tiistai 10. marraskuuta 2020

Hans Rosenfeldt: Surman susi

 


En ole lukenut ainuttakaan Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin yhdessä kirjoittaman Sebastian Bergman -sarjan dekkaria, vaikka mitä ilmeisimmin olisi kannattanut. Esimerkiksi Dekkarinetin Terttu Uusimaa ylistää sarjaa väsymättä. En myöskään tiennyt, että kaksikon sormet ovat olleet mukana lukuisissa tv-sarjakäsikirjoituksissa. Hans Rosenfeldt on esimerkiksi Silta-sarjan pääkäsikirjoittaja!

Rosenfeldt on nyt julkaissut ensimmäisen yksinään kirjoittamansa dekkarin Surman susi, joka aloittaa uuden sarjan. Sen päähenkilö on haaparantalainen poliisi Hannah Wester. Haaparanta dekkarimiljöönä on suomalaisittain erittäin kiinnostava, rajan pinnassa kun ollaan. Suomalaisia on mukana tarinassakin, ja tapahtumat itse asiassa käynnistyvät Suomen puolelta.

Hannah on vähän päälle viisikymppinen ankarista vaihdevuosioireista kärsivä poliisi, vaimo ja äiti. Avioliitto Thomaksen kanssa tuntuu omituisesti väljähtyneen, vaikka ainakin Hannah on olettanut, että se saisi uutta virtaa nyt kun lapset ovat muuttaneet pois. Tosin Hannahilla itsellään on sivusuhde, jonka tarkoitus on tyydyttää hänen fyysiset tarpeensa. Pariskunnan menneisyyteen kätkeytyy vakava trauma, joka paljastuu vähitellen lukijallekin.

Haaparannan poliisin unelias rauha rikkoutuu, kun riistahoitajat löytävät myrkytykseen kuolleen suden. Tutkimuksissa huomataan, että se on viimeiseksi syönyt ihmislihaa. Johtopäätös on, että jossakin metsässä on raadeltu ruumis. Kun se löydetään, havaitaan, että uhria on ammuttu ja se on mitä ilmeisimmin ollut mukana kolarissa ennen metsään joutumistaan. Kuka uhri on ja miten hän on päätynyt susien ateriaksi?

Lukija tietää reilusti poliisia enemmän, sillä tarinaa seurataan eri näkökulmista. Metsästä löytynyt raadeltu ruumis on Vadim, venäläisen Valeri Zakornyin johtaman rikollisliigan jäsen, joka päätti vetää välistä oikein kunnolla. Rovaniemen liepeille jäi vain läjä ruumiita, kun Vadim häipyi paikalta mukanaan kymmenen kilon huume-erä ja 300 000 euroa käteistä rahaa. Vähemmästäkin saa paitsi poliisit myös venäläisen rikollispomon lähettämät tappajat peräänsä.

Zakornyi lähettää Haaparantaan Katjan, nuoren naisen, joka on lapsena otettu Akatemiaan ja koulutettu häikäilemättömäksi tappokoneeksi. Katjan tehtävä on selkeä: etsi rahat ja huumeet sekä tapa ne, jotka ovat ne vieneet. Kymmenvuotisella aktiiviurallaan Katja ei ole vielä kertaakaan epäonnistunut, joten hän saapuu apeanoloiseen ruotsalaiseen pikkukaupunkiin itsevarmuutta uhkuen. Pian alkaakin ruumiita kertyä, mutta rahat ja huumeet eivät ota löytyäkseen.

Rosenfeldt kieputtaa juonta herkullisesti ja hyödyntää oivaltaen niitä mahdollisuuksia, joita pienellä paikkakunnalla tapahtuvien vakavien rikosten selvittämisessä on. Poliisi on tottumaton massiivisiin operaatioihin, mutta toisaalta ulkopuolelta tulevat rikolliset eivät osaa tulkita paikallisia olosuhteita ja ihmissuhdeverkostoja riittävästi. Sattumalla on myös oma osuutensa, jota kukaan ei osaa ammattitaidosta ja kaikesta teknisestä osaamisesta huolimatta ennakoida.

Surman susi on tiukkatahtinen trilleri, jossa on paikoin silmitöntä väkivaltaa. Ruumiita kertyy lopulta melkoinen pino. Silti Rosenfeldt onnistuu syventämään jonkin verran henkilöitäkin niin, että lukija kiinnostuu heidän kohtaloistaan. Eikä kokenut käsikirjoittajakaan tietenkään pääse pilkuistaan, vaan tarina etenee luistavasti kohtauksittain koukuttaen lukijan tehokkaasti. Tämä ei siis suinkaan ole moite, vaan ehdottomasti kehu.

Tarinassa saadaan useita juonilinjoja päätökseen, mutta tärkeimmät jäävät kutkuttavasti auki. Kyseessä onkin siis mitä ilmeisimmin jatkuvajuonisen sarjan aloitusosa. Suosittelen tarttumaan siihen pikaisesti, ainakin ennen seuraavan osan ilmestymistä!

Hans Rosenfeldt: Surman susi (Vargasommar)
Suom. Jaana Nikula.
Otava 2020. 413 s.


Äänikirjan lukija Veera Kiiskinen, kesto 12 h 37 min.

Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja Suomalainen Plus -kokeilujakso.


Sebastian Bergman -sarja

Mies joka ei ollut murhaaja, 2011
Oppipoika, ilm. syksyllä 2012
Tunturihauta, 2013
Mykkä tyttö, 2015
Hylätyt, 2016
Korkeampi oikeus, 2018

5 kommenttia:

  1. Kyllä nuo Bergmannit kannattaa lukea vieläkin. Mie tykkäsin tästä Surman sudesta. Taitavasti punottu juoni ja erinomaisesti kerrottu tarina. Jos itse olisin ollut Hannahin paikalla, olisin tehnyt dna-testin, mutta ehkä hän hoksaa sen myöhemmin tai ehkä sarjan jatkumisen kannalta on parempi, että ei :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonipaljastusvaroitus!

      Joo, kummastelin, ettei muka ollut käytössä dna:ta, johon ko. hlön dna-tietoja olisi verrattu jo ihan rutiininomaisesti poliisin järjestelmissä.

      Poista
  2. Minulla tämä kirja on seuraavana lukulistallani. Olen lukenut heidän yhdessä kirjoittaman sarjan ja olen pitänyt kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin sitten mielenkiintoista kuulla, mitä pidät tästä! Minulta kun tuo vertailumahdollisuus vielä puuttuu.

      Poista
    2. Luettu on ja pidin kyllä tästä!
      https://kuunneltua.blogspot.com/2020/11/hans-rosenfelt-surman-susi.html

      Poista