sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Osuva kirjavalinta Pariisin-matkalle

Matkalla pitää ehdottomasti olla mukana kirja tai pari. Iltalukemista tarvitaan aina, ja junissa ja lentokoneissa ei oikein muuta voi tehdä kuin lukea. Ensimmäiselle etelänlomalleni joskus 1980-luvun lopulla en älynnyt ottaa lukemista mukaan, joten jouduin turvautumaan hotellin kioskin englanninkieliseen pokkariin, mikä ei ollut hullumpi juttu sekään.

Lomakirjan valinta ei aina ole helppoa. Kirjan pitää olla sopivan kevyttä sekä sisällöltään että fyysiseltä olemukseltaan: siis pokkari ja mielellään dekkari. Sellaisen pakkasin taannoiselle Pariisin-reissullekin mukaan, mutta mukaan tarttui jo syyslomalla hankittu Tammen Keltaisen kirjaston pokkarina ilmestynyt Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä (suom. Erkki Jukarainen).

Kirja mainittiin viime viikolla netissä kiertäneissä 100 kirjaa -listoissakin, mutta varsinainen syy sen mukaan ottamiseen oli se, että Auster oikeastaan on jo pitkään ollut lempikirjailijani, jota en vain ole oikein ehtinyt lukea. Ensimmäinen taisi olla Illuusioiden kirja, josta pidin kovasti. Sitten luin heti tuoreeltaan suomennoksen ilmestyttyä Sattumuksia Brooklynissa, joka myös on todella hyvä. Hyllyssä odottavat myös Oraakkeliyö, Kuun maisemissa, Mr Vertigo ja New York -trilogia. Olisipa vielä aikaa niiden lukemiseen!


Paul Austerin tuotantoon päädyin tutustumaan oikeastaan makuuhuoneen kautta, sillä ihastuin kovasti Austerin vaimon Siri Hustvedtin teoksiin. Kaikki mitä rakastin oli aivan huikea, mutta pidin myös Amerikkalaisesta elegiasta ja varhemmin ilmestyneestä Lumouksesta.

Yksinäisyyden äärellä sisältää kaksi kirjaa (melko lyhyt muoto tuntuu olevan Austerille usein tyypillistä): Näkymättömän miehen muotokuva ja Muistin kirja. Näistä ensimmäinen kertoo Austerin isästä. Kertoja (Auster) kuvailee teoksen syntyä samalla kun kertoo tarinaa. Sysäys kirjoittamiseen tuli isän yllättävästä poismenosta. Auster joutuu vaimonsa ja poikansa kanssa tyhjentämään isänsä suuren talon, joka on ollut myös Austerin lapsuudenkoti. Parikymmentä vuotta isä asui talossa yksin avioeron jälkeen.

Käy ilmi, että isän ja pojan välit ovat olleet aina hyvin etäiset. Isä ei ole ollut koskaan oikein läsnä perheen elämässä. Tärkeintä on aina ollut työ. Kertoja kutsuu isää jossain vaiheessa mieheksi vailla mieltymyksiä. Isä ei ole koskaan pitänyt mistään eikä kenestäkään. Poika on koko elämänsä yrittänyt miellyttää isäänsä ja saada tältä huomiota ja hyväksyntää. Tuloksetta.

Isän jäämistöä penkoessaan poika käy läpi elämäänsä ja isänsä elämää. Isä tuntuu yhä vieraammalta. Samalla hän kuitenkin saa selville, mistä isän etäisyys on johtunut. Isän lapsuus on ollut dramaattisten tapahtumien varjostamaa. Isä ja tämän veljet ovat poikkeuksellisen kiinni äidissään, mikä sekin saa selityksensä historiasta.

Pariisi on ollut Paul Austerille hyvin tärkeä kaupunki. Näkymättömän miehen muotokuvassakin on kohtia, jotka sijoittuvat Pariisiin. Siellä kertoja ja isä kohtaavat kerran merkillisissä olosuhteissa.

Muistin kirja on alkupuolta hidaslukuisempi ja hajanaisempi. Ajallisesti se sijoittuu joitakin vuosia myöhemmäksi kuin Näkymättömän miehen muotokuva. Molemmissa kertojana on kirjailija itse, Paul Auster. Muistin kirjassakin Auster käy läpi omaa isäsuhdettaan, mutta nyt hän peilaa sitä omaan isyytensä. Pian isän kuoleman jälkeen Austerin avioliitto on päättynyt eroon ja hän on joutunut jättämään poikansa pääasiassa vaimon huostaan. Hän tapaa pientä Danielia vain harvoin.

Pariisilla on tässä osassa vieläkin isompi rooli kuin alkupuolessa. Auster muistelee nuoruutensa Pariisin-vaiheita ja kertoo muitakin kaupunkiin liittyviä anekdootteja. Oudot sattumukset ovat Muistin kirjassa keskeisessä osassa, samoin kirjallisuudella, jota Auster tuntee laajalti. Jotkut kirjallisuusviitteet tuntuivat pitkästyttäviltä, kun itse ei tunne riittävän hyvin eurooppalaista filosofiaa.



Lomakirjaksi Yksinäisyyden äärellä ei ehkä ollut ihan paras valinta, mutta yhtymäkohdat Pariisiin olivat kutkuttavia. Austerkin luultavasti olisi sattumaa arvostanut. Meillekin sattui Pariisissa yhtä ja toista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti