perjantai 3. toukokuuta 2019

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä




Kanadalainen toimittaja Louise Penny julkaisi esikoisdekkarinsa Still Life vuonna 2005. Kirjassa tavataan ensimmäistä kertaa rikostutkija Armand Gamache, Sûreté du Québecin henkirikososaston ylikomisario, sekä pikkuruisen Three Pinesin kylän asukkaat. Nimellä Naivistin kuolema vuonna 2008 suomeksi julkaistu (WSOY, Sapo-sarja) dekkari suorastaan kahmi erilaisia rikoskirjoille myönnettäviä palkintoja. Naivistin kuolema on nyt jo 15-osaiseksi paisuneen dekkarisarjan aloitusosa, ja sarjaa on käännetty 25 kielelle.

Louise Penny on siis hyvin suosittu ja arvostettu dekkaristi, mutta jostain syystä hänen Armand Gamache -sarjansa suomennokset jäivät kymmenisen vuotta sitten kahteen. WSOY julkaisi Sapo-sarjassa vielä kakkososan New Blood Dagger nimellä Kylmän kosketus (2009), mutta jatkoa ei enää tullut.

Nyt sarja saa kuitenkin uuden mahdollisuuden, kun Bazar aloittaa sarjan julkaisemisen alusta alkaen. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa julkaistaan uudelleen sellaisinaan, vaikka nimi ja kansikuva onkin vaihdettu. Suomennokset ovat (käsittääkseni) samat eli Raimo Salmisen alkuperäiset. Naivistin kuolemasta on tullut Kuolema kiitospäivänä, mutta ilmeisesti kakkososa Kylmän kosketus saa pitää alkuperäisen nimensä. Hieman hämmentäväähän tämä kieltämättä on. Minua ei nimenvaihdos haittaa yhtään, sillä en ole aikeistani huolimatta ehtinyt vielä Pennyn tuotantoon aiemmin tarttua, mutta jos on sattumalta Naivistin kuoleman lukenut, saattaa kokea jonkinlaisen entiselämyksen Kuolema kiitospäivänä -dekkarin parissa!

Armand Gamache -sarja on todellinen herkkupala Agatha Christie - ja Georges Simenon -faneille. Armand Gamache on alaistensa palvoma tutkijalegenda, joka herättää rauhallisella ja hieman isällisellä olemuksellaan luottamusta. Hänen suosikkimenetelmiään ovat ihmisten katselu ja kuuntelu. Kun on riittävästi nähnyt ja kuullut, voi tehdä päätelmiä ja ratkaista rikokset. Kuolema kiitospäivänä -dekkarissa Gamache asettuu paikallisen bistron takan ääreen aina iltaisin jutustelemaan asukkaiden kanssa. Aika moni Three Pinesin väestä poikkeaakin rikoskomisarion puheilla.

Three Pines on idyllinen ja unelias pikkukylä, jonka rautatieasemarakennus on nykyään VPK:n kokoontumistiloina ja lapset odottavat koulubussia suljetun kyläkoulun edessä. Silti kylässä asuu koko joukko mielenkiintoisia ihmisiä, joista monet ovat tunteneet toisensa vuosikymmeniä. Osa taas on muuttanut paikkakunnalle jossain vaiheessa ja asettunut taloksi. Koska ollaan Kanadassa, myös kielikysymyksellä on merkitystä. Juopa ranskan- ja englanninkielisten kanadalaisten välillä tuntuu olevan selkeä. Kielen perusteella tehdään esimerkiksi herkästi ennakkokäsitysten sävyttämiä johtopäätöksiä ihmisistä puolin ja toisin.

Idylli särkyy, kun kiitospäiväsunnuntain aamuna eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löydetään kotinsa lähellä sijaitsevasta metsästä kuolleena. Kuolema ei ole luonnollinen. Onko kyseessä metsästysonnettomuus vai kenties tahallinen teko, murha? Paikalle hälytetty Armand Gamache ryhmineen ryhtyy ottamaan asiasta selvää. Alkuun näyttää, että Jane Nealilla ei ole ollut ainuttakaan vihollista. Kaikki ovat rakastaneet tai vähintäänkin pitäneet hänestä kovasti.

Mutta tapaukseen liittyy kummallisia ja kiinnostavia yksityiskohtia. Jane on surmattu jousella ja nuolella. Missä ruumiin lävistänyt nuoli on? Miksi Jane on lähtenyt aamukävelylleen ilman uskollista koiraansa? Kenelle Jane on jättänyt omaisuutensa? Liittyykö kuolema jotenkin tauluun, jonka Jane on tavoistaan poiketen jättänyt paikallisen taideyhdistyksen syysnäyttelyä varten arvioitavaksi? Kyseinen taulu on herättänyt raadissa ällistystä.

Gamache tarkkailee kylää ja sen asukkaita, katselee ja kuuntelee. Pinnan alla tuntuu kulkevan tummia virtauksia. Gamachen ryhmä penkoo esiin kyläläisten uudet ja vanhat salaisuudet ketään säästelemättä, ja lopulta syyllinen paljastuu. Mutta onko murhaaja sittenkin liian ovela Gamachelle?

Rikoksen ratkaisemisen lomassa Gamache kumppaneineen nauttii maaseudun upeasta luonnosta, kauniista maisemista ja ennen kaikkea mahtavista herkuista, joita syödään lähes taukoamatta.

Penny kirjoittaa siis mitä mainiointa perinteistä arvoitusdekkaria, joka on maustettu kanadalaisella maalaisidyllillä. Tarina sijoittuu nykyaikaan, mutta on kuitenkin merkillisen ajaton tunnelmaltaan. Mieluusti palaan näihin tunnelmiin toistekin.

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä (Still Life)
Suom. Raimo Salminen
Bazar 2019. 367 s.

Ennakkokappale.

Kirja ilmestyy 4.6.2019. Seuraava osa Kylmän kosketus ilmestyy 26.9.2019. Kurkkaa arvioni siitä täältä.

2 kommenttia:

  1. Kiva kun esittelit tämän kirjan Kirsi. En ole lukenut yhtään Pennya, mutta tämä todella kiinnostaa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Tulin lukemaan arviosi kun sain omat ajatukseni pureksittua sanoiksi. Mukava lukea välissä tällaista perinteistä, ns. vähäverisempää dekkaria. Three Pinesiin voisi palata takaisin, Gamache on kiinnostava hahmo.

    VastaaPoista