Christian Rönnbacka: Armoton

 

Edellisessä Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarjan jutussani, jonka kirjoitin vuonna 2021 ilmestyneestä sarjan yhdeksännestä osasta Tulen aika, kerroin Antin ja minun suhteen pompuista. Sen jälkeen pidimme spontaanin kolmen kirjan mittaiseksi venahtaneen tauon, johon syyllinen löytyy täältä suunnalta. Aikaa ei vain löytynyt Antille, hänen rikostutkinnoilleen ja kuulumisilleen.

Koska kuitenkin olin päättänyt, että luen kaikki Vuoden 2026 johtolanka -palkinnon ehdokkaat, oli sarjan 13. teos Armoton lukulistallani. Sitkeä päähänpinttymäni on ollut, että sarjat pitää lukea järjestyksessä, mutta olen vähitellen oppinut ottamaan vähän rennommin tämän asian suhteen. Niinpä päätin nyt kylmästi ohittaa kolme väliin jäänyttä Hautalehtoa, jättää ne odottelemaan sopivampaa hetkeä ja tarttua rohkeasti Armottomaan.

Ihan hyvin sujui näinkin. Taukomme aikana komisario Antti Hautalehto on palannut tutulle paikalleen Porvoon poliisiin. Tiimikin on tutuhko aiemmin lukemistani kirjoista, eli teknisestä tutkinnasta vastaa pikkutarkka Simon Kannas ja leppoisa Pappa-Lindfors valmistautuu eläköitymään. Rikosylikonstaapeli Jonna Holm saa tässä osassa seurakseen toisen naispoliisin, kun joukkoon liittyy nuori ja määrätietoinen Linda Sund.

Antin yksityiselämän kuulumiset ovat vähän ankeahkot, mutta hän ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee rivakasti niin talo- kuin autokaupatkin rikostutkinnan lomassa. Parisuhde Leenan kanssa on ilmeisesti tämän kirjan jälkeen lopullisesti ohi.

Itse tutkittava rikosvyyhti on puistattava. Rönnbacka kuvaa tapahtumia uhrien ja poliisin lisäksi myös rikollisen näkökulmasta, mikä tekee tarinasta kylmäävän. Alkuun tekijän henkilöys salataan lukijalta, mutta aika pian Rönnbacka kääntää kuvion niin, että lukija tietää, kuka rikollinen on. Tieto on tyrmäävä, ja on raastavaa lukea eteenpäin poliisin hapuillessa pimennossa. Kuinka monta uhria iljettävä tekijä ehtii vielä saada ennen kuin hänet lopulta napataan?

Tällä kertaa kyse ei ole sarjamurhaajajahdista, vaikka rikossarjasta onkin kyse ja ruumiitakin tulee. Kyse on pirullisen ovelasta sarjaraiskaajasta, joka pakottaa uhrinsa hyväksikäytettäviksi kiristämällä. Kun tekijä lopulta jää kiinni, paljastuu, että rikossarja on jatkunut vuosia ja että monet Porvoon poliisin tietämät kuolemantapaukset vuosien varrelta saavat aivan uuden sävyn.

Pelottavaksi kuvion tekee sen realistisuus. Nykytekniikka osaavan ja riittävän pahasti vinksahtaneen ihmisen käsissä antaa kammottavia mahdollisuuksia.

Jo Tulen ajasta totesin, että Rönnbacka on kääntänyt Antti Hautalehto -sarjaa enemmän realistisen poliisidekkarin suuntaan ja vähentänyt hieman yliampuvia rymistelykohtauksia, joissa Antti Hautalehdolle on kirjoitettu supersankarin ominaisuuksia. Realistinen linja jatkuu Armottomassa. Kokonaisuus on perinteisen arvoitusdekkarin ja poliisiromaanin toimiva yhdistelmä, jota maustaa oivallinen Porvoon kuvaus.

Christian Rönnbacka: Armoton
Bazar 2024. 350 s.
Lukija Ville Tiihonen.

Lainattu kirjastosta. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Antti Hautalehto -sarja:

Operaatio Troijalainen
Julma
Rakennus 31
Kylmä syli
Kaikki mikä kiiltää
Tuonen korppi
Majakka
Ruska
Tulen aika
Kostajan merkki
Mennyt mies
Rafael
Armoton
Tinasotilas (ilmestyy lokakuussa 2026)

Tämä juttu on osa Dekkariviikko kirjablogeissa -teemaviikkoa, jota vetää Tuulevi Tuulevin lukublogissa.

Tämä juttu on osa sarjaa, jossa luen kaikki Vuoden 2026 johtolanka -palkintoehdokkaat.

Vuoden 2026 johtolanka -ehdokkaat:

Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää (Myllylahti 2025)
Komisario Voitto Karhu lähipiireineen vie vuoden 1942 kevääseen Tampereelle. Elävän ajankuvan konkari Hyyti on omaääninen historian tulkitsija ja sota-ajan vahva tuntija. Hän on luonut mielenkiintoiset hahmot kertomukseen. Kotirintaman tärkeät vastuuhenkilöt tunteineen ja tuntemuksineen sytyttävät jännittävän tarinan. Kaupunkia terrorisoivat aktivistit on kuvattu vahvasti. Kirja välittää mieleenpainuvaa tietoa niin lastensuojelun menneisyydestä kuin metsäkaartilaisten sabotaaseistakin.

