torstai 18. elokuuta 2016

Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä. Kohtaamisia enkeleiden kanssa.



Olen jo vuosia toivonut, että Reijo Mäki jättäisi Jussi Vareksen hyllylle ja kirjoittaisi välillä jotain ihan muuta. Uransa alkuvuosina Mäki nimittäin kirjoitti muistakin sankareista kuin Vareksesta, eivätkä ne kirjat olleet lainkaan huonoja, mikäli mitään muistan. Mutta pitäisi muistaa varoa, mitä toivoo, sillä sen voi saada.

Sanottakoon nyt tässä vielä julkisesti, että olen lukenut lähestulkoon koko Mäen tuotannon ja osan kirjoista vielä kuunnellut äänikirjoinakin sekä katsonut useimmat hänen Vareksistaan tehdyt elokuvat. Pääosin kyseessä on harmitonta viihdettä huolella kuvatussa turkulaismiljöössä, enkä jaksa kiihtyä edes Vareksen kieltämättä löperöstä sukupuolimoraalista ja kirjojen antamasta naiskuvasta. Pidän sitä lähinnä huvittavana. Sen sijaan vähemmistöihin kohdistuvat herjat alkavat vähitellen kiristää kukkahattuani.

Olen viime vuosina alkanut yhä enemmän väsyä Mäen tyyliin. Kirjat tuntuvat jotenkin laiskasti kokoon kyhäistyiltä. Paras veto on aikaa sitten hiipunut. Jussi Vares hahmona on ihan siedettävä edelleenkin, mutta erityisen vastenmieliseltä on alkanut tuntua sivuhenkilögalleria ja erityisesti sen inha novellikirjailija Luusalmi rasittavine jaanailuineen. Ja eikö Mäki sitten kirjoitakin spin off -tyyppisen ’pienoisromaanin’ juuri Luusalmesta!

Ainoa rikos, joka Siivellä eläjään liittyy, on sen julkaiseminen. Se EI siis ole dekkari missään mielessä, vaikka kansi antaakin Mäen faneille vähän muuta ymmärtää. Kysymyksessä on jonkinlainen kirjan kirjoittamisesta kertova parodia, jossa pilkataan erilaisia elämäntapaoppaita ja kaikenlaiseen rajatietoon ja muuhun sellaiseen uskovia ihmisiä. Elämäntapaoppaat ja rajatieto eivät ole mitenkään suosiossani, joten sen suhteen minulla ei ole valittamista.

Novellikirjailija Luusalmi on siis Siivellä eläjän minäkertoja. Hän haluaa avautua lukijalle siitä, miten on kohdannut enkeleitä. Takana on polveileva juttu, kuinka iso pääkaupunkilaiskustantamo tilaa mieheltä parisuhdeoppaan, tämä kun on naisten kaatamisen asiantuntija. Tuttuun tyyliin kirjoittaminen ei ota sujuakseen ja projekti kestää vuosia. Viinaa kuluu, ja sitten on niitä enkelikokemuksia. Luusalmi kohtaa Metatronin, Pitkäkorvan, Domen ja Leijonankidan, jotka kukin viitoittavat häntä viisauden tiellä. Syntyy kuolemattomia parisuhdeneuvoja ja aforismeja: ”Lukusuhteiden tavoin myös kaikista ihmissuhteista voidaan muodostaa jakoyhtälö.”

Kuten huomaatte, en kauheasti innostunut. Mielenkiintoisia olivat vain muutamat sivulauseviittaukset Jussi Vareksen seikkailuihin. Niistä Luusalmella on usein hieman toisenlainen käsitys kuin mitä on dekkareissa annettu ymmärtää.

Onneksi Siivellä eläjässä on vain 191 väljästi taitettua sivua. Suosittelen kiihkeille Reijo Mäki - tai Jussi Vares -faneille (tai novellikirjailija Luusalmi -faneille, mikäli sellaisia on). Kyytipojaksi vähintään pullo Jallua.


Reijo Mäki tai oikeastaan Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä. Kohtaamisia enkeleiden kanssa.

Otava 2015. 191 s.

Arvostelukappale.

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

Lisättäköön vielä tieto, että kyseistä teosta myytiin vuonna 2015 kaikkiaan 14 000 kappaletta Suomen Kustannusyhdistyksen bestseller-luettelon mukaan. Onko nöyrryttävä massan edessä ja myönnettävä olevansa väärässä? Vai menivätkö ostajat lankaan?

4 kommenttia:

  1. Luin tämän ja hyvin todettu, missä todellinen rikos on. Epäilen sitäkin, kuka on kirjoittaja. Tämäjälkeen minusta uusin Hot Dog-kin tuntui hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Vienan Karjalassa on kylä Luusalmi.

    VastaaPoista
  3. Mäen kirjojen laatu on nykyään heikko.

    VastaaPoista
  4. Jo toistakymmentä vuotta sitten luin yhden Mäen dekkarin (en muista enää nimeä). Minusta se oli outo. Äijä (Vares) istuskelee pääasiassa kapakoissa, saa välillä turpiinsa ja kuin ihmeen kaupalla rikoksen ratkaisu ikään kuin tuodaan hänelle lautasella. Ei minkäänlaista yksityisetsivän työtä tms.

    No, jokaisella kirjailijalla voi olla tuotannossaan vähemmän hyviä teoksia. Annoin Mäelle ja Varekselle toisen tilaisuuden. Ihan sitä samaa kamaa. Jätin kirjan kesken.

    Olen kuullut sanottavan, että huonostakin kirjasta voi saada aikaiseksi hyvän elokuvan. Tässä tapauksessa elokuvat ovat olleet vielä kauheampia. Niillekin annoin toki kaksi mahdollisuutta.

    VastaaPoista