Juha Mäntylä: Joulukalenteri - Lusijan tarinoita

Reuna-kustantamon vuonna 2014 julkaisema kahdenkymmenen neljän jouluaiheisen rikosnovellin antologia Joulukalenteri- 24 jännityskertomusta osoittautui menestyskonseptiksi, jonka uusiminen tuntuu luonnolliselta. Kirjan tekijänpalkkiot lahjoitettiin lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen, ja niin tehdään myös tämän vuoden 2015 kokoelman Joulukalenteri - Lusijan tarinoita palkkioille. Ne menevät Tukikummit-säätiölle. Kaikin puolin siis hyvä idea.

Joulukalenteri - Lusijan tarinoita kirjoittajat:

Marja-Sisko Aalto

Henry Aho

Jaana Ala-Huissi

Anja Erämaja

Petteri Hakkarainen

Kari Hanhisuanto

Harri V. Hietikko

Sinikka Huusela

Asta Ikonen

Aila Juvonen

Piia Kaikkonen

Jussi Katajala

Markku Keisala

Juha-Pekka Koskinen

Matti Laine

Harri István Mäki

Juha Mäntylä

Helena Numminen

Milla Ollikainen

Jasu Rinneoja

Tarja Sipiläinen

Riku Talvitie

Pia Tervo

Helena Väisänen

Kirjoittajista kahdeksantoista on samoja kuin vuoden 2014 kirjassa, kuusi on uusia (uudet nimet olen kursivoinut listaan). Joukossa on siis jälleen tunnettuja, asemansa vakiinnuttaneita kirjailijoita mutta myös harrastajakirjoittajia sekä useita näiden välimaastoon sijoittuvia, jotain jo julkaisseita tai esikoiskirjaansa kirjoittavia tekijöitä.

Konsepti on siis päällisin puolin sama kuin vuoden 2014 kirjassa, ja voin kätevästi lainata itseäni myös lopputulosta arvioidessani. Edelleen paikkaansa pitää ainakin tämä:

”Kun pyydetään teksti näin monelta ja monenlaiselta kirjoittajalta, on väistämätöntä, että sisällön taso vaihtelee. Joulukalenterissakin on joukko oikeita dekkarinovellihelmiä, mutta on myös sitten tekstejä, joiden päätymistä kansien väliin ei oikein jaksa ymmärtää. Idea jouluun liittyvästä jännitysnovellista ei sekään ihan kanna läpi antologian. Osassa teksteistä joulu ja jouluisuus on selvästikin päälle liimattu mauste. Tapahtumat on sijoitettu jouluun tai joulukuuhun, vaikka juoni toimisi sellaisenaan yhtä hyvin vaikka juhannuksena. Parhaita idean kannalta ovatkin novellit, joissa joulu liittyy olennaisena osana juoneen.”

Luukkuideasta on Lusijan tarinoissa luovuttu, ja tilalle on tullut maailmankartta, johon tarinat on paikannettu. Suurin osa teksteistä sijoittuu kuitenkin Suomeen, joten idea ei ihan kanna loppuun asti. Parhaita olivat minusta myös tarinat, joissa pysyteltiin Suomen kamaralla tai ei ainakaan suihkittu lentokoneella edestakaisin. Novelli on niin suppea teksti, ettei sen aikana mahdu hirveästi luomaan paikallistunnelmaa. Ainakin se vaatisi tekstilajin vankkaa tuntemusta ja taitoa.

Novelli ei muutenkaan ole mikään romaanin helpompi pikkuveli. Päinvastoin. Muutamien Lusijan tarinoiden parissa tuli silti väistämättä mieleen, että kirjoittaja on laatinut kutistetun rikosromaanin ja koettanut mahduttaa kymmenelle sivulle parinsadan sivun romaanin. Ei se niin mene. Novellilla on omat lainalaisuutensa, joihin olisi dekkarinovellin kirjoittajankin hyvä tutustua.

Olen kehittänyt itselleni novellinlukutekniikan, jota noudattamalla kaltaiseni pitkän proosan ahmijakin talttuu novellin äärelle: luen vain yhden novellin kerrallaan. On virhe lähteä lukemaan useampi teksti peräperää, ainakin minun kohdallani. Yhteen menoon luetut tekstit alkavat nopeasti menettää hahmoaan mielessäni. On annettava kullekin novellille oma tilansa ja aikansa, niin ne pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Tätä ohjetta noudatin myös Lusijan tarinoiden kanssa, vaikka luin saman päivän mittaan yleensä pari kolme tekstiä. Hyvin tämä toimisi varmasti ihan oikeana joulukalenterinakin - yksi novelli päivässä koko adventtiajan.

Kosto tuntuu olevan teemana monessa Lusijan tarinassa. Marja-Sisko Aallon novellissa Paha pukki paha saa palkkansa räjähtävästi. Henry Ahon Neljässä konvehdissa loppu pysäyttää lukijan, jolle annetaan mukavasti tilaa oivaltaa itse, mistä onkaan kyse. Jaana Ala-Huissin Sijoitus-novellissa leikitellään mukavasti näkökulmavaihdoksilla ja loppu on dramaattinen mutta sopivan avoin. Kaikkea ei tarvitse näyttää ja selittää. Novellin nimikin sisältää mukavan kaksoismerkityksen.

Kaikkia lukijoita ei miellytä Harri V. Hietikon tyyli, mutta en voi mitään sille, että se puraisee jälleen. Niin Joosefkin lähti Galileasta pelaa hauskasti jouluevankeliumin perusasetelmalla ja motoristijengien välienselvittelykuvioilla. Oivalluksia ja ironiaa, näistä pidän. En myöskään yllättynyt, että mielestäni parhaiden novellien joukkoon asettuu JP Koskisen Musta joulu. Ammatikseen pitkään ja monipuolisesti kirjoittanut Koskinen taitaa sekä dekkarin että novellin, ja niinpä tuloksena onkin pieni herkkupala dekkarifanille. Samaten Matti Laineen Rytikari sijoittuu selkeästi antologian helmiosastoon, kuten myös Milla Ollikaisen Tummanvaalea kuparikulta, joka tosin saa kotikenttäetua sijoittumalla vain viidenkymmenen metrin päähän työpaikastani. Aina ei tosiaan tarvitse tulla ruumiita dekkarinovellissakaan.

Juha Mäntylä, toim.: Joulukalenteri - Lusijan tarinoita

Reuna 2015. 363 s.

Arvostelukappale.Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.