Helena Immonen: Horros (Docendo 2025)
Havu-sarjan avaus esittelee kadettikoulun traagiseen onnettomuuteen keskeyttäneen Antto Havun. Päähenkilön taustoitus on poikkeuksellisen vahvaa. Immonen luo lukijalle todentuntuisia kauhukuvia uudenlaisista teknisistä ja lääketieteellisistä sovelluksista, jotka toteutuessaan sekoittaisivat maailmanpolitiikan. Kognitiivinen sodankäynti ja psykologinen informaatiovaikuttaminen pelottavat ja kiehtovat lukijaa. Vankka inhimillisyys pehmentää hienosti ajankohtaista ja globaalia jännitysnäytelmää.

Risto Isomäki: Krakenin saari (Into 2025)
Meribiologi Martti Ritola ryhtyy tutkimaan pienoissukellusveneen tuhoutumista Teneriffan rannikolla. Toimintaympäristö eliöineen ja meren syvänteineen on kiehtovasti ja asiantuntevan täsmällisesti kuvattu. Arvostamme tutkijamaista otetta eli tiivistä, jäsenneltyä, faktapohjaista ja perusteltua kerrontaa. Tämä ekotrilleri ansaitsee paikkansa kärkijoukossa tuoden raikkaan merellisen tuulahduksen jännitysgenreen. Selitysosio kirjan lopussa auttaa lukijaa erottamaan faktan fantasiasta.

Matti Laine: Isänsä tytär (Bazar 2025)
Kata Kovanen toimii Armadillo-järjestössä, joka suojelee maalitettuja henkilöitä. Isä Rene on jättänyt poliisityön taakseen ja hautautunut Lappiin. Laine rakentaa koukuttavia draamoja: tarina ja juoni pitävät otteessaan alusta loppuun. Kirja tarjoaa huikeaa kielenkäyttöä sekä elävää ja tiivistä kerrontaa. Sympaattiset ja uskottavat, vaikeuksiin ajautuneet antisankarit nousevat lopuksi pinnalle. Pahan kurimuksessa löytyy myös huumoria, lämpöä ja humaani taustavire.

Christian Rönnbacka: Armoton (Bazar 2025)
Komisario Antti Hautalehdon johdolla poliisi saa selvittääkseen kirkkoherraan ja tämän puolisoon kohdistuvan kiusaamistapauksen. Poliisiasema työpaikkana moninaisine ihmissuhteineen on kuvattu persoonallisesti ja lämmöllä. Juonikuviot ovat mutkikkaita ja tutkinnan kiemurat kohdillaan. Rönnbacka kirjoittaa sujuvaa, moitteetonta tekstiä, joka vangitsee lukijan. Porvoon tuntija nauttii autenttisesti kuvatuista tapahtumapaikoista.

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (Otava 2025)
Tarina on mukaansatempaava ja koukuttava kertomus rahavaikeuksiin joutuneesta sahanomistaja Heikistä sekä rahan voimasta. Pikkukylän tapahtumaympäristö on kuvattu kiinnostavasti. Ihmiskuvaus suviyössä on lämmintä, ja kielenkäyttö suvereenia. Kirjan juonenkäänteet itkettävät ja naurattavat yhtä aikaa. Silti hauskuuttaminen ei ole päälle liimattua vaan muhii kerronnassa koko ajan. Kielikuvien valikoima on rikas, ja kerronta soljuu kuin itsestään.

 

Vuoden 2026 esikoisdekkari -ehdokkaat:

Tatiana Elf: Huijari (Into 2025)
Tatiana Elf on Etelä-Afrikassa syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja ja kirjailija. Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka Nummesta, joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on rohkea ja uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia sekä monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä. Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.

Piia Helander: Helios (Karisto 2025)
Piia Helander on hyvinkääläinen laskentasihteeri ja "ikuinen heppatyttö". Freelance-toimittaja Sandra Dahlqvistin juttumatka hevostallille päätyy murhatutkinnaksi yhdessä konstaapeli Ossi Hietalan kanssa. Päähenkilöiden taustat kuvataan uskottavasti. Helander nostaa esiin vakavan kysymyksen eri urheilulajeissa toimivien auktoriteettien, valmentajien ja muiden aikuisten vastuusta. Nuorten haaveet ja ristiriidat on oivaltavasti kuvattu. Kirja puhuttelee todennäköisesti myös nuoria lukijoita.

