torstai 12. maaliskuuta 2015

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta



Vuoden alussa luettiin taas madonlukuja kirjamyynnin laskusta Suomessa. Kaunokirjallisuuden myynti on laskenut jo useana vuonna peräkkäin, ja nyt huomio kiinnittyi erityisesti käännöskirjallisuuden myynnin laskuun. Tieto herättää masentavia ja osin ristiriitaisia tunteita. Kirjan intohimoisena ystävänä toivoisin, että edes kirjoja olisi myyty. Erityisesti kotimaisen kirjallisuuden ystävänä kuitenkin ensin ilahtuu, että ainakin suomalaista kirjallisuutta sentään vielä ostetaan. Mutta eihän asia tietenkään ole ihan niin yksinkertainen. Millaiseksi kirjallinen kenttämme muuttuu, jos käännöskirjallisuus kuihtuu? Mitä tiedämme sen jälkeen muiden kulttuurien ihmisten elämästä ja sielunmaisemasta? Suomalainen kirjallisuus ei elä tyhjiössä, ei ole koskaan elänyt. Laadukkaalla käännöskirjallisuudella on oma tärkeä osansa kirjallisessa kulttuurissamme.

Tunsin myös pienen piston sydämessäni. Omat luettujen teosten listani viime vuosilta osoittavat selvästi, että omat lukuvalintani kallistuvat selvästi kotimaisen suuntaan. Tietoisestikin myönnän tehneeni valintoja suomalaisten kirjailijoiden eduksi tehdessäni kirjaostoja. Rajattomastihan kenelläkään ei ole varoja käyttää kirjoihinkaan, joten vähät sijoituksensa haluaisi tehdä järkevästi ja oikeudenmukaisesti.

Kaikesta huolimatta kuitenkin tunnen olevani myös laadukkaan käännöskirjallisuuden suuri ystävä. Monet kirjailijat ovat vuosien varrella tulleet rakkaiksi juuri käännösten kautta. Myös kustantajat kiitettävästi panostavat käännöksiin, ainakin minun mielestäni. Laadun varmoina merkkeinä pidän ainakin kirjan ilmestymistä Tammen Keltaisessa kirjastossa tai Otavan Kirjastossa, jota kutsun tuttavallisesti ’Siniseksi kirjastoksi’. Näistä sarjoista monet teokset ovat päätyneet omaankin hyllyyni ja niiden joukosta löytyy useita ikisuosikkejani. Teokselle on vahva suositus, jos se julkaistaan näissä sarjoissa.

Nämä pitkät esijupinat liittyvät iloon, jota tunsin lukiessani loistavaa, hyvin suomeksi käännettyä romaania Ehkä rakkaus oli totta. Kyseessä on brittikirjailija Sadie Jonesin neljäs romaani mutta ensimmäinen suomennos. Kirja tarjosi oikeastaan kaikkea sitä, mitä toivon hyvältä lukukokemukselta. Sain uppoutua mielenkiintoiseen, oivaltaen ja huolella kirjoitettuun tarinaan. Tutustuin kiinnostaviin henkilöihin, liikutuin heidän kohtaloistaan ja elin tovin heidän elämäänsä. Matkustin tarinan siivin toiseen aikaan ja paikkaan. Tapahtui kaivattu lukemisen flow-ilmiö!

Hieman harmittaa kirjalle annettu suomenkielinen nimi, joka saattaa vaikuttaa turhan siirappiselta ja siten karkottaa joitakin lukijoita. Alkukielinen ytimekäs Fallout olisi voitu kääntää suoraan vaikka ’Pudotukseksi’. Rakkaudella ja intohimolla monine sävyineen on toki kirjassa ehdottoman keskeinen sijansa, mutta tekisi silti vääryyttä romaanille, jos sitä kuvaisi ’vain’ rakkausromaaniksi. Romaani kertoo rakkauden ja rakastamisen vaikeuden lisäksi ainakin ystävyydestä, teatterista ja taiteesta, kirjoittamisesta ja aikuistumisesta.  

