torstai 28. toukokuuta 2015

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja



”Kohta kyllä kuristan tämän ’herttaisen vanhan rouvan’!”

Näin voisi tiivistää tunnelmani, kun kuuntelin äänikirjana Kyllikki Villan päiväkirjaa Vanhan rouvan lokikirja. Ainakin kymmenen ensimmäisen levyn mittaan olin pääasiassa tuskastunut ja ärsytetty. Vasta kahden viimeisen levyn aikana alkoi tuntua, että ehkä en sittenkään ryhtyisi hirmutöihin. Tosin se olisi mahdotonta kaikin puolin, onhan kyseinen ’vanha rouva’ edesmennyt jo vuonna 2010. Tiedän myös, että olen ajatuksineni melko yksin. Todella monet ovat pitäneet kuuntelemastani päiväkirjasta kovasti ja sitä suositellaan monilla tahoilla. Minäkin toki suosittelen, mutta itseäni parempihermoisille lukijoille!

Vuonna 1923 syntynyt Villa oli kääntäjä ja kirjailija, joka teki suuren osan elämäntyöstään matkustaessaan tyttärensä Saaran kanssa rahtilaivoilla ympäri maailmaa. Ensimmäisen matkan aikaan Villa oli 42-vuotias ja tytär nelivuotias. Vanhan rouvan lokikirja on Villan päiväkirja hänen toisiksi viimeisestä valtameren ylittäneeltä matkaltaan vuoden 1997 keväällä, jolloin Villa oli 73-vuotias.

Villa lähti tälle matkalle yksin, ja suuntana oli jälleen kerran Etelä-Amerikka. Tarkoituksena oli matkustaa puolalaisella rahtialuksella Buenos Airesiin, ylittää Andit lentäen ja palata Valparaisosta toisella aluksella Panaman kanavan kautta kotiin. Suunnitelma myös toteutui, vaikka muutamia yllätyksiä matkalle osuikin.

Jo ennen kuin ensimmäinen laiva ehtii ankkurinsa nostaa, alkaa valittaminen, huokailu ja marina, huolehtiminen ja murehtiminen. Villa murehtii kaikkea mahdollista. Onko toisissa matkustajissa joku sietämätön päällepäsmäri? Onko silmää vaivaava tulehdus pilaamassa koko matkan alkuunsa? Mitä hänestä ajatellaan Suomessa, kun hän tuli antaneeksi ajattelemattomuuttaan haastattelun televisioon? Miten hän saa raahattua matkatavaransa satamassa taksiin? Suostuuko kukaan kantamaan niitä? Riittävätkö rahat? Riittääkö Echinaforce parantamaan kuumeen ja tulehduksen? Ymmärtääkö hän ruotsalaisen lääkärin puhetta? Onko tyttärellä kaikki hyvin kotona? Ehtiikö hän ajoissa kotiin näkemään sipulikukkien kukoistuksen keväällä? Loputtomiin.

Laivalla olossa ei tunnu oikein mikään menevän niin kuin Villa on ajatellut. Lastaukset satamissa sujuvat liian hitaasti, merellä odotellaan turhaan ja puolalaiset merimiehet vaikuttavat laiskoilta, koska eivät puunaa alustaan kuten suomalaisilla laivoilla on tapana. Kannella on kylmää, tuulista ja sataa. Kun matka etenee, on liian kuumaa. Satamissa on liian pitkiä välimatkoja, vaikka Villa toivoisi, että kaupunkien keskustat olisivat lyhyen kävelymatkan päässä. Laivan myymälässä on myynnissä vain huonoa konjakkia!

Pitkään Villa vatuloi, miten käyttää ajan, jonka hän voi viettää Etelä-Amerikassa. Paljonko aikaa on? Ehtiikö tehdä saarimatkan, josta hän haaveilee? Riittävätkö rahat? Jos riittävät, onko oikein käyttää niitä? Miten saada yhteys tuttuun chileläiseen taksinkuljettajaan? Tässä vaiheessa aloin olla jo aika valmista kuuntelijaa! Miksi ihmeessä Villa halusi lähteä matkalle, josta ei tuntunut nauttivan yhtään? Lisäksi tuntui kuin Villa ei olisi koskaan aiemmin matkustanut rahtilaivalla, ikään kuin kaikki vastukset tai sellaisiksi kuvatut asiat olisivat tulleet hänelle täytenä yllätyksenä.