Joel Kangas: Kaamos (Karisto 2025)
Joel Kangas on inarilaislähtöinen muusikko, joka työskentelee pankkialalla. Mikkal Moilanen, lappilaistaustainen helsinkiläispoliisi, yrittää ratkaista uniongelmiaan terapeutin kanssa. Rikoksen selvittely kuljettaa lukijaa vaivattomasti nykypäivän Helsingistä, Hämeenlinnasta ja Norjan Vesisaaresta 1990-luvun Muotkatunturiin. Poliisien ajattelua vääristäviin ennakkoluuloihin pureudutaan herättävästi. Henkilögalleria on monipuolinen ja ihmiskuvaus syvällistä. Kerronta on jännittävää.

 

Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää

 

Lempääläläinen insinööri Pekka Hyyti debytoi kirjailijana vuonna 2019 historiallisella dekkarilla Tummat pilvet eilisen (Myllylahti). Ura lähti mukavasti vauhtiin, sillä Suomen dekkariseuran Johtolanka-raati valitsi Tampereelle 1920-luvun loppuun sijoittuvan dekkarin vuoden 2020 parhaaksi esikoisdekkariksi.

Jäyhän tamperelaispoliisi Voitto Karhun ja Aamulehden räväkän reportteri Ina Djurlingin tutkimuksista kertova sarja lähti vauhdikkaasti alkuun, sillä vuonna 2020 siihen ilmestyi kaksi jatko-osaa. Nyt vauhti on hieman tasaantunut, sillä viime vuonna ilmestynyt ja Vuoden 2026 johtolanka -ehdokkaana ollut Huhtikuun kymmenen päivää on sarjan seitsemäs osa.

Jos julkaisutahti onkin hieman tasaantunut, on taso sen sijaan tasaisesti noussut sarjan edetessä. Edellinen sarjan osa Jos kostaa haluat (Myllylahti, 2023) pureutuu välirauhanajan kireisiin tunnelmiin Tampereella. Talvisota on jättänyt ankarat jälkensä rintaman kauhut kokeneisiin miehiin. Uuden sodan uhka leijuu ilmassa, ja ihmisten reaktiot ovat kaikkea muuta kuin yhdenmukaiset. Radikaaleimmat valtiovallan toimien vastustajat turvautuvat suoraan toimintaan.

Sama teema jatkuu myös teoksessa Huhtikuun kymmenen päivää. Tamperetta koettelevat erilaiset tuhotyöt, jotka kohdistuvat armeijalle tarkoitettuun kalustoon, teollisuuteen ja yleiseen infrastruktuuriin kuten rautateihin ja sähkönjakeluun. Niin Tampereen omalla poliisilla kuin Valpolla ja armeijan edustajillakin alkaa olla käsitys siitä, että sabotaasien takana on jokin tietty joukko, joka organisoi toimintaansa yhä tehokkaammaksi.

Tarina käynnistyy kuitenkin dramaattisella ruumislöydöllä. Karhujen 11-vuotias Ida-tytär löytää koulumatkalla kaverinsa kanssa Pahalammen jäältä kuolleen pojan, jonka Ida tunnistaa oman koulunsa oppilaaksi. Poliisi saa nopeasti selville, että kyse on Viinikan lastenkodissa asuvasta 9-vuotiaasta Jussista. Mutta mitä pieni Jussi on tehnyt Pahalammen jäällä ilman päällysvaatteita ilmeisesti myöhään illalla tai yöllä? Mistä pojan päävammat johtuvat?

Poliisi tutkii kuolleen pojan tapausta, ja siitä tiedon saanut Ina tarrautuu siihen myös sitkeästi, vaikka päätoimittaja osoittaa hänelle vallan toisenlaisia juttuaiheita. Työkiireiden takia vanhemmilta jää huomaamatta, että tapaus on vaikuttanut Ida-tyttäreen paljon syvemmin kuin miltä ensin näyttää.

Koska kyseessä on dekkarigenreen kuuluva teos, ei lukija ylläty, että Jussi-pojan kuolema ja Tamperetta riivaava sabotaasiaalto liittyvät tietyllä tavalla yhteen. Miten, se jääköön nyt tässä kertomatta.

Lukijalle näytetään myös, keitä sabotöörit ovat, miten he toimivat ja miksi. Pientä nuorista aikuisista koostuvaa ryhmää johtaa talvisodassa kovia kokenut Aaro Pakkala. Mies on päättänyt, että hän ei enää koskaan joudu rintamalle, ja jos se hänestä riippuu, ei sinne joudu kukaan muukaan suomalainen. Vähitellen käy ilmi, että Pakkala on nykytermejä käyttäen alkanut traumojensa takia radikalisoitua. Miehen käytös alkaa lopulta arveluttaa ja pelottaa muita ryhmän jäseniäkin. Mihin kaikkeen Pakkala lopulta on aatteensa takia valmis?

Tapahtumat alkavat edetä kiihtyvää vauhtia useilla eri tahoilla, kunnes lopulta ollaan tilanteessa, jossa ovat mukana niin Voitto, Ina kuin Ida-tyttökin ja jossa tulee pahaa jälkeä ruumiita myöden.