1960-luvun alussa pienen teollisuuskaupungin kasvatti Luke tapaa sattumalta lontoolaiset Leighin ja Paulin sateisella Sestonin kadulla. Tapaaminen muuttaa kolmikon elämän. Luke on kirjoittanut pöytälaatikkoon näytelmäkäsikirjoituksia, ja Paul haaveilee tuottajan urasta. Kaunis Leigh työskentelee teatterin järjestäjänä. Tapaamisen innoittamana Luke päättää lähteä Lontooseen sen kummemmitta valmisteluitta. Paulin ja parin muun ystävän kanssa hän perustaa ensimmäisen oman teatterinsa lontoolaisen pubin yläkertaan.

Alkavat hullut kokeellisen teatterin ajat. Töitä tehdään vimmaisesti ja eletään boheemisti. Luke osoittautuu paitsi loistavaksi kirjoittajaksi myös melkoiseksi naistenmieheksi. Leigh valitsee kuitenkin Paulin, tai siltä ainakin vaikuttaa. Tekikö päätöksen kuitenkin Luke? Joka tapauksessa kolmikko asuu yhdessä pienessä asunnossaan ja ahertaa rakkautensa eli teatterin parissa. Sitten kuvaan astuu eteerinen Nina, näyttelijätär, joka lumoaa Luken. Valitettavasti Nina on jo tahollaan naimisissa kummallisesti käyttäytyvän teatterimogulin kanssa. Lontoon teatterimaailma osoittautuu lopulta hyvin pieneksi ja sisäänpäin lämpiäväksi, ja kaikki tuntevat toisensa. Kaikkien ratkaisut myös vaikuttavat kaikkiin, tavalla tai toisella.

Jones kirjoittaa henkilöistään eläviä ja kiinnostavia. Lukiessaan ei hetkeäkään epäile, etteivät he olisi tosia ja oikeita. Läheisimmäksi henkilöksi minulle tuli Luke. Hänen menneisyytensä on koskettavan traaginen ja sitä kautta selittyvät monet hänen ratkaisunsa. Jones kuvaa hienosti Luken kirjoittamista. Kun teksti on valmis ja sitä aletaan esittää teatterin lavalla, kirjoittaja tuntee monenlaisia kipeitä tunteita. Arvostelujen odottaminen on yhtä tuskaa! Luke joutuu teippaamaan valmiin tekstinsä sisältämän laatikon kiinni päästäkseen siltä rauhaan. Vain siten hän ei enää voisi muokata sitä ja vain sillä tavoin hän pystyy menemään eteenpäin ja aloittamaan uuden työn.

Vaikka Luke tekeekin lopulta ratkaisuja, joita en voi hyväksyä, pidin hänestä eniten loppuun saakka. Myös Leigh on miellyttävä hahmo. Eniten tuskastuin Ninaan, ja erityisesti tämän inhaan äitiin. Kestää säälittävän kauan ennen kuin Nina saa otteen omasta elämästään. Harmi vain, että siihen mennessä on jo ehtinyt tapahtua peruuttamatonta vahinkoa monella suunnalla.

Ihmissuhteet ovat siis romaanin keskeistä ainesta, mutta kaikkeen liittyy saumattomasti myös henkilöiden yhteinen intohimo eli teatteri. Taiteen maailma ei ole mikään herttainen yhteisö, ja teatterin ympärilläkin liikkuu monenlaista oman edun tavoittelijaa. Kaikkeen liittyy olennaisesti myös raha. Kuka saa parhaat tekstit tuotettavakseen? Kenet kiinnitetään näytelmään? Paul heittäytyy bisnekseen kaulaansa myöten aloittaessaan oman teatterin rakentamisen ihan konkreettisesti.

Romaani on myös mielenkiintoinen aikahyppy 1960- ja 1970-luvuille. Maailma oli erilainen, vaikka ihmiset olivatkin samanlaisia kuin nyt. Kännykättömyys ja netittömyys on virkistävän nostalgista ja tuo tarinaan ulottuvuuksia, joita ei nykyhetkeen sijoitetussa romaanissa enää voi olla. Aika liikkuu toisella tavalla. Musiikilla on oma osuutensa tarinan tunnelmassa, ja huomaavaisesti kirjan takakannesta löytyy teoksen soittolista! Myös kirjallisuuslistan voisi kirjasta laatia, sillä tarina sisältää monia viitteitä niin klassikkonäytelmiin kuin
-romaaneihinkin.

