torstai 20. heinäkuuta 2017

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta


Emma Bohman elää väritöntä arkea ketjuvaatekaupan myyjänä. Rahat ovat tiukassa, sillä myyjän palkalla ei elä. Onneksi asunto Tukholman keskustan tuntumasta on tullut perintönä ja bonuksena tädin sinne kätkemä käteispesämuna. Sen Emma tosin on mennyt lainaamaan salaiselle sulhaselleen, jonka takaisinmaksuhalut alkavat Emmaa mietityttää siinä vaiheessa, kun mies jättää tulematta heidän kihlajaisillalliselleen.

Sulhanen on pidettävä salassa, sillä tämä on Emman työnantajafirman kiistelty toimitusjohtaja Jesper Orre. Julkisuuskuvaa läikittävät kiusallisesti Orren lukuisat naissuhteet ja työntekijöitä kyykyttävät johtamismenetelmät. Ja onko seassa vielä hämäriä raha-asioita rikollisen tuttavapiirin ohella? Tässä tilanteessa olisi tuhoisaa paljastaa, että kihlattu työskentelee Orren alaisena. Mutta miksi Jesper Orre lakkaa yhtäkkiä vastaamasta Emman viesteihin ja puheluihin?

Tämä on ollut tilanne kaksi kuukautta ennen hetkeä, josta ruotsalaisen Camilla Greben vetävä uutuustrilleri Kun jää pettää alta alkaa. Rikkaitten asuinalueella sijaitsevan hulppean omakotitalon kellarista löytyy nuoren naisen ruumis, jolta on hakattu pää irti viidakkoveitsellä. Talon omistaja, toimitusjohtaja Jesper Orre, on kadonnut jäljettömiin. Kuka nuori nainen on? Miksi murha on tehty äärettömän brutaalisti? Missä on talon omistaja? Lisää kysymyksiä nousee nopeasti pintaan, sillä murhatapa muistuttaa kummallisesti kymmenen vuotta aikaisemmin tapahtunutta nuoren miehen edelleen selvittämätöntä murhaa. Miten se voi olla mahdollista? Mikä on yhdistävä tekijä uhrien välillä?

Tapausta ryhtyy selvittämään viisikymppinen rikospoliisi Peter Lindgren työtovereineen. Ryhmäänsä hän värvää myös profiloija Hannen. He ovat työskennelleet yhdessä myös aikaisemman murhan kimpussa, joten Hannen apu on korvaamaton. Hanne tosin itse epäröi. Hän on ollut jo jonkin aikaa poissa aktiivityöstä varhaisessa vaiheessa olevan dementian takia. Kuusikymppiselle naiselle muistisairaus on ollut kova isku.

Tarina etenee pääosin kahdessa aikatasossa. Hannen ja Jesperin kihlajaispäivästä kahden kuukauden takaa edetään kohti ruumiin löytymishetkeä. Toisaalta seurataan tutkimuksia siitä eteenpäin. Jokaisen henkilön osalta palataan runsaastikin ajassa taaksepäin, esimerkiksi Hannen ja Peterin kohdalla aivan lapsuudentapahtumiin ja teini-ikään asti. Menneisyys kätkee monenlaista traumaa ja haavaa, jotka selittävät henkilöiden käytöstä nykyhetkessä.




Kun rikostarinan tyylilajina on psykologinen trilleri, lukija tietää olla varuillaan. Siitä huolimatta Grebe onnistuu kiitettävästi harhauttamaan ja kieputtelemaan kuviota yhä uusiin asentoihin. Siinä vaiheessa kun totuus alkaa jo uhkaavasti lukijalle valjeta, on jäljellä vielä kosolti jännitettävää. Sitä riittää mukavasti aivan viimeisiin virkkeisiin asti. Lopetus on tehokas, siitä erityiskiitos! Se ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää, ainakaan näissä tiiliskivimitat eli yli viisi sataa sivua täyttävissä nykydekkareissa. Usein kaipailen tiivistämistä, ja toki Kun jää pettää alta olisi sitä myös sietänyt. Onko kaikkien osallisten pakko olla niin läpitraumatisoituneita? Toisaalta mutkikkaat ihmissuhdekuviot juuri ovat teoksen raaka-ainetta.