Hyyti on perehtynyt teoksensa kuvaaman aikakauden oloihin Tampereella ja Suomessa huolellisesti, ja ajankuva välittyy lukijalle mielenkiintoisesti. Jo aikaisemmin mainitsemani erilaisten aatteiden ja vakaumusten kirjo kireässä tilanteessa avautuu dekkarissa oivallisesti. Se on kaukana myyttisestä yhtenä rintamana seisseestä kansasta, joka on juhlapuheissa aikojen kuluessa vilahdellut.  

Henkilökuvaajana Hyyti alkaa olla dekkareiden mestaritasoa. Henkilökaartissa on mukana monella tavalla sodasta siipeensä saanutta ihmistä. Aika on väistämättä jättänyt jälkensä kaikkiin, tavalla tai toisella. On riipaisevaa, miten yksin kansalaiset jätettiin toipumaan koetuista kauhuista, jättivätpä ne sitten jälkeensä vammoja ruumiiseen tai sieluun – tai molempiin. Tätä Hyyti avaa hienovaraisesti kuvaamiensa ihmisten ja heidän arkisen elämänsä kautta.

Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää
Myllylahti 2025. 331 s.

Arvostelukappale.

Tämä juttu on osa #dekkariviikkokirjablogeissa -teemaa.
Viikkoa vetää Tuulevi. 

Voitto Karhu -sarja: 

Tummat pilvet eilisen 
Musta talvi 
Ruumiinpuntari
Tuonen morsian 
Omantunnon kysymys 
Jos kostaa haluat
Huhtikuun kymmenen päivää



Vuoden 2026 johtolanka -ehdokkaat:

Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää (Myllylahti 2025)
Komisario Voitto Karhu lähipiireineen vie vuoden 1942 kevääseen Tampereelle. Elävän ajankuvan konkari Hyyti on omaääninen historian tulkitsija ja sota-ajan vahva tuntija. Hän on luonut mielenkiintoiset hahmot kertomukseen. Kotirintaman tärkeät vastuuhenkilöt tunteineen ja tuntemuksineen sytyttävät jännittävän tarinan. Kaupunkia terrorisoivat aktivistit on kuvattu vahvasti. Kirja välittää mieleenpainuvaa tietoa niin lastensuojelun menneisyydestä kuin metsäkaartilaisten sabotaaseistakin.

Helena Immonen: Horros (Docendo 2025)
Havu-sarjan avaus esittelee kadettikoulun traagiseen onnettomuuteen keskeyttäneen Antto Havun. Päähenkilön taustoitus on poikkeuksellisen vahvaa. Immonen luo lukijalle todentuntuisia kauhukuvia uudenlaisista teknisistä ja lääketieteellisistä sovelluksista, jotka toteutuessaan sekoittaisivat maailmanpolitiikan. Kognitiivinen sodankäynti ja psykologinen informaatiovaikuttaminen pelottavat ja kiehtovat lukijaa. Vankka inhimillisyys pehmentää hienosti ajankohtaista ja globaalia jännitysnäytelmää.

Risto Isomäki: Krakenin saari (Into 2025)
Meribiologi Martti Ritola ryhtyy tutkimaan pienoissukellusveneen tuhoutumista Teneriffan rannikolla. Toimintaympäristö eliöineen ja meren syvänteineen on kiehtovasti ja asiantuntevan täsmällisesti kuvattu. Arvostamme tutkijamaista otetta eli tiivistä, jäsenneltyä, faktapohjaista ja perusteltua kerrontaa. Tämä ekotrilleri ansaitsee paikkansa kärkijoukossa tuoden raikkaan merellisen tuulahduksen jännitysgenreen. Selitysosio kirjan lopussa auttaa lukijaa erottamaan faktan fantasiasta.

Matti Laine: Isänsä tytär (Bazar 2025)
Kata Kovanen toimii Armadillo-järjestössä, joka suojelee maalitettuja henkilöitä. Isä Rene on jättänyt poliisityön taakseen ja hautautunut Lappiin. Laine rakentaa koukuttavia draamoja: tarina ja juoni pitävät otteessaan alusta loppuun. Kirja tarjoaa huikeaa kielenkäyttöä sekä elävää ja tiivistä kerrontaa. Sympaattiset ja uskottavat, vaikeuksiin ajautuneet antisankarit nousevat lopuksi pinnalle. Pahan kurimuksessa löytyy myös huumoria, lämpöä ja humaani taustavire.

Christian Rönnbacka: Armoton (Bazar 2025)
Komisario Antti Hautalehdon johdolla poliisi saa selvittääkseen kirkkoherraan ja tämän puolisoon kohdistuvan kiusaamistapauksen. Poliisiasema työpaikkana moninaisine ihmissuhteineen on kuvattu persoonallisesti ja lämmöllä. Juonikuviot ovat mutkikkaita ja tutkinnan kiemurat kohdillaan. Rönnbacka kirjoittaa sujuvaa, moitteetonta tekstiä, joka vangitsee lukijan. Porvoon tuntija nauttii autenttisesti kuvatuista tapahtumapaikoista.