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout)

Suom. Marianna Kurtto. Otava 2015. 427 s.

Ennakkokappale. Kiitokset kustantajalle!

16 kommenttia:

  1. Jones on ihan ykkössuosikkejani. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa ja tästäkin pidin aivan hurjasti. Silti sanoisin, että hänen esikoisensa Outcast on vielä kovempi juttu. Itse asiassa Lukessa ja Outcastin miespäähenkilössä on jotakin samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen, että Otava kääntäisi lisää ja siis jo aiempia Joneseja, koska luen mieluiten ja etupäässä kirjani suomeksi.

      Poista
  2. Täytyypä tunnustaa, etten edes muista milloin olisin viimeksi ostanut upouuden kirjan, suomalaisen tai käännöksen. Ehkä pari vuotta sitten itselleni joululahjaksi? Toisinaan se kyllä mietityttää kun puhutaan kirjallisuuden myynnin laskusta. Pitäisikö kantaa korteni kekoon ja ostaa edes joskus jotain? Toisaalta taas olen kirjaston suurkuluttaja ja jo lainoissa on niin paljon lukemista, että en varmaan ikinä ehtisi omien uusien kirjojen pariin... Vanhojakin on vielä hyllyssä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostelen kyllä kirjoja, mutta halut hyytyvät harmillisen usein siellä hyllyjen välissä hintalappuja katsellessa. Mutta lahjaksi ainakin, myös itselle toisinaan.

      Poista
  3. Käännöskirjallisuuden myynnin lasku voi johtua siitä, että monet lukevat etenkin englanninkieliset romaanit alkukielellä, niin minäkin. Mutta olen kanssasi samaa mieltä -- korkealaatuinen käännöskirjallisuus tukee myös suomalaista kirjallista kulttuuria ja myös tätä pitäisi tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ymmärrettävää, että monet hankkivat luettavansa alkukielisinä, ainakin englanninkielisinä versioina. Itselleni se on vasta pakon edessä tehtävä valinta, eli jos kirjaa ei ole suomeksi saatavana eikä tulossakaan.

      Poista
  4. Olen käännöskirjallisuuden vankkumaton tukija ja lukija ja kiitollinen taitaville kääntäjillemme. Vasta blogimaailmaan tutustuttuani olen minäkin lukenut ehkä enemmän kotimaista kuin aiemmin. Maailmalta vaan tulee niin paljon kiinnostavaa, ja ehkä juuri tuo toisiin maailmoihin ja kulttuureihin sukeltaminen on vetänyt. - Olen samaa mieltä tuosta suomenkielisestä nimestä. Se maistuu vähän tympeältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimeä olisi ehkä kannattanut hieman tarkemmin miettiä, koska se tosiaan viestii vähän muusta kuin mitä sisältö on.

      Minäkin pidän itseäni hyvän käännöskirjallisuuden vankkumattomana tukijana, mutta tosiaan huomaan siitä huolimatta painottavani lukuvalinnoissani kotimaisia teoksia. Kaikkea ei vain millään ehdi!

      Poista
  5. Yllätit minut täysin. Avasin tekstin sinua takia. Ihmettelin, mistä sinä kirjoitat. Olen ohittanut tämä kirjan täysin. Kirjailijan nimi ei sano minulle mitään, kansi viesti, että tuo ei ole minua varten ja samoin kirjan nimi. Vasta huomattuani ala palkin kannessa tajusin kirjan muuksi.Varasin kirjan heti kirjastosta.

    Luen tosi vähän kotimaista. Olisin voinut ostaa Kultarinnan viime vuonna. Saatan ostaa Haahtelan tai Havasteen, mutta siihen se jää. Käännöskirjallisuus kiinnostaa minua. Keskityn siihen ja olen huolestunut nimikkeiden vähenemisestä.

