Anssi Hemmilä: Vastamelu

 

”Te ootte tosi varovaisia ihmisiä. Teille on tosi tärkeää miltä kaikki näyttää ulospäin.”

Vastamelu on Anssi Hemmilän toinen romaani. Esikoisromaani Ilosaari (Tammi, 2019) kertoo nuorista aikuisista, jotka pääosin ovat matkalla Joensuuhun rockfestareille. Annulle ja Hilulle on tärkeintä saada hyvää materiaalia somekanaville. En ole Ilosaarta lukenut, mutta nimi ja kansikuvakin vaikuttavat kyllä tutuilta.

Hemmilän toisinkoinen kertoo myös nuorista, joskin ehkä aavistuksen esikoisromaanin henkilöitä varttuneemmista aikuisista eli noin kolmikymppisistä Vilmasta ja Juhanista. Vilma tekee työkseen asiakasanalyyseja pankille, ja Juhani on rahastonhoitajana toisessa yrityksessä. Kumpikin on enemmän tai vähemmän sinkku, ainakin, jos ei oteta lukuun Vilman salasuhdetta parhaan ystävänsä entiseen aviomieheen.

Ajatus vakituisesta, päämäärätietoisesta parisuhteesta on oikeastaan kummallekin vähän vieras tai ainakin epäajankohtainen. Joku kumppani olisi kiva olla, mutta jonkun kassa yhdessä asuminen vaikuttaa liian vaivalloiselta kuviolta.

Romaanin tapahtumat käynnistyvät samoihin aikoihin kuin koronapandemiakin. Etätyöt ja kokoontumisrajoitukset ahdistavat helsinkiläisiä, ja Juhanin pomo lähettää tämän kesän alussa tekemään töitä omalle kesämökilleen Lohjanjärven rannalle. Juhani ei tosiaankaan ole mökki- tai maaseutuihmisiä eikä piittaa rentoutumisesta tai muusta sellaisesta työntekoa häiritsevästä toiminnasta, mutta hän huomaa yllätyksekseen viihtyvänsä aika hyvin.

Sitten eräänä aamuna mökkilaiturin aurinkotuolissa nukkuu nuori nainen, Vilma. Juhani ja Vilma tutustuvat, vähän nihkeästi ja molemmin puolin vähän varautuneina, mutta kuitenkin. Välillä yhteydenpidossa on pitkiä taukoja, ja kun sitten taas toinen tekee aloitteen, ryhdytään hitaasti uudelleen tapailemaan. Yhdessä oleminen tuntuu jos ei nyt ihanalta niin ainakin mukiinmenevältä. Miksi vaivautua etsimään parempaakaan, kun näin on hyvä?

”Mikään kiva juttu ei tapahtunut itsestään vaan vaati paljon kaikenlaisia järjestelyjä ja jatkuvaa ylläpitoa. Eikä se riittänyt että oli kivaa. Koko ajan olisi pitänyt olla kivempaa kuin aiemmin tai muuten sai yhtäkkiä huomata että kaikki olikin kauheaa ja pilalla. Siinä vaiheessa ei enää voinut tehdä mitään.”

Juhanin päämääränä on ansaita niin paljon rahaa, että voi 40-vuotiaana jäädä pois töistä. Sitä ennen ei elämästä oikein ehdi eikä tarvitse nauttia. Raha-asioissa Juhani on vahvoilla, mutta sosiaaliset tilanteet eivät häneltä oikein suju. Tekisi mieli tehdä hänen käyttäytymisensä perusteella hänelle diagnoosikin.

”Tyytyväinen? Mä en ole koskaan tyytyväinen enkä edes halua olla. Se ei ole kovin kehittävää, ei oikein vie eteenpäin. Siitä ei seuraa mitään hyvää.”

Vilma taas luonnehtii itseään feministiksi. Hän haluaisi tehdä kaiken oikein ja käyttää paljon aikaa sen miettimiseen, miltä hänen tekemisensä vaikuttavat toisten silmissä.

”Joskus oli kai pakko vain odotella. Hän pyrki ajattelemaan niin ettei se ollut rangaistus, kukaan ei yrittänyt rangaista häntä mistään. Ei ainakaan kukaan muu kuin hän itse. Hän tiesi että hänellä oli taipumus olla välillä vähän vaativa mutta hän ei kuitenkaan tarvinnut paljon ollakseen tyytyväinen.”

Seassa seikkailee vielä Tuomo, Venlan parhaan ystävän Railin entinen mies, joka haluaa paikata hylätyksi tulemistaan rakastumalla Venlaan. Heillä siis on jonkin aikaa suhde, mutta Venla katkaisee sen ja kehottaa Tuomoa kirjoittamaan vaikka päiväkirjaa. Mies ottaa neuvosta vaarin ehkä vähän turhankin kirjaimellisesti, sillä hän alkaa kirjoittaa autofiktiivistä romaania.

Korona-ajan absurdien vaiheiden ja ilmiöiden kertauksena Vastamelu toimii mielestäni hyvin. On mielenkiintoista huomata, kuinka nopeasti aikanaan hyvinkin kuohuttaneet ja elämää rajoittaneet asiat alkavat häipyä mielestä. Hemmilä käsittelee aihetta henkilöidensä kautta lempeän ironisesti.

Sen sijaan hyväosaisten kolmikymppisten helsinkiläisten vaisuhkot parisuhdekuviot ja jatkuvat itseanalyysit eivät oikein minua onnistuneet koskettamaan. Toki tekee hyvää katsella tuttuja ilmiöitä itselle uusista näkökulmista ja tulla muistutetuksi, että asiat voidaan kokea hyvinkin eri tavoin kuin itse ne kokee.