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (Otava 2025)
Tarina on mukaansatempaava ja koukuttava kertomus rahavaikeuksiin joutuneesta sahanomistaja Heikistä sekä rahan voimasta. Pikkukylän tapahtumaympäristö on kuvattu kiinnostavasti. Ihmiskuvaus suviyössä on lämmintä, ja kielenkäyttö suvereenia. Kirjan juonenkäänteet itkettävät ja naurattavat yhtä aikaa. Silti hauskuuttaminen ei ole päälle liimattua vaan muhii kerronnassa koko ajan. Kielikuvien valikoima on rikas, ja kerronta soljuu kuin itsestään.

 

Vuoden 2026 esikoisdekkari -ehdokkaat:

Tatiana Elf: Huijari (Into 2025)
Tatiana Elf on Etelä-Afrikassa syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja ja kirjailija. Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka Nummesta, joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on rohkea ja uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia sekä monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä. Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.

Piia Helander: Helios (Karisto 2025)
Piia Helander on hyvinkääläinen laskentasihteeri ja "ikuinen heppatyttö". Freelance-toimittaja Sandra Dahlqvistin juttumatka hevostallille päätyy murhatutkinnaksi yhdessä konstaapeli Ossi Hietalan kanssa. Päähenkilöiden taustat kuvataan uskottavasti. Helander nostaa esiin vakavan kysymyksen eri urheilulajeissa toimivien auktoriteettien, valmentajien ja muiden aikuisten vastuusta. Nuorten haaveet ja ristiriidat on oivaltavasti kuvattu. Kirja puhuttelee todennäköisesti myös nuoria lukijoita.

Joel Kangas: Kaamos (Karisto 2025)
Joel Kangas on inarilaislähtöinen muusikko, joka työskentelee pankkialalla. Mikkal Moilanen, lappilaistaustainen helsinkiläispoliisi, yrittää ratkaista uniongelmiaan terapeutin kanssa. Rikoksen selvittely kuljettaa lukijaa vaivattomasti nykypäivän Helsingistä, Hämeenlinnasta ja Norjan Vesisaaresta 1990-luvun Muotkatunturiin. Poliisien ajattelua vääristäviin ennakkoluuloihin pureudutaan herättävästi. Henkilögalleria on monipuolinen ja ihmiskuvaus syvällistä. Kerronta on jännittävää.

Eeva Joenpelto -palkinto 2026 Markus Nummen romaanille Käräjät

 

Olo on samaan aikaan huojentunut, iloinen ja ylpeä. Lauantaina 6.6.2026 järjestettiin Lohjalla perinteinen kesäkuun alun kirjallisuusseminaari, jossa kaksi vuotta sitten alkoi uusi perinne. Joka toinen vuosi seminaari on Eeva Joenpelto -palkintoseminaari, jossa esiintyvät kaikki sen vuoden palkintoehdokaskirjailijat ja lopuksi julkistetaan palkinnon saaja. Kahden kerran kokemuksen perusteella voin sanoa, että tämä palkintoseminaari on muodostumassa juuri sellaiseksi kirjallisuuden ja lukemisen juhlapäiväksi, kuin olen toivonutkin.

Vares-Kantola v. 2024.

Eeva Joenpelto syntyi Sammatissa vuonna 1921 ja kuoli vuonna 2004. Mittavan kirjallisen uran merkkipaaluja ovat ainakin neliosainen Lohja-sarja ja vuonna 1994 Finlandia-palkittu Tuomari Müller, hieno mies. Joenpelto testamenttasi Sammatin Myllykylään rakennuttamansa komean Vares-Kantolan talonsa WSOY:lle kirjailijataloksi.

Vuonna 2017 Lohjalla, johon Sammatin kunta jo silloin kuului, perustettiin Eeva Joenpelto -seura, jonka yhtenä tavoitteena on edistää kirjailija Eeva Joenpellon elämäntyön tunnettuutta. Seuran ensimmäinen merkittävä ponnistus oli nimikkokirjailijan 100-vuotispäivän juhlaseminaarin järjestäminen Sammatissa kesäkuussa 2021. Hanke kohtasi pahoja vastoinkäymisiä, sillä kokoontumisrajoitusten takia juhlaa piti siirtää vuodella, eikä silloinkaan selvitty ilman vaikeuksia. Osa esiintyjistä oli sairaana, ja tilaisuus järjestettiin lopulta hybridinä. Olin tuolloin jo liittynyt seuran jäseneksi, ja sain osallistua juhlaseminaarin ohjelmaan.

Juhlaseminaarista toivuttuaan hallitus alkoi etsiä seuran toiminnalle seuraavaa päämäärää. Helposti päästiin yksimielisyyteen ajatuksesta, että olisi aika elvyttää ja uudistaa aikanaan Lohjan kaupungin lakkauttama Eeva Joenpelto -palkinto. Alkuperäinen kansainvälinen palkinto jaettiin joka kolmas vuosi. Nykyinen palkinto, joka tällä hetkellä on suuruudeltaan 10 000 euroa, jaetaan joka toinen vuosi palkintoehdot täyttävälle kotimaiselle teokselle. Palkinnon jakaa Lohjan kaupunki, ja yhteistyökumppaneina toimivat Eeva Joenpelto -seura ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Palkinnon uudelleen perustaminen ei ollut aivan mutkaton prosessi, ja lukuisten kokousten jälkeen ainakin minä olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään. Sitten onnekas sattuma puuttui peliin, ja palkinnon rahoitus järjestyi Lohjan kaupungin saaman valtionperinnön ansiosta. Oikeat ihmiset muistivat palkintopyrkimykset oikealla hetkellä, ja nyt ollaan siis tässä pisteessä, että palkinto on jaettu jo toista kertaa. Suuret kiitokset asiaa edistäneille Lohjan kaupungin viranhaltijoille ja poliittisille päättäjille!

