä talli oli unohtanut laittaa bensaa tankkiin. Kisan startissa sukkamehumies Ricciardo ajoi Kimin takarenkaan ja takasiiven rikki. Kimi ei kuitenkaan raivonnut eikä syytellyt ketään, vaan ensi viikolla on uusi kisa Monzassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on loistava esimerkki jälleen kerran siitä, miten eri tavoin sama teos voi aueta lukijoille. Lähestymme kohdetta niin erilaisista kulmista ja erilaisin taustoin. Arvostan sekä Hotakaisen että Räikkösen ammattitaitoa ja suhtautumista työhön.

      Poista
  4. Tuosta Jokken kommentista tuli mieleen, että ne pitkät isoiksi nostetut sitaatit kirjassa on ehkä ajateltu niille, jotka fanittavat formuloita mutta eivät ehkä jaksa lukea koko tekstiä. Heitä on varmasti paljon! Pidin kirjasta kovasti, entisenä formulafanina ja nykyisenä elämäkertojen ahmijana (muiden kirja-ahmimisten lomassa). Rakenne pitää mielenkiinnon yllä, paljon kerrotaan juuri sitä, mitä me eli kansa haluaa kuulla, teksti on kuitenkin kirjallisestikin laadukasta, mikä ei elämäkerroissa ole ollenkaan aina taattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutun pointti on minusta nimenomaan siinä, että se on Hotakaisen kirjoittama. Se näkyy ja tuntuu mukavasti.

      Poista
  5. Heh, nyt on ilmestynyt useampikin elämäkerta tähdistä (esim. Antti Tuisku), joista en muuten sen enempää tiedäkään, mutta kirjan voisin lukea. Sama pätee tähän.

    En ole formuloita minäkään sen enempää seurannut, muttta taloudessa on minun lisäkseni 4 miespuolista, joten ihan kokonaan ei ole voinut välttyä. (Vaikkeivat hekään varsinaisesti autourheilua seuraa, mutta ilmeisesti sukupuoli velvoittaa tietämään edes jotain)

    Sitä paitsi, ihan selkeästi luen lööpit kassajonossa sinua tarkemmin, sillä tiesin kyllä eron, uuden vaimon ja muksut :-)

    VastaaPoista
  6. Tämä kirja on kyllä ilmiönä hurjan mielenkiintoinen, ja etenkin kirjallisuusihmisten jyrkkyys sitä kohtaan tuntuu paikoin jopa huvittavalta. Aivan kuin jostain suositusta kirjailijasta kirjoittaminen olisi koko kirjallisuuden alalta jollain tapaa pois, sitä kuuluisaa sielunsa myymistä. Mielenkiintoisia ihmisiä kun kuitenkin tässä kai jokainen tavallamme ollaan, ja jos Räikkönen omaa salamyhkäisyyden verhoaan haluaa raottaa, sen taakse kurkistaminen kiinnostuneille suotakoon. :D

    Ihan mielenkiintoiselta tämä elämäkerta tosiaan kiinnostaa, saatanpa sen ehkä joutua ainakin selailemaan itsekin läpi, vaikka lähtökohtaisesti urheilijaelämäkerrat eivät ehkä ihan sitä ominta kirja-alaa olekaan. Mutta mukavuusalueelta poistuminen jne riittänevät välillä ihan hyväksi syyksi tietää mistä kohistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, en ole oikein ollut uskoa silmiäni ja korviani jyrkkien lausuntojen äärellä. Kirjaa on paheksuttu siksikin, että Formula-sirkus on ympäristörikos. Sitä se mitä todennäköisimmin onkin ja aivan hirmuista ökykaupallisuutta vielä sen päälle ynnä muuta. Mutta onko se syy olla lukematta kirjaa? Minusta ei, koska oli hauskaa kuulla, miten Hotakainen tähän sirkukseen suhtautuu. Kovin kiltisti, mutta teräviä huomioita tehden. Lukija saa sitten tehdä omat johtopäätöksensä.

      Poista
  7. En seuraa urheilua tai lööppejä, joten minulla ei ole kirjasta siinä mielessä mielipidettä. Formuloista sen verran, että en koe mielenkiintoiseksi katsoa, kuinka ilmaa saastuttavat autot ajavat rinkiä.

    Minua ei haittaa urheilijoiden elämäkerrat. Hyvä, kun aiheesta kiinnostuneet saavat kivaa lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hah, luin kommenttisi vasta Lauran kommenttiin vastattuani! Minuakaan eivät Formulat kiinnosta yhtään, mutta tuossa selkäni takana niitä parhaillaan kuitenkin katsotaan. Suon sen, kunhan en itse joudu katsomoon :D Kirja oli aivan riittävä kurkistus tuohon kummalliseen maailmaan, jonka järkevyyttä voi omalta sohvaltaan kritisoida mahtamatta sille sen enempää. En myöskään kauheasti innostu henkilöpalvontaa lähenevästä fanituksesta, jota Hotakainenkin tuntuu kirjassa kummastelevan.

