Kanakirjallisuus eli
fiinimmältä nimeltään chick lit tai chick-lit, kuten myös näkyy kirjoitettavan,
ei varsinaisesti ole ihan suosikkigenreäni.
Tiistaina postilaatikkoon oli kuitenkin kopsahtanut Otavalta yllätyspaketti,
jonka sisältä paljastui Pia Heikkilän
Operaatio Lipstick. Kääntelin kirjaa
käsissäni ja päätin sitten antaa sille mahdollisuuden. Kansiliepeen
esittelytekstissä nimittäin luvataan runsaan seksin lisäksi myös jännitystä.
Takakannen sitaatti Helsingin Sanomista ei kylläkään saanut kuin kulmakarvat
kohoamaan: ”Tuntematon sotilas kohtaa
Bridget Jonesin – ja sitten he menevät sänkyyn.” Hmm. Tuntematon sotilas on lempikirjojani, ja Bridget Jonesinkin olen lukenut ja leffana katsonut, mutta nämä
yhdistettynä?
Päähenkilö on kolmekymppinen
sinkkunainen ja sotakirjeenvaihtaja Anna Sandström, joka tekee juttuja
brittiläiselle GNN-tv-uutiskanavalle. Annan nykyinen asemapaikka on
Afganistanin pääkaupunki Kabul. Anna tekee rankkoja uutispaloja sotatantereelta
ja viettää väliajat todellisen bailukärpäsen elämää. Erilaisia juhlia tuntuu
sodan riivaamassa kaupungissa olevan tuhkatiheään, ja niissä aikaansa tappavat
länsimaiset diplomaatit, toimittajat ja sotilasviranomaiset. Enemmistö on
miehiä, joten seksinnälkäisellä sinkkunaisella on kissanpäivät. Viina virtaa
estoitta, ja se myös suomalais-brittiläiselle Annalle maistuu. Johan siihen nyt
verikin velvoittaa.
Anna kaipaa kuitenkin
syvällä sisimmässään muutakin kuin kunnon panoa milloin minkäkin isokaluisen
komistuksen kanssa. Hän haluaa pysyvän suhteen, oikeaa rakkautta. Sitä vain ei
tunnu tarjolla pahemmin olevan. Kirjan alussa Anna törmää ihanan
suklaasilmäiseen ja salaperäiseen Markiin. Mies tuntuu kummallisen usein olevan
samassa paikassa kuin Annakin, mutta sitten tämän kylkeen liimautuu
vastenmielinen mallinukketoimittaja Sabitha, Annan verivihollinen.
Varsinainen juoni käynnistyy
kuitenkin, kun Anna ja tämän ystävätär Kelly päättävät antaa kunnon opetuksen
Kellyn petolliselle poikaystävälle. Kelly tietää, että Richie on sekaantunut
johonkin erittäin laittomaan puuhaan laillisten turvamiesbisnestensä suojassa.
On tullut aika käyttää tietoja hyväksi. Samalla voisi saada vuosikymmenen
skuupin. Todisteiden hankkiminen on kuitenkin hankalaa, ja se vie sekä Annan
että Kellyn sekä heidän kuvaajaystävänsä Timin todelliseen vaaraan keskelle
talebanien hallitsemaa sotatoimialuetta.
Kirja herätti minussa kovin
ristiriitaisia tunteita. Pidin Heikkilän varsin vauhdikkaasta tyylistä. Juoni
etenee alun sivupolkujen jälkeen sutjakkaasti ja jännittävästi. Kevyen kanakirjallisuuden
sijoittaminen niinkin ankeankuuloiseen paikkaan kuin Afganistaniin on jo
sinänsä varsin erikoinen idea. Kansiliepeestä käy ilmi, että kirjailija on itse
ollut toimittajan töissä ko. paikassa ei niin kovin monta vuotta sitten. Sitä
voisi ajatella, että paikasta kirjoittaisi vaikkapa jonkinlaiset realistiset
muistelmat tai sijoittaisi sinne synkänsurkean fiktiivisen sotakuvauksen. Mutta
ei. Heikkilä on heittänyt silmään aivan toisenlaisen vaihteen. Huumori (joka
paikoin tuntuu väkinäiseltä) saa vastapainokseen varsin tummia sävyjä, kun
kirjassa kuvataan oloja Kabulin kaduilla tai kun brittiarmeijan tukikohta
joutuu kranaattitulen kohteeksi.
Jos huumori tuntui paikoin
väkinäiseltä, niin sitäkin enemmän välillä tuntui, että kirjailija oli kirjan
kertaalleen kirjoitettuaan muistanut, että hei, tässähän piti olla seksiäkin,
ja sitten kirjoittanut joukon seksikohtauksia ikään kuin elävöittämään tarinaa.
Anna joutuu esimerkiksi sotilasleirillä vahingossa todistamaan kahden miehen
himokasta vessakohtausta. Juonen kannalta ko. kohtaus on täysin merkityksetön.
Kielenkäyttökin tuntuu tarkoituksellisesti tavoittelevan tiettyä roisiutta. Jos
tällaisesta pitää, varmasti pitää myös Operaatio
Lipstickistä. Vapaaehtoisesti minäkin kirjan luin ja pääasiassa viihdyin
oikein mainiosti.
Helsingin Sanomat kirjoitti
tästä kirjasta jo joulukuussa 2012 otsikolla Suomalainen loi Afganistanin Bridget Jonesin. Artikkeli on
mielenkiintoinen (kuten myös se, etten muista sellaista lehdestä lukeneeni).
Jutusta käy ilmi, että 42-vuotias Heikkilä asuu tätä nykyä Intiassa. Äitiyden
takia oli lopettava sotakirjeenvaihtajan työ, jolloin Heikkilä päätti
kirjoittaa kokemuksistaan kirjan. Syntyi englanninkielinen teos Operation Lipstick, jonka kustantamo
Random House India otti julkaisuohjelmaansa. Myös Intian elokuva-ala on
osoittanut kiinnostusta Heikkilän romaania kohtaan.
Nyt kirja on siis ilmestynyt
suomeksi nimellä Operaatio Lipstick.
Turun Sanomat uutisoi asiasta alkukuusta. Jutusta käy ilmi, että Heikkilä on
itse kirjoittanut kirjastaan suomenkielisen version, joka myös jonkin verran
eroaa alkuperäisestä. Päähenkilö on muuttunut Anna Sandersonista Anna
Sandströmiksi. Alkuaan Annan sukujuuret ovat olleet brittiläis-tanskalaiset,
eivät brittiläis-suomalaiset, kuten tässä lukemassani versiossa. ”Suomi voisi
olla liian tuntematon maa suurelle yleisölle. Kirjoitin kirjaa brittilukija
mielessäni” Heikkilä perustelee
muutoksiaan. Täytyy sanoa, että tämä tieto sai minut hieman ärtymään. Kirjassa
nimittäin pidin suomalaisuusheitoista, vaikka niitä ei kovin monia ollutkaan. Suomalaisuusko
on vähemmän kiinnostavaa kuin tanskalaisuus? Pah.
Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick
Otava 2013. 283 s.