Ensimmäisen uudistetun Eeva Joenpelto -palkinnon 
sai vuonna 2024 Maria Turtschaninoff romaanista
Arvejord/Suomaa.

Ensimmäinen palkinto päätettiin kunnianhimoisesti jakaa jo vuonna 2024. Esiraadin normaalisti kaksivuotinen luku-urakka hoidettiin aloitushuumassa pika-aikataululla mutta laadusta tinkimättä. Esiraatiin nimettiin WSOY:n kirjallisuussäätiön asiamies Annaliina Rintala, Lohjan kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Merja-Liisa Karhu, kaavoitusinsinööri Niko Mikkonen ja allekirjoittanut. Myös Niko ja minä olemme Lohjan kaupungin palveluksessa, mutta se on sattumaa, ei edellytys raatilaisuudelle. Sen sijaan edellytyksenä oli laaja lukeneisuus ja harrastuneisuus. Huomasimme ensimmäisen urakan kuluessa yhteistyömme sujuvan mainiosti, joten suostuimme mielihyvin hoitamaan esiraateilun myös toisella kierroksella.

Esiraadissa mukana oleminen on työtä, joka vaatii sitkeyttä ja pitkäjänteistä sitoutumista luku-urakkaan. Se on kuitenkin myös hyvin antoisa ja kiinnostava tehtävä. Parasta olivat raadin kokoontumiset, joissa ruodittiin jo luettuja teoksia ja kannustettiin toisiamme vielä lukematta olevien kirjojen pariin. Kirjoista keskusteleminen nyt vain on niin hienoa!

Tämän vuoden helmikuussa esiraadin varsinainen työ saatiin päätökseen, kun luovutimme Lohjan kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Merja Lonkaiselle huippusalaisen seitsemän ehdokasteoksen listan. Valintatoimikunta pääsisi oman työnsä kimppuun valitsemaan seitsemästä teoksesta sen, jolle tällä kertaa myönnettäisiin Eeva Joenpelto -palkinto. Valintatoimikuntaan v. 2026 kuuluivat Eeva Joenpelto -seuran puheenjohtaja, tohtori Helena Ruuska, WSOY:n kirjallisuussäätiön hallituksen puheenjohtaja, dosentti Sakari Katajamäki, Lohjan Yhteislyseon lukion rehtori Panu Ruoste, Laurentius-koulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kirjailija Satu Tammela ja kirjailija Maritta Lintunen.

V. 2026 Eeva Joenpelto -palkinnon valintatoimikunta pitää palkintopuhetta.
VTK:n ja Eeva Joenpelto -seuran pj. Helena Ruuska,
Satu Tammela, Panu Ruoste ja Sakari Katajamäki. 
Maritta Lintunen ei valitettavasti päässyt paikalle.

Työ huipentui lauantaina 6.6.2026 Lohjalla Laurentius-salissa järjestetyssä kirjallisuusseminaarissa, jonka valmisteluja oli tehty kiivaasti useita kuukausia. Seminaarin järjestelyistä vastaavat Lohjan kaupunginkirjasto, Lohjan museo ja Hiiden opisto.

Tunnelmaa nostavan avauspuheen piti
Eeva Joenpelto -palkinnon suojelija 2026,
toimittaja ja kirjailija Suvi Ahola.

Tilaisuuden juonsivat ja kirjailijoita haastattelivat Lohjan kaupunginkirjaston kirjastovirkailija Katri Kylmäkorpi ja kirjastonhoitaja Mari Leponiemi. Haastattelut toimivat erinomaisesti huolellisen valmistautumisen ja leppoisan tunnelman ansiosta. Kirjailijat lukivat teoksistaan valitsemansa näytteen, jonka jälkeen lähdettiin keskustelemaan teoksesta, sen synnystä ja saamasta palautteesta.

Kirjastonhoitaja Mari Leponiemi 
haastatteli kirjailija Jenni Räinää 
ehdokasromaanista Vaino.

Kirjastovirkailija Katri Kylmäkorpi
haastatteli kirjailija Markus Nummea 
ehdokasromaanista Käräjät.

Kirjailija Ville Similä lukee näytettä
ehdokasromaanista Kani nimeltä Paisti.

Kirjailija Riko Saatsi kertoi 
ehdokasromaanistaan Yönistujat.

Kirjailija Anna Soudakova luki
näytteen ehdokasromaanista 
Haikara levittää siipensä.

