Kärkelän kartanon Kesäkirjasto

Kärkelän kartanon idyllinen kylänraitti 18.6.2013.

Kirjoitin edellisviikolla Lohjansaaren sympaattisesta Kirjakopista. Sekä blogijuttuun että blogini FB-sivuille sain vinkkejä vastaavista kirjankierrätyspisteistä. Tartuin Annen mainitsemaan Kärkelän kartanon Kesäkirjastoon, koska se nyt sattuu sijaitsemaan ihan tässä lähellä!

Kärkelän kartanoon vievän tienhaaran ohitan nykyisellä työmatkallani aamuin illoin. Eilen minulla oli vielä yksi kokous ennen todellisen loman alkua, joten päätin kauniin ilmankin innoittamana poiketa työmatkallani kurkkaamassa, löytäisinkö Annen vinkkien perusteella Kesäkirjastoon. Matka vaatii hieman uskoa ja rohkeutta. Mustiontieltä käännytään kapealle hiekkatielle ja metsätaivalta taitaa olla tarjolla ensin parikin kilometriä ennen kuin tie putkahtaa peltomaisemaan. Metsän sylissä oli pysähdyttäväkin, sillä pieni metsäkanalintu, todennäköisesti pyy, paimensi juuri untuvikkojaan tien yli. Meno oli hieman holtitonta, mutta maltilla selvisimme ilman uhreja.

Kärkelän kartanon jykevä kivinavetta on 1920-luvulta.

Rohkeasti vain tietä seuraten päätyy lopulta keskelle ruukkikartanon aluetta. Kartanolla on mielenkiintoinen historia, josta enemmän löytyy vaikkapa Museoviraston sivuilta. Nykyiset omistajat ovat puuhanneet paikasta paitsi kesäasukkaiden lomaparatiisia myös matkailuyritystä. Joitakin vuosia sitten toiminta olikin aika vilkasta, mutta viime aikoina on ollut hiljaisempaa. Viikonloppuna paikallislehdessä oli ilmoitus, että kartanon rakennukset ovat myynnissä.* Mitä mahtaa sitten omistajanvaihdos aikanaan tuoda tullessaan? Ainakin eilen kylä uinaili suloisessa rauhassa. Hevoset rouskuttelivat eri puolilla maisemaa heinikkoa, kärpäset surisivat ja linnut liversivät. Paluumatkalla näin muutaman asukkaankin raitilla ja he tervehtivät iloisesti kylään tunkeutunutta muukalaista. Kesällä Kärkelä siis ainakin on idyllinen.

*) Anne tuolla alla korjaakin, että myynnissä on toinen salolainen Kärkelän kartano, ei tämä.

Annen ohjeita noudattamalla Kesäkirjaston punainen haassa oleva ovikin löytyi kivinavetan päädystä. Ketään ei näkynyt missään hevosia lukuun ottamatta, joten livahdin rohkeasti sisään. 

Kesäkirjaston eteinen toimii jonkinlaisena postitoimistona. Siellä ovat asukkaiden postilokerot sekä yleisiä tiedotteita asukkaille niin ruukin alueen kuin koko kaupungin asioistakin. Varsinainen kirjasto sijaitsee perähuoneessa, joka lienee ollut aikanaan jonkinlainen pesutupa. Ainakin jäljellä on vielä vanha muuripata.

Kesäkirjasto pilkottaa taustalla.

Postitoimiston seinällä on kaunis taulu, joka kertoo, että ihanainen Kesäkirjasto on ensi vuonna ehtinyt toimia jo kaksikymmentä vuotta! Eipä ihme, että kokoelmakin vaikuttaa varsin runsaalta.

Hyllyjä ja kirjakaappeja on kolmella seinällä, ja hyllyt ovat täynnä erilaista kirjallisuutta. Mitään järjestystä en huomannut, mutta sitä tuskin kukaan sen enempää kaipaakaan. Yllä kuvassa näkyvää vihreäkantista vihkoa luulin jonkinlaiseksi lainauskirjanpidoksi, mutta se olikin ornitologinen päiväkirja. Siihen on kirjattu lintuhavaintoja tältä keväältä. Merkinnät vaikuttivat aika nuoren henkilön tekemiltä, mutta jo ensimmäiselle sivulle oli kirjattu havainto koskikarasta. 

Tilan aiemmasta käytöstä kertoo vanha muuripata.

Tämä hylly lienee rakennettu juuri tätä tilaa varten.

Ikkunaseinältä voi lainata myös lehtiä.

Tällä kertaa en kehdannut lainata mitään, vaikka kiinnostavia kirjoja olikin tarjolla vaikka kuinka, niin uusia kuin vanhojakin. Kesäkirjasto on kuitenkin kärkeläläisten juttu, joten ajattelin pitää sormeni kurissa. Anne tosin tuolla FB:n puolella antoi luvan lainaukseenkin. Mutta omat kirjapinot ovat tälläkin hetkellä varsin muhkeat, ja vielä huomenna ajattelin tehdä iskun kaupungin pääkirjastoon, ennen kuin se viideksi viikoksi suljetaan. Sen sijaan lahjoitin Kesäkirjastoon yhden uutuuskirjan ikään kuin maksuksi tästä jutusta.