    Pahinta tilanne on tietokirjoissa. Kasveissa ja puutarhassa käännetään tosi vähän. Sekin oudosti valittua, jotain ruukkupuutarhaa Englannista aivan väärästä paikasta. Meillä on varaa jättää kääntämättä Lundens skugga. Ennen luettiin Pentti Alangon kirjoja. Nyt on siirrytty julkkisten tekemiin kirjoihin tai kuvakirjoihin. Eipä kulu minun rahat.

    Haluan lukea käännönkirjallisuutta, laadukasta käännöskirjallisuutta. Sotkin sinun kirjasi johonkin toiseen. Ihan toisen genren kirjallisuuteen, jota käännetään aivan liikaa. Pakko olla jokin toinen Jones. Mutta kiitokseni sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on siis tosiaan aivan uunituore ja onnekkaana sain siitä kustantajalta ennakkokappaleen tutustumista varten. Kansi ja nimi tosiaan viestivät jostain imelästä rakkausromskusta (joilla myös on aikansa ja paikkansa). Tässä kuitenkin on paljon enemmän tarjolla.

      Valitettavaa tosiaan tuo, että käännetään välillä mitä sattuu, tai siltä ainakin tuntuu.

      Poista
    2. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että minua alkaa kohta viehättää enemmän Sininen kirjasto. Siis löydän siellä koko ajan enemmän luettavaa. Jos muistan edes vähänkään oikein, niin tämä asu oli ennen sellainen sinisen eri sävyjä. Siinäkin on monta minun suosikkikirjaa.

      Ja olin äskettäin antikvariaatissa niin siellä sanottiin, että Atenan tai Teoksen oranssisarja säilyttää hintansa. Luen kummankin kustantamon hienoja kirjoja, mutta tuo oli uutta. En keksinyt tuota sarjaa.

      Aion ilman muuta hankkia tuo kirjan. Vakuutit minut. Toki rakkausromsku maistuu joskus, mutta en maksaisi sellaisesta uutuuden hintaa ;)

      Poista
    3. Teoksella on käännössarjan asu tosiaan sellainen punaoranssi ja nimeltään Babel. Laatuteoksia on käännetty siinä, mm. A.S. Byattia.

      Poista
  6. Tähän oli ihan pakko kommentoida vaikka Padilla se onkin hidasta ja hankalaa.

    Olen todella surullinen käännöskirjallisuuden myynnin laskusta. Luen lähinnä vain käännöskirjoja. Vuosittaiset kotimaiseni ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Tämän kevään odotetuimmat ovat kaikki käännöksiä. Englantini ei ole niin hyvää, että haluisin lukea alkukielellä. Minua viehättää nojatuolimatkat uusiin maailmoihin, kulttuureihin ja historiaan. Jotain kirjoja ostan omaksi, mutta haluan tukea myös meidän hienoa kirjastojärjestelmää ja käyttää lähikirjastoani, että se säilyy. Ei ole rahaa eikä tilaa ostaa omaksi kaikkea mitä haluan lukea. En yleensä lue mitään useampaan kertaan, uutta tulee ja vanhempaa hyvää on lukematta paljon. Olin pettynyt tämän kevään tulevien käännösten määrään, mutta toivottavasti odottamani käännökset ovat sitäkin parempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan, että laatu korvaa määrän! Minäkin epäröin tarttua englanninkielisiin kirjoihin, vaikka kokemus on osoittanut, että alkuun päästyäni yleens pärjään ihan mukavasti. Mutta haluan lukea kirjani suomeksi, jos se vain on mahdollista. Hyvä käännös vastaa hyvää alkuaan suomeksi kirjoitettua tekstä mennen tullen.

      Poista
  7. Totta on, ettei suomenkielinen nimi ole paras mahdollinen. Monitulkintainen Fallout on parempi. Mutta hieno romaani ja ehkä laatukirjallisuutta etsivät hoksaavat nopeaan tuon Otavan kirjaston tutun sinisen raidan.

    Minäkin pidin tästä: vaivattomasti kirjoitettu, koskettava, kevyt ja samalla painava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen raita tosiaan minutkin vakuutti, että kannattaa tarttua. Enkä pettynyt!

      Poista