maanantai 22. marraskuuta 2010

Valloittaja-sarja kaappasi mukaansa

Äänikirjateemaa jatkaakseni muistelisin, että aivan sattumalta nappasin kirjaston hyllyltä kuunneltavaksi Conn Igguldenin kirjan Tasankojen susi (suom. Ilkka Rekiaro). Takakannesta kävi ilmi, että kyseessä on fiktiivinen historiallinen romaani Tsingis-kaanista. En ollut kovinkaan innostunut, mutta parempaakaan kuunneltavaa ei ollut tarjolla.

Innostus ei myöskään heti syttynyt kirjaa aloitellessani. Kuvaukset 1200-luvun Mongolian aroilta ja villi-ihmisten keskinäisistä välienselivttelyistä eivät oikein antaneet aihetta riemuun. Lukijana oli kuitenkin Antti Virmavirta, joka selvästi alkoi itsekin niertyä tarinan edetessä.

Tarina alkaa ihan alusta, kun susien klaanin kaanille syntyy toinen poika, Temüdžin. Pojan kasvuvuodet sivuutetaan nopeasti ja hypätään aikaan, jolloin Temüdžin viedään äitinsä heimon luo vuodeksi. Tarkoituksena on, että poikaa koulitaan vieraassa heimossa ja että hän kotiin tullessaan tuo mukanaan vaimon. Vieraan heimon luo lähetettävät pojat olivat 12-13-vuotiaita 

Isä on vienyt Temüdžinin vieraan heimon luo. Kotimatkalla isä joutuu vihollisheimon miesten väijytykseen ja häntä haavoitetaan kuolettavasti. Temüdžinin vierailu jää lyhyeksi, sillä hänet haetaan nopeasti kuolevan isän luo. Isän kuolema on perheelle katastrofi. Henkivartiokaartin johtomies näkee tilaisuutensa tulleen ja kaappaa vallan kaanin alaikäisiltä pojilta. Heimo lähtee seudulta kiireesti, mutta kaanin leski ja tämän viisi poikaa ja vauvaikäinen tytär hylätään arolle ilman varusteita. Tarkoituksena on, että perhe saa surmansa.


Alkaa armoton taistelu erämaassa. Perhe onnistuu kuin onnistuukin viimeiset voimansa pinnistäen pysymään hengissä yli talven. Mutta uusi kaani ei ole unohtanut perhettä. Temüdžin joutuu kohtaamaan vihollisensa silmästä silmään ja käymään kuoleman porteilla. Isän aikoinaan tekemä rehellinen teko kuitenkin  koituu hänen pelastuksekseen.

Temüdžinille valkenee, että heimojen keskinäiset, vuosikymmeniä kestäneet sodat ovat kiinalaisten järjestämiä. Kiinan etu on, että heimot pysyvät riitaisina ja heikkoina. Hän päättää yhdistää aron heimot yhdeksi suureksi heimoksi.

Raa'asta väkivallasta ja jatkuvasta miehisestä uhosta huolimatta kirja vei mukanaan niin, että päästyäni loppuun päätin lukea seuraavatkin osat, Nuolten herrat ja Kunnian kentät. Sarjasta on tulossa viisiosainen, mutta toistaiseksi on ilmestynyt  vasta kolme osaa. Toisessa ja kolmannessa osassa kerrotaan, miten Tsingis-nimen ottanut Temüdžin yhdistää heimot ja valloittaa ovelilla juonilla ja uskomattomalla sitkeydellä ensin osia Kiinasta ja kääntyy sitten länteen uusia vihollisia vastaan. Kolmas osa päättyy Tsingisin kuolemaan, mutta hänen  pojanpoikansa Kublai on jo esitelty lukijoille.


Conn Iggulden on v. 1971 syntynyt brittiläinen kirjailija, joka on opiskellut englannin opettajaksi ja toiminut opettajana useita vuosia ennen kuin ryhtyi kirjailijaksi. Niukoilla kotisivuillaan hän esittelee itseään lyhyesti. Suosiota hän saavutti jo aiemmalla viisioaisella Keisari-sarjalla, joka kertoo Julius Caesarista. Kiinnostaisi sekin, ja sarja on ilmestynyt  myös suomeksi.

3 kommenttia:

  1. Tunnustan. Tämä taitaa olla elämäni toinen blogi, jonka luen ja heti pitää kommentoida! HUH! Mihin tämä vielä johtaakaan?
    Myös mä kuuntelin tämän äänikirjana. Vähän samoin tuntemuksin kuin sinäkin lähdin sitä kuuntelemaan ja lopputuloskin oli sama. Pakko saada lisää! Kerran jo hiplasinkin näitä jatko-osia kaupassa, mutta ostamatta jäivät, sillä pelkäsin, että liian moni "pakollinen työ" jäisi tekemättä, jos nuo kaksi olisivat pöydän kulmalla... Kesää odotellessa siis!

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Tervetuloa blogia kommentoimaan ja lukemaan. Äänikirjat koukuttavat näköjään muitakin :) Ihan ostamiseen asti en niistä tykännyt, joten onneksi on kirjasto sentään. Kaksi osaa ihan perä perään oli ehkä hieman liikaa, mutta seuraavaa osaa jo odottelen...

    VastaaPoista
  3. Tähän on muuten ilmestynyt jatkoa: Hopeinen valtakunta. Tiedänpä siis ainakin vähän, mitä teen ensi kesänä!

    VastaaPoista