Tunnustan, että eniten riemastuin lyhyestä kohtauksesta, jossa Juhani joutuu käymään borrelioosin viimeisessä kontrollissa Pusulan terveyskeskuksessa. Se taas johtuu siitä, että paikka sattuu olemaan tuttu.  

Anssi Hemmilä: Vastamelu
Tammi 2024. 306 s.

Arvostelukappale.

Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos

 

On vaikea kuvitella hempeäkantisempaa ja nimeltään positiivisempaa (ja hankalakäyttöisempää!) romaania kuin Annie Lyonsin teosta Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos. Ulkoasu on kuitenkin noin kolmikymmenprosenttisesti harhaanjohtava, sillä vaikka romaanin tapahtumat ovat monelta osin hyvänmielenromaanien peruskamaa ennalta-arvattavuudessaan ja pumpulisessa lempeydessään, on pohjavire lopulta hyvinkin vakava ja tumma.

Eudora Honeysett on 85-vuotias, kärttyisä, hieman katkera ja elämään kaikin puolin kyllästynyt. Hän asuu yksin omakotitalossa Lontoon laitamilla seuranaan vain yrmeä kollikissansa Montgomery. Eudora on päättänyt lähteä maailmasta haluamallaan tavalla saatuaan vinkin, että sveitsiläiseltä klinikalta voi ostaa avustetun itsemurhan tietyin ehdoin.

Päättäväinen Eudora on jo lähestynyt klinikkaa ja saanut sieltä ensimmäisen yhteydenoton, kun naapuritaloon muuttaa uusi perhe. Pian Eudoran ovikelloa jo rimputtaa uusien naapureiden kymmenvuotias Rose-tytär, joka alkaa odotetusti murtaa Eudoran tiukkaa puolustusta pala palalta. Samaan aikaan Sveitsin-matkan valmistelut etenevät vääjäämättä.

Ehtivätkö Rose ja muut Eudoran elämään sitkeästi työntyvät mukavat ihmiset muuttaa päättäväisen naisen mielen ajoissa? Eudoran elämään alkaa nimittäin tulla uusia merkityksellisiä asioita kuin varkain.

Toisessa aikatasossa paljastuu vähitellen, millaiset tapahtumat ovat aikanaan aiheuttaneet Eudoran yksinäisyyden ja katkeroituneen elämänasenteen. Eudoran palvoma isä joutui lähtemään sotaan. Lähtiessään hän antoi noin kymmenvuotiaalle Eudoralle kohtuuttoman taakan: pikkutytön pitäisi huolehtia äidistä ja tämän odottamasta pikkusiskosta sillä aikaa, kun isä olisi poissa.

Eudoran sisko Stella ei kuitenkaan ole sellainen lapsi, josta on helppo huolehtia. Beatrice-äidin ja tyttärien keskinäiset välit ovat nykytermein toksiset monella tapaa. Lopulta Stella tekee jotain sellaista, mitä Eudora ei voi koskaan antaa anteeksi.  

Nykyhetken Eudora on siis vakaasti päättänyt kuolla. Hän ei missään nimessä halua joutua julkisen terveydenhuollon kynsiin, kuten hän itse huonompionnisten ikätovereidensa tilannetta kuvaa. Terveydenhuollossa työskentelevät ihmiset tekevät hänen mielestään toki parhaansa, mutta systeemi on sellainen, että sen armoille joutuneet huonokuntoiset ja puolustuskyvyttömät vanhukset joutuvat luopumaan kaikesta arvokkuudestaan ennen kuin pääsevät pois sillä ainoalla tavalla, joka heille on mahdollinen.

Valitettavasti nämä ajatukset ovat viime vuosina käyneet liiankin omakohtaisesti tutuiksi. Miksi ihminen saa pitkälti päättää elämästään, mutta ei lainkaan kuolemastaan? Eudora ei pelkästään voi hyvin, hänelle myös käy hyvin. Kunpa se olisi mahdollista meille kaikille.

Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos (Eudora Honeysett Is Quite Well, Thank You)
Suom. Anna-Mari Raaska.
Aula & Co. 2024. 349 s.
Äänikirjan lukija Laura Hänninen.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Luettu myös Annie Lyonsin edellinen suomennettu romaani Pommisuojan lukupiiri.

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

 

Kanaalisaariin kuuluva Guernseyn saari taitaa olla meillä tunnettu lähinnä Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin vuonna 2008 ilmestyneestä menestysromaanista Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava, 2010) ja sen pohjalta tehdystä romanttisesta samannimisestä elokuvasta (ensi-ilta v. 2018). Olen elokuvan katsonut, mutta kirjaa en ole tainnut lukea.

Guernsey kuuluu siis maantieteellisesti Kanaalisaariin, jotka sijaitsevat vain noin 50 kilometrin päässä Ranskan Normandian rannikosta, mutta on hallinnollisesti osa brittiläistä imperiumia. Kanaalisaaret oli ainoa brittiläinen alue, jonka Saksa miehitti toisen maailmansodan aikana, ja miehitys kesti pitkään eli vuodesta 1940 aina vuoden 1945 toukokuuhun asti.

Guernsey on siis sekä maantieteellisesti ja maisemallisesti että historiansa puolesta erittäin kiinnostava pieni maailmankolkka tai Euroopