Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja

Kuvittele mielessäsi keskikokoisen kaupungin laitosteatterin intiimi pieni näyttämö tai, vielä parempi, pikkukunnan vetoinen nuorisoseurantalo. Katsomo on viimeistä penkkiä myöten täynnä tavallista teatterikarjaa, eli meitä vähintään keski-ikäisiä naisihmisiä. Joku on saanut pakotettua vastahankaisen puolisonsakin mukaan. Valot sammuvat. Esitys alkaa.

Näyttämöllä on kaksi hurjaa mummoikäistä naista rakentamassa ilmapatjasta ja muista hyödykkeistä itselleen siskonpetiä. Laiha ja pitkä Sylvia, pieni ja pyöreä Tuija. Ikuiset ystävykset ovat linnoittautuneet lukkojen taakse pakoon Tuijan merkkipäiviä juhlivaa perhettä. Tarkoitus on siinä sivussa koostaa runoesitys Heli Laaksosen tuotannosta nuorisoseuran satavuotisjuhlaan.

Illan ja iltayön kuluessa puhutaan vahvalla lounaismurteella halki niin miesasiat ja kuolemiset kuin lapset ja lapsettomuudetkin. Ystävyys kestää kaiken ja on tärkeintä maailmassa. Siinä sivussa koetetaan muun muassa alkoholisoitua ja koota se runoesitys. Sopivaa materiaalia on vaikka kuinka.

Aik men.
Mää jäin.

Sylvia ja Tuija Turun kirjamessuilla 1.10.2016

.

Ainakin minä takuuvarmasti tykkäisin nähdä Sylvia, Tuija ja laulava patja -näytelmän estettynä. Kirjailija Heli Laaksonen kertoo kaunokirjaksi otsikoidun teoksensa esipuheessa, että sai idean tekstiinsä Vihdissä. Runokeikalla karismaattinen naishenkilö oli pyytänyt kirjailijaa kirjoittamaan hänelle ja hänen ystävälleen kamarinäytelmän kahdelle seitsemänkymppiselle naiselle. Muuta ei tarvittu. Idea lähti kehkeytymään taiteilijan aivoissa vastustamattomasti. Onneksi! (En edes halua yrittää uskoa, että kirjailija olisi ollut aikeissa lyödä pillit ja kynät pussiin! Ehei.)

Uskon, että näytelmän tilannut kaksikkokin on enemmän kuin tyytyväinen. Teksti on hauska ja lämminhenkinen, eikä näytelmän toteuttaminen vaadi kummoistakaan näyttämötekniikkaa ja lavastusta, jos ei haluta tai ole mahdollisuuksia. Tämä teksti sopii mainiosti kiertueille ja pienille harrastajaryhmille. Aivan mahtavaa on, että siinä on kaksi hienoa ja räväkkää roolia iäkkäämmille naisille. Nämä rouvat ovat todellisia mielensäpahoittajan vastakohtia!

Kansipiirros Heli Laaksonen. Taitava taitto Kaisa Niinistö / Paletti.

Sylvia ja Tuija ovat siis mainio kaksikko kuin suoraan Inge Löökin piirroksista! Ja mikä se laulava patja sitten on? Kannattaa itse lukea kirjaversio tai mennä katsomaan näytelmää. Tai molemmat! Sylviaksi sopisi Leena Uotila, Tuijaksi tietysti Tuija Piepponen. Esimerkiksi.

Jokasest ihmisest meihi joku merkki jää,
niinko entisvanhasest sai jokasest maast leiman passi.

Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja
Kynälä 2016. 95 s.

Ihailijakuva Helistä, Sylviasta (takana) ja Tuijasta
Turun kirjamessujen toisen päivän aamuna (varhain).

Arviokappale oikovedosversio.

P.S: Sylvia, Tuija ja laulava patja lähteekin kiertueelle ja tulee muun muassa Saloon Teatteri Provinssiin marraskuussa.

P.S. 2: Sylvialla ja Tuijalla on oma Facebook-sivu!

***

Eija Nurmio (Tuija) ja Marjatta Rinne (Sylvia).

Nyt on ihan pakko käpälöidä jo valmista juttua, sillä onnistuin tänään näkemään makupalan eli tiiserin pian kiertueelle lähtevästä Sylvia, Tuija ja laulava patja -näytelmästä Turun kirjamessuilla. Näytelmästä esitettiin kolme ensimmäistä lukua. 

Eija Nurmio (Tuija) ja Marjatta Rinne (Sylvia).

Pakko sanoa, että meno oli juuri niin ihanaa kuin olin odottanutkin! Marjatta Rinne Sylviana ja Eija Nurmio Tuijana ovat aivan mainio pari. Laaksosen teksti lähtee näiden ikävuosia keränneiden naisten hyppysissä sellaiseen lentoon, että katsomo oli kertaheitolla myyty!


Arvostan erityisesti tässä kokonaisuudessa sitä, että se on kirjoitettu kokeneille naisnäyttelijöille. Heissä on ruutia, mutta valitettavan harvoin he pääsevät taitojaan näyttämään ja käyttämään. Nyt pääsevät! Menkkä kattoma!