Seminaariin siis kutsuttiin kaikki ehdokaskirjailijat, mutta vaikka liikkeellä yritettiin olla ajoissa, kaikkien seitsemän kirjailijan saaminen paikalle ei onnistunut. Antti Heikkinen oli kiinni työtehtävissään kotiseudullaan, mutta hän oli saanut kysymykset sähköpostitse ja lähettänyt järjestäjille etukäteen videon, joka esitettiin seminaarissa. Monilahjakas Heikkinen näytti konkreettisesti, miten salillinen seminaariväkeä otetaan haltuun virtuaalisesti. Etukäteen mielessä ollut pieni epäily videoesityksen tunnelmaa laskevasta vaikutuksesta osoittautui täysin vääräksi!

Kirjailija Antti Heikkinen osallistui
seminaariin videotallenteen välityksellä.

Tommi Kinnusen puolesta seminaariin osallistui
WSOY:n kustannuspäällikkö Mikko Rouhiainen, joka
kävi mielenkiintoisen keskustelun Mari Leponiemen kanssa
kustantamisesta ja teosten kustannustoimittamisesta.

Myöskään Tommi Kinnunen ei päässyt paikalle, mikä vaikutti olevan monelle seminaarivieraalle pettymys salista kuuluneiden huokailujen perusteella. Mutta Kinnusta tuurasi ansiokkaasti WSOY:n kustannuspäällikkö ja Kinnusen kustannustoimittaja Mikko Rouhiainen, joka haastattelun aluksi paljasti olevansa kotoisin Lohjalta ja käyneensä silloisia Anttilan koulua ja Lohjan lukiota. Rouhiainen avasi mielenkiintoisesti kustantamon ja kustannustoimittajan roolia teosten synnyssä ja kertoi yleisöä hauskuttavia anekdootteja kirjailijoiden kanssa työskentelystä, hienotunteisesti ja lempeästi toki. Jälkipuheissa kahvikupin äärellä moni totesi, että vaikka Kinnusta ei nähty, oli Rouhiaisen osuus hyvä lisä seminaarin antiin.

Vaahterateatterin Elämän rouva, rouva Glad -näytelmässä
nuorta rouva Gladia esittää Eeva Joenpelto -seuran hallituksen
jäsen Minna Pitkonen. 

Vielä ennen H-hetkeä saatiin Sammatin Vaahterateatterilta maistiainen kesän näytelmästä Elämän rouva, rouva Glad. Näytelmän on Eeva Joenpellon romaanin pohjalta dramatisoinut ja ohjannut Anna Rimpinen, ja sen ensi-ilta on Joenpellon 105-vuotissyntymäpäivänä 17.6.2026 Sammatin Sampomäen kesäteatterissa.

Eeva Joenpelto -seura kukitti ehdokkaat ja Lohjan kaupunki antoi muiston osallistumisesta.
Markus Nummi, Ville Similä, Riko Saatsi, Jenni Räinä, Anna Soudakova ja Mikko Rouhiainen
(Tommi Kinnusen kustannustoimittaja). Kuva Pentti Uittamo.

Juuri Eeva Joenpelto -palkinnon vastaanottanut
kirjailija Markus Nummi.

Vuoden 2026 Eeva Joenpelto -palkinto myönnettiin Markus Nummelle romaanista Käräjät (Otava, 2024). Otteita valintatoimikunnan palkintopuheesta:

”Markus Nummen Käräjät on moderni historiallinen rikosromaani. Se on psykologinen kuvaus eteläpohjalaisesta kyläyhteisöstä Luomanpaikasta, jonka elämää vuonna 1938 varjostavat häpeälliset menneisyyden tapahtumat.

Paikallisuuden tunto on sakeaa. ”Puolijauhooseksi” leimattu Vilja-täti tarkkailee luomanpaikkalaisia, jotka kulkevat hänen ikkunansa ohi toistelemaan lääninetsivä Juho Iivoselle valheita ja totuuksia. Samaan aikaan kertoja kuorii Vilja-tädin totuutta viipale viipaleelta kuin appelsiinia.

Laki ja moraali ovat ristiriidassa keskenään ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus rehottaa. Käräjissä käräjöidään moniäänisesti. Totuus ja valhe, syyllisyys ja syyttömyys, rikos ja rangaistus ovat klassisia ikuisuuspareja, joita Nummen romaani raottaa verkkaisesti ja koskettavasti.

Käräjät on kuin ihmiskunnan kärsimyshistoria pienoiskoossa. Siksi se on suomalaista romaanitaidetta parhaimmillaan.”



Lämpimät onnittelut Markus Nummelle vuoden 2026 Eeva Joenpelto -palkinnosta!
Käräjät oli myös yleisöäänestyksen suosikki.