      Poista
  8. Elämääni liittyy sellainen paradoksi, että vaikka olen formuloista täysin pihalla niin olen ollut kerran katsomassa formula-osakilpailua, Englannin Silverstonessa. Voisin lukea tämän kirjan samoin perustein kuin sinäkin eli ihan vain sen varjolla, että kirjan on kirjoittanut Kari Hotakainen. Mutta onko tässä vähän sama yhdistelmä kuin Zlatan-kirjassa? Sen kirjoittaja David Lagercranz sai samantyyppistä sapiskaa kaupallisuudesta mutta kirjahan on sittemmin todettu moneen kertaan olevan oikea urheilukirjojen klassikko. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän on lukuisia kertoja verrattu juuri Zlatan-kirjaan ja sen huimaan menestykseen. Ko. kirja on pojan entisen huoneen hyllyssä, mutta en ole sitä lukenut. Jalkapallo kiinnostaa sentään himpun verran enemmän kuin Formulat, mutta silti.

      Poista
  9. Ajattelin minäkin lukea tämän jossakin vaiheessa. Minusta Hotakaisen ja Siltalan arvostelu on erikoista. Soisin, että kirjoitettaisiin enemmänkin elämäkertoja huippukirjailijoiden ja laadukkaiden kustantamojen toimesta. Kuten sanoit, tuskinpa tämä kuitenkaan on kirjallisuustaiteen merkkiteos, mutta vaikuttaa ihan laadukkaasti toteuteltulta teokselta yhdessä kansainvälisestikin mitattuna tunnetuimmista suomalaisesta. On siis varmasti kirjansa ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti tämä kirja on kannattanut tehdä, monestakin syystä. Tuhlaustahan olisi ollut jättää tämä tilaisuus käyttämättä. Kun kohistaan kirjasta, ollaan aina voitolla.

      Poista
  10. Minä vältyin kuulemasta tästä kirjasta siihen asti, kunnes tulin Suomeen. On jäänyt suomalaisen median seuraaminen tosi vähiin ja luen pääasiassa uutisia. Siksi tämä "Räikköskirja" oli mennyt ihan ohi. Nyt sitä onkin tullut ulos joka tuutista, mikä ei minua siis haittaa - kunhan havaitsin. :D

    Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei kiinnosta eikä kiinnosta edelleenkään. Minua ei siis kiinnosta Kimi eikä Hotakainenkaan. Olen lukenut Hotakaiselta vain kaksi romaania, joista toisesta (Iisakin kirkko) pidin ja toisesta (Juoksuhaudantie) en. Mielenkiinnolla kyllä luin postauksesi ja kiinnostaa muidenkin bloggaajien kirjoitukset tästä kirjasta. Luulen, että se riittää minulle ainakin toistaiseksi tästä kirjasta.

    Joidenkin kirjojen kohdalla käy näin: on kiintoisaa lukea niistä, vaikka en koe tarvetta itse lukea (tällainen kirja on myös Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa).

    Hyvä kirjoitus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D

      Mielenkiintoista on kuulla, miten tämä näkyy kuukauden tai parin päästä siellä Britanniassa, kun englanninkielinen versio tietääkseni ilmestyy.

      Harvoin muuten käy niin, että alkaa katua jonkin kirjan lukemista ja siitä kirjoittamista. Ahavan kirjan kohdalla niin on miltei käynyt. :( Ei siksi, että kirja olisi ollut tai olisi vieläkään minusta huono, vaan koska jotenkin olen ilmeisesti lukenut sen aivan väärin.

      Poista
  11. Hyvä postaus, niin kuin aina. En silti aio tätä kirjaa lukea. Kiinnostukseni aiheeseen ei ole nolla, vaan miinuksen puolella. Positiivista on se, että 1) moni ei-lukeva tarttuu pitkästä aikaa kirjaa ja 2) kustantaja saanee tämän tuotoilla ilmoille muutaman vähälevikkisemmän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu, elämä voi olla täysi, vaikkei tätä koskaan lukisikaan :D

      Poista
  12. En lue elämäkertoja juurikaan, enkä näe itseäni tarttumassa Räikkösenkään tarinaan ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta juttusi oli silti kiinnostava. En seurannut kirjan julkistamisen mediamylläkkää oikeastaan ollenkaan, mutta pesunkestävänä lukutoukkana on pakko todeta taas kerran, että hyvä vaan kun ihmiset lukevat, vaikka se olisikin "vain" elämäkerta eikä hienointa korkeakirjallisuutta. Olen jokaiselle jotakin -tyyppinen ajattelija ja uskon ns porttiteoriaan, joten minusta oli yllättävää lukea Hotakaisen ja Siltalan saamasta arvostelusta. Luulisi että kerrankin kun kirjallisuus myy (ja mahdollistaa samalla pienempiä piirejä kiinnostavan kirjallisuuden julkaisemisen), iloittaisiin siitä, että ihmiset lukevat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, mutta kai siinäkin sitten jotain meni jonkun mielestä pieleen :D On kyllä vaikea ymmärtää, miten tästä kirjasta voisi olla jotain haittaa jollekulle. Olen porttiuskovainen myös.

      Poista
  13. Kiinnostavaa, miten sinä ummikkona koit kirjan!
    Minä luin (ja bloggasin) monen vuoden formuloiden seuraamisen pohjalta ja minullekin kirjassa oli paljon uutta. Kimiä avattiin nimenomaan ihmisenä, mutta silkkihanskoin. Toisaalta tuli tunne, että tämäkin määrä örveltämistä oli riittävästi. Mutta olisiko ollut jotain muuta, joka nyt sensuroitui pois joko Kimin tai Hotakaisen toimesta?

    VastaaPoista
  14. Jos tämä on saanut pojan lukemaan, niin ihan jos sen takia mahtava teos. Itse tuskin koskaan seuraan urheilua ylipäätään, mutta Hotakaisen teksti toki kiinnostaisi.

    VastaaPoista