 Vielä pari kuvaa kirjaston eteistilasta:

Jatkoin hyvillä mielin kohti Lohjaa Kärkelästä. Tie ohittaa pienen järven aivan rannan tuntumasta. Onneksi ajelin maltillisesti kauniista maisemista nautiskellen, sillä yhtäkkiä rantapusikosta loikkasi haarasarvinen kauris ja ylitti tien sulavaliikkeisesti. Kiitokset kärkeläläisille mukavasta kesämuistosta!

Lohjansaaren Kirjakoppi

Vastoin varsin yleistä käsitystä keski-ikäiset(kään) opettajat eivät asetu kesäksi lepäämään arkkuihinsa, vaan rientävät innokkaina kulttuurikohteesta toiseen. Niin menettelimme mekin, ystävättäreni ja minä, viime viikon perjantaina kesäloman ensimmäisen viikon loppupäässä. Vierailimme kumpikin ensimmäistä kertaa Lohjansaaren mainiossa Kirjakopissa.

Kuva ystävän luvalla :)

Kirjakoppi on entinen maitolaituri idyllisen kylätien poskessa. Se on valjastettu mainioon uusiokäyttöön kirjojen vaihto- ja kierrätyspisteenä. Idean isä on lohjansaarelainen Esa Utukka, mutta nykyään koppia ylläpitää Lohjan Saaristo -seura ry.

Idea vierailusta oli puolittainen päähänpisto, joten kummallakaan meillä ei tällä kertaa ollut mukana mitään kiertoon jätettävää. Ystäväni kuitenkin lupasi poiketa paikalla uudestaan ja tuoda nyt ottamiensa kolmen kirjan tilalle jotain muuta. Valikoima kopissa näytti ällistyttävän monipuoliselta. Saatavilla oli mm. uudenkarheita kotimaisia runokokoelmia, hevoslehtiä, nuortenromaaneja, jännitystä. Tila on pieni mutta se on käytetty taiten.

Hanna kertoi omassa Kirjainten virrassa -blogissaan Berliinistä löytämästään kirjapuusta, jonka idea on siis aivan sama kuin tässä lohjansaarelaisessa Kirjakopissa. Mielikuvitushan tässä vain on rajana. Kirjat kiertoon! Itselle ylimääräinen saattaa pelastaa jonkun toisen kirjattoman päivän.

Lohjansaaren oiva nähtävyys siis osoitteessa Lohjansaarentie 1321.


P.S. Juttuni poiki jo kahdenlaista jatkoakin. Ensinnäkin Luetut-blogin Sanna teki aurinkoisen pyöräilyretken Kirjakopille. Toiseksi sain hyvän vinkin lähellä sijaitsevasta kesäkirjastosta.

Kirjojen kierrätystä kauppakeskuksessa

Piti oikein aamulla hieraista silmiään paikallislehden äärellä. Lehdessä nimittäin oli iso juttu kaupungin yhden kauppakeskuksen eli Linjurin 20-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetystä kaksipäiväisestä kirjanvaihtotempauksesta. Takuulla asiasta on lehdessä ollut ilmoituksia, mutta olen ne jotenkin onnistunut ohittamaan. Kauppakeskuksessa on nimittäin koko viikon ajan ollut keräyslaatikoita, joihin on saanut jo etukäteen tuoda kirjoja. Lehtijutun perusteella keräys olikin tuottanut hyvin, sillä jaossa oli ollut kolmisentuhatta kirjaa.

Idea tapahtumaan on kuulemma peräisin Seinäjoelta, jossa myös on saman firman eli Cityconin omistama kauppakeskus. Tempaus on järjestetty aiemmin myös Lappeenrannassa ja Porissa.

Minulla on ollut kierrätykseen menossa pari kassillista dekkareita jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi lähteä niitä minnekään kiikuttamaan. Mutta onneksi tuo Salon tapahtuma oli kaksipäiväinen, joten aamulla keräsin kirjahyllystäni vielä kolmannenkin kassillisen kirjoja. Sitten vain matkaan eväänä kirjojen lisäksi vakaa päätös, että mitään en ota tilalle.

Saavuimme paikalle jo aamuvarhain eli puoli kymmeneltä. Muitakin aamuvirkkuja oli paikalla, ja kirjoja oli joka lähtöön. Henkilökunta latoi jatkuvasti uutta tavaraa pöydille, ja innokkaat etsijät kävivät läpi tarjontaa. Kirjahamstereitten unelma!

Itse jätin kiertoon hyvän sarjan Donna Leonia, Colin Dexteriä ja Åke Edwardssonia sekä joitakin hajakappaleita, kuten Tuhat loistavaa aurinkoa. Ilokseni huomasin, että osa tuomisistani lähtikin aika rivakasti parempiin koteihin! Sitten oli pakko myös itse tutkailla, mitä kaikkea oli tuotu tarjolle. Monenlaista mielenkiintoista olikin, kuten haikailemani Avalonin usvat, jonka sentään jätin, mutta sitten silmiini osui Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista, jota ilman jäin yli vuosi sitten alennusmyynneissä! Kovakantinen, siisti painos on nyt minun! Lainassa oleva mutta vielä lukematta jäänyt kappale voidaan siis lopultakin palauttaa.

Se jäi askarruttamaan, mitä kauppakeskuksen väki tekee niille kirjoille, jotka jäävät tempauksesta yli. Ainakaan parissa tunnissa kirjojen määrä ei sanottavasti vähentynyt, joten todennäköisesti muutama tuhat kirjaa jäikin. Tempaukselle oli selvästikin kysyntää, ja toivonkin, että seuraavaa ei tarvitse odottaa kahtakymmentä vuotta!