Minulle Camilla Grebe oli entuudestaan tuntematon tekijä. Sain ennakkokappaleen Kun jää pettää alta -trilleristä kustantajalta ja osallistun tällä jutullani Gummeruksen organisoimaan blogi-iskuun, jossa yhteensä kymmenen kirjabloggaajaa julkaisee juttunsa kirjasta samanaikaisesti. Grebe ei kuitenkaan ole kokematon tekijä, sillä hän on sisarensa Åsa Träffin kanssa julkaissut kolme trilleriä ja Paul Leander-Engströmin kanssa niin sanottua Moskova noir -sarjaa. Kun jää pettää alta on Greben ensimmäinen yksin kirjoittama kaunokirjallinen teos. 

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret)
Suom. Sari Kumpulainen.
Gummerus 2017. 506 s.


Arvostelukappale.


14 kommenttia:

  1. Kirja on kivaa kesäjännitystä. Minäkin mietin synkistelyn määrää ja menneisyyksien ylen,ääräistä taakkaa, mutta pidän henkilövetoisesta jännityksestä. Loppuratkaisusta en niin otettu ollut, taisin epäillä asiaa aika alusta alkaen. Kerrontatavasta pidin, siksi kirja sopi lomaviihteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivallista kesälomaviihdettä, sitäpä juuri! Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta siihenhän ei edes pyritä.

      Poista
  2. Toivottavasti Grebe jatkaa tämän tyylilajin parissa. Menin niin koukkuun loppuratkaisusta että melkein nolottaa :)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs sitä nolostelemaan, antaa hyvän tarinan viedä, jos on viedäkseen :D

      Poista
  3. Tänään on jää pettänyt monen bloggarin alta, kun blogilistaa katsoo! Itsekin sen luin, mutten ole vielä postannut. Kivan tiiviisti kerrot tästä, ja tosiaan, traumat korostuvat, mutta niistä kaikki tapahtumat lähtevät. Jännittävä on alusta loppuun, enkä arvaillut loppuratkaisua ennen kuin melko loppupuolella - siinä kohtaa, missä kirjailija alkaa heittää siihen vihjeitä. Silti totuuden paljastuminen tuntui yllätykseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä minusta Grebe onnistuu ihan mukavasti 'kokeneempaakin' psyk.trillerien lukijaa viemään.

      Poista
  4. Kirsi, tiedän, että luet paljon dekkareita toisin kuin minä. Olisiko tämä toiminut ilman ruumista? Minusta tarinassa oli niin paljon suhdeaineksia, että olisin mielelläni uppoutunut ihan niihin ilman päätöntä naista. Chick lit taitaa olla enemmän mun lajini kuin dekkari, jos laatukaunon oheen tulee jotain viihdyttävää joskus valita.
    (En pysty kommentoimaan omalla nimelläni, eikä blogisi edes hyväksy Kirsin Book Clubin wordpress-tunnuksia, joten siksi tämä muinainen nimike.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että tekniikka temppuilee. Missäköhän vika?

      Jaa, ettei olisi ollut ruumista? Hmm, vaikea kuvitella :D Kyllä ruumiit tähän tyylilajiin kuuluvat, mutta ehkä tappamisen ei olisi tarvinnut olla ihan niin näyttävää kuitenkaan. Toisaalta jokin tekninen linkki piti saada kahden murhan välille.

      Poista
  5. "Onko kaikkien osallisten oltava niin läpitraumatisoituja?" Hyvä havainto. Mä traumatisoiduin Sillan Saga Norenin hahmosta sen verran, etten ole osannut ottaa Nordic Noir-juttuja vakavasti. Tämäkin kuuluu tavallaan tuohon genreen, muttei kliseisimmällä tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen samaa mieltä, että nordic noir -joukkoon tämän voi hyvin lukea mukaan.

      Poista
  6. Kirsi, sinulla on ihana aloitus! Emma olikin minusta kirjan kiinnostavin henkilö 'tavallisuudessaan' että kaikessa muussa...Grebe yllätti täysin!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emma oli minusta päähenkilö, vaikka näkökulmia useita onkin, ja kiinnostava totisesti. Mutta Hanne on myös kiinnostava ja hänen henkilökohtainen tilanteensa pelottava. Sen Grebe onnistuu myös kuvaamaan hyvin.

      Poista
    2. Oletkohan sekoittanut Emman ja Hannen tekstin puolivälissä? ("Hannen ja Jesperin kihlajaispäivästä... ... esimerkiksi Hannen ja Peterin kohdalla aivan lapsuudentapahtumiin ja teini-ikään asti.") Noissa kohdissa taidat tarkoittaa Emmaa?

      Poista
  7. Sain tämän juur luettua ja olin kyllä oikein positiivisesti yllättynyt! Nyt kun sanoit, olihan niitä traumatisointeja tosiaan aika paljon :D

    VastaaPoista