Kaikki ehdokasteokset ja linkit omiin arvioihini:

Antti Heikkinen: Rautavaara (WSOY, 2024)
Tommi Kinnunen: Kaarna (WSOY, 2024), arvio ilmestynyt Salon Seudun Sanomissa
Markus Nummi: Käräjät (Otava, 2024)
Jenni Räinä: Vaino (Otava, 2025), arvio ilmestynyt Salon Seudun Sanomissa
Riko Saatsi: Yönistujat (Gummerus, 2025)
Ville Similä: Kani nimeltä Paisti (Otava, 2025)
Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä (Atena, 2024)

 

Olen avautunut näin pitkään Eeva Joenpelto -palkinnosta ja Lohjan kirjallisuusseminaarista, koska haluan vähän avata, miten mielettömästi palkinnon eteen on tehty ja tehdään vastaisuudessakin palkallista ja ennen kaikkea palkatonta työtä. Tarvitaan todella monen tahon osallistumista ja panostusta, että päästään ottamaan kuvia hymyilevästä palkinnonsaajasta.

Eeva Joenpelto -palkinnon perustamista valmisteltaessa yksi keskeinen ajatus oli, että joka toinen vuosi jaettava palkinto nostaisi esiin sen seikan, että kirjalla on pitempi elinkaari kuin kaupallinen kolme kuukautta. Haluttiin nostaa näkyville edellisen ja sitä edellisenkin vuoden teoksia, jotka kestävät lukemista ja joiden teemoista ja aiheista löytyy ajankohtaista keskusteltavaa. Tässä mielestäni on onnistuttu hienosti. Vuoden 2026 palkintoehdokkaiksi sujahti vaivatta teoksia niin vuodelta 2024 kuin 2025.

Lohjan kaupungin jakama 10 000 euron suuruinen kirjallisuuspalkinto on valtakunnallinen palkinto, jonka ehdoissa ei edellytetä tekijältä tai teokselta kytköstä Lohjaan tai edes Uudellemaalle. Miten saada tälle palkinnolle myös valtakunnallista huomiota?

Siinäpä kysymys ja todellinen haaste Lohjan kaupungille ja miksei myös Eeva Joenpelto -seuralle ja WSOY:n kirjallisuussäätiölle. Kun toisesta jakokerrasta on pian kulunut vuorokausi, voi todeta, että kesälauantai-iltapäivänä medialle lähtenyt tiedote ei ole ylittänyt uutiskynnystä missään. Paikallinen Länsi-Uusimaa-lehti oli toki lähettänyt paikalle toimittajan ja julkaisi uutisen palkinnon saajasta heti lauantai-iltapäivänä ja Markus Nummen hienon haastattelun tänään sunnuntaina. Lohjan kaupunginkirjaston ja Hiiden opiston sometiimit jakoivat postauksia kanavillaan lauantaina, mutta edes virallisella palkintosivulla ei tätä kirjoittaessani vielä ole päivitettyä tietoa uudesta palkitusta. Pitää vain toivoa, että tiedote (joka siis jaettu STT:n kautta medioille) ei ole maanantaihin mennessä hukkunut toimitusten sähköposteihin.

V. 2026 Eeva Joenpelto -palkinnon esiraati.
Merja-Liisa Karhu, Annaliina Rintala,
Niko Mikkonen ja Kirsi Hietanen. 
Kuva Katri Kylmäkorpi.

Oma työni Eeva Joenpelto -palkinnon parissa on päättymässä. Uusi esiraati aloittelee toivoakseni jo työtään ja valmistelee pian v. 2028 Eeva Joenpelto -palkinnon ehdokaslistaa. Tsemppiä uudelle esiraadille! Samalla vielä tätäkin kautta lämpimät kiitokset loistotiimille eli Annaliinalle, Merja-Liisalle ja Nikolle. Viimeistään v. 2028 Lohjan kirjallisuusseminaarissa tavataan, kuten sovimme (kirjallisuusseminaari toki järjestetään v. 2027, mutta sen teemasta ei vielä liene päätöstä). Kiitos myös Eeva Joenpelto -seuran hallitukselle luottamuksesta, olen siis saanut esiraadissa edustaa seuraa. Kiitos Lohjan kaupungin Merja Lonkaiselle hyvästä yhteistyöstä niin palkinto- kuin seminaariasioissakin.

Kiitän myös kaikkia eilen kohtaamiani ehdokaskirjailijoita. Kiitos, että tulitte seminaariimme, kiitos hienoista kirjallisuuskeskusteluista lavalla ja ennen kaikkea kiitos upeista lukuelämyksistä, jotka olette meille tehneet. Jos minulla olisi valta, kaikki olisitte saaneet palkinnon matkaanne. Uusia teoksianne jo kovasti odottelen! Toivottavasti kohtaamme vielä kirjallisuustapahtumissa, myös Lohjalla.

Eeva Joenpelto -palkinto
Eeva Joenpelto -seura (myös liittymisohjeet)

Tallenne seminaarista on katsottavissa kahden viikon ajan Lohjan kaupunginkirjaston YouTube-kanavalla. 

Kiitos Lohjan kaupungille hienosta lahjasta!
Olen lukenut Lohja-sarjan -kirjakassi sekä upeat muistikirja ja kirjanmerkki
(Eeva Joenpellon muotokuva Marjatta Tapiola 1991).