Odotin Villan kertovan enemmän tekeillä olevasta käännöstyöstään, mutta siitä hän mainitsee päiväkirjalleen oikeastaan vain milloinkin kääntämänsä liuskamäärän. Työ tuntuu sujuvan vaikeuksitta, jos ei lasketa sitä, että ammattikääntäjä ja -matkailija on varannut liian vähän paperia ja värinauhoja työtään varten…ehkä.  Ainoa ajanviete laivalla nukkumisen lisäksi on lukeminen, ja Villa kertookin ihan lopussa ehtineensä lukea yli viisitoista kirjaa matkan aikana. Hyvin vähän hän kuitenkaan mainitsee mitään lukemastaan. Sen sijaan kielistä ja niiden välillä sukkuloinnista on paljonkin mielenkiintoista pohdintaa.

Kirjan siis pelastaa sen loppu. Villa tuntuu matkan lopun alkaessa häämöttää itsekin ryhtyvän miettimään juuri niitä asioita, jotka ovat minua kuunnellessa ärsyttäneet. Hän pohdiskelee, miksi haluaa aina lähteä matkalle, vaikka matkat ovat hänestä vaivalloisia ja hän on kova etukäteismurehtija. Hän miettii aikaa ja sen venymistä matkalla. Myös matka ja elämä vertautuvat hänen mietteissään. Hän kertoo matkalla huomanneensa, että on kovasti vanhentunut ja olevansa nykyään helposti epävarma ja peloissaan. Vaatii rohkeutta tehdä sellaista, mitä pelkää. Hän myös myöntää olevansa itsekeskeinen ja kovin riippuvainen tyttärestään. Nämä ajatukset ja Villan rehellinen itsetutkiskelu saivat minut antamaan kaiken anteeksi!

Minusta ei taitaisi olla tuollaiselle laivamatkalle lähtijäksi, vaikka aika onkin nyt melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin aivan toinen. Villalla oli tosiaan ajanvietteenään vain kirjansa ja ajatuksensa. Toisaalta hän ei tuntunut muuta kaipaavankaan. Saattoi olla luksusta, kun voi irrottautua tietotulvasta ja vain olla omassa olossaan. Sekin vaatii melkoista rohkeutta.

Äänikirjamuoto sopii Vanhan rouvan lokikirjalle loistavasti, sillä Villa saneli päiväkirjansa kaseteille ja kirjoitti ne sitten myöhemmin puhtaaksi. Tekstiä on tekijän kertoman mukaan muokattu vain vähän, ja toisto on jätetty sellaisenaan tekstiin. Kirjan lukee sopivasti eläytyen, huokaukset ja naurahtelut oivallisesti tulkiten Maija-Liisa Márton. Äänikirjan cd-levyistä puuttuu ilmoitus levyn loppumisesta, mikä hieman haittasi autossa kuunnellessani.


Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
Like 2004. Äänikirjan lukija Maija-Liisa Márton, kesto noin 14 tuntia (12 cd:tä)


Lainattu kirjastosta.

16 kommenttia:

  1. Hyvä että annoit lopuksi anteeksi. Minulle ei tullut missään vaiheessa valittelusta ja huokailusta rasittunut. Se lisäsi kuvauksen autenttisuutta ja oikeaa tunnelmaa mielikuvissa. Vanha rouva tuntui minusta heti hyvin sympaattiselta ja inhimilliseltä. Voisiko olla että huokailut ja valitukset syvenivät äänikirjassa ja saivat suuremman painon? Minä luin tämän flunssaisena petissä yhtä kyytiä ja tunsin Kyllikki Villan sen jälkeen läheiseksi ystäväksi. Teki mieli kirjoittaa hänelle. Se jäi kyllä tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, miksi minua nämä yksin- ja itsellepuhelut niin suunnattomasti ärsyttivät lähes loppuun asti. Ennakko-odotukseni olivat ehkä kokonaan vääränlaiset. Mielenkiintoinen kuuntelukokemus :D

      Poista
  2. Kirsi, olihan tämä aika eri kuin mitä olen kirjasta otaksunut...;) No, ehkä passaan tämän ettei mene siivet unelmalta, sillä rahtilaivailu on just mun intohimo, tai yksi niistä monista. Lehtijuttujen perusteella olen saanut sellaisen kuvan, että Villa NAUTTI matkoistaan, joten tuollainen marina ja valittelu tuntuu tässä yhteydessä siten yllättävältä. Rahtilaivoilla on sekä omat etunsa että haittansa, mutta aina se on kiinnostavaa ja rentouttavaa. Täydellistä nollautumista. Kiitos, että valasit reippaasti, joten minulla ei mene nyt aikaa hukkaan tämän kirjan kanssa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä sitten, millainen kokemus tämä olisi ollut painettuna, mutta hermot olivat tosiaan mennä. :) Odotin jotain toisenlaista, ja näin intiimin raadollinen kuvaus matkan vastuksista (oikeista ja kuvitelluista) oli yllätys.

      Villa sanookin ihan kirjan lopulla, että on antanut itsestään ja matkoistaan ehkä tahtomattaan sellaisen kuvan, että matkat ovat ihania seikkailuja, vaikka ne todellisuudessa ovat MYÖS usein pitkästyttäviä, vaivalloisia ja pelottavia (Villa siis pelkäsi mm. matkatavarapaljouden kanssa selviytymistä etukäteen jne.).

      Poista
  3. Voi Kirsi -- tapasin Kyllikin eräillä syntymäpäivillä vuonna 2004 enkä lainkaan tiennyt kuka hän oli. Sitten näin hänet juuri jossain tv-haastattelussa ja sitten vasta parin vuoden päästä ostin tämän kirjan ja olin aivan myyty, sen jälkeen olen lukenut muitakin, viimeisenä tyttären toimittaman ja kommentoiman.
    En ala tässä sen enempää analysoimaan Kyllikin elämäntapaa, koska olen ollut aikeissa postata näistä kirjoista itsekin. Mutta siinä olet varmasti ihan oikeassa, että äänikirjana tämä ei varmasti toimi samalla tavalla kuin paperisena versiona -- en minäkään varmasti jaksaisi kuunnella näitä. Luettuna tekstinä niissä on kuitenkin jotain maagista, ainakin minulle. Minulle, joka jutteli hänen kanssaan viisi minuuttia ja mietti vielä illalla että siinäpä nainen erityisellä auralla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lainkaan epäile, etteikö Villa olisi ollut valloittava persoonallisuus elävässä elämässä. Tästä kuuntelukokemuksesta kuitenkin paljastui aivan toisenlainen kuva, jota hän sitten onneksi itsekin hyvin tarkkanäköisesti ja rehellisesti analysoi. Kuten sanottu, minusta ei olisi tuollaiseen matkusteluun ja kunnioitan sitä, että iäkäs nainen uskalsi ja jaksoi matkoja kaikesta huolimatta tehdä!

      Poista
  4. Mäkin yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta kesken jäi. Olen todella huono sietämään marinaa ja turhanpäiväistä murehtimista. Painettuna voisin ehkä joskus vielä kokeilla, koska lukijan ääni saattoi hyvinkin vielä vahvistaa sitä narisevaa vaikutelmaa. Ennakko-odotukset olivat mullakin ihan toisenlaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa pidin Mártonin luennasta, se oli niin helppo kuvitella Villan ääneksi. Itse ajattelin, että painettuna en olisi tätä saanut luettua! Mutta äänikirja on aina jotenkin vaivattomampi. Lukijan ääni on tietysti makuasia, kaikkia eivät samat lukijat voi miellyttää.

      Poista
  5. Ehkä tämän voisi ottaa huumorilla. En kyllä usko, että minun huumori saati mielenkiinto riittäisi narinan lukemiseen. :D Luulisi, että siellä reissussa heräisi muitakin ajatuksia kuin käytännön ongelmista murehtiminen. Tosin hattua tietenkin voi nostaa, että noinkin iäkkäänä lähti reissuun. SIlloin on varmasti huolet toisenlaiset kuin nuoremmilla. Itse olen vähän sellainen reissaaja, että ratkon mahdollisia ongelmia sitä mukaa, kun niitä tulee. Turha niitä on etukäteen murehtia. :D

    Mainio kirjoitus, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei tosiaan nyt huumorivaihde löytynyt, vaikka välillä rouva tempaa aika uskomattomia marinakortteja hihastaan. Esimerkiksi hän on tuskissaan, kun joutui kertomaan ekan laivan kapteenille, mihin laivaan aikoo siirtyä Chilessä. Piti tehdä päätös liian äkkiä. Kun seuraavana päivänä ilmenee vielä lisävaihtoehto, hän on käärmeissään siitä, koska hän on jo päättänyt!

      Olen toki itsekin taipuvainen huolehtimiseen ja murehdintaan, mutta minusta tämä meni jo äärimmäisyyksiin. Kokeneena matkaajana Villan on täytynyt tietää, ettei voi olla varmuutta kotiintulon ajankohdasta. Mitä väliä on, ovatko kotona sipulikukat jo ehtineet kukkia, jos on käynyt maapallon toisella puolella?!

      Poista
  6. Voi että. Täytyy kyllä myöntää, että minuakin olisi varmaan välillä ärsyttänyt jos olisin lukenut tätä yhteen pötköön. Nyt olen lukenut tätä todella todella hitaasti aina silloin tällöin nukkumaan mennessäni, kirja on edelleen kesken, ja se on ollut sellaista verenpainetta laskevaa unilukemista kaikessa vatuloinnissaan. Tuollaiselle merimatkalle en kyllä välttämättä uskaltaisi lähteä, ainakaan yksin, vaikka toisaalta vähän kiinnostaisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unikirjaksi tosiaan mitä mainioin! :D Minulle tämä osui aika kiireiseen työjaksoon automatkoille, joten joskus otti jo etukäteen päähän tämän jatkuva vatkaaminen 'entä jos...'-jutuista. Olisi tosiaan luullut Villan todella kokeneena matkailijana osaavan jo suhtautua aikatauluasioihin ym. filosofisemmin. Mutta ei!

      Minusta ei todellakaan olisi lähtijäksi tällaiselle reissulle. Villa tekee tässä jo surutyötäkin, sillä matkat ovat vääjäämättä pian ohi, ja tämä siis jäi toiseksi viimeiseksi hänellä. Ei ole helppoa huomata vanhenevansa ja muuttuvansa aina vain avuttomammaksi, joten annan tosiaan anteeksi hänelle. Lopulta aika haikea kirja.

      Poista
  7. Haha, mainio ja hyvin kirjoitettu arvio. :D Minä fanitan edesmennyttä Kyllikki Villaa, ja etenkin himomatkustelijana toivoisin pystyväni samaan kuin hän. Siis matkustamaan yksin ympäri maailmaa vielä eläkeikäisenäkin.

    Mutta tästä kirjasta... On pakko myöntää, että täällä yksi sellainen lisää, jolta tämä jäi äänikirjana kesken juuri tuon huokailun ja ärsytyksen vuoksi. Minulle tuli kuitenkin kuunnellessani tunne, että tämä varmasti toimisi perinteisenä kirjana paremmin, ja siksi aionkin yrittää tämän kanssa uudestaan jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ärsyynnyin aivan kauhesti tätä kuunnellessani, mutta jälkikäteen kyllä ymmärrän teoksen tietyn imun. En kuitenkaan jättänyt tätä kesken, vaikka varakirjakin oli käden ulottuvilla. Painettuna olisin ehkä luovuttanut?

      Poista
  8. Kirsti, juuri samoja ajatuksia oli minullakin. Aluksi odotin jotain tapahtuvaksi, mutta sitten kuuntelin hieman hämmentyneenä ja huumorilla. Osoittautui mainiokasi valinnaksi kuunnella vähän aikaa illalla ennen nukahtamista ;)

    VastaaPoista
  9. Kirsi-kaimani, samoissa aatoksissa täälläkin. Hirveää marinaa sekä marinassa että merellä.

    Toisaalta, joku tässä selkeästi koukuttaa. Ja toisaalta on virkistävää kuunnella sensuroimattomia ajatuksia. Mutta Kyllikin kanssa en kyllä lähtisi reissuun. Hermot menis.

    Kuvittelin lukeneeni tämän aiemmin, mutta näemmä olen jättänyt silloisen kuuntelun heti alkuunsa. Halusin kuunnella tämän nyt, kun sain juuri luettua pari matkareissua Saharan laidoilla. Sven Lindqvistin Aavikkosukeltajat kirjaa voin suositella Sinullekin. Sain sen eilen luettua ja kirjoitin Kirsinkonttuuriin siitä oitis. Olen huomannut, että meillä on melkolailla samanlainen kirjamaku.

    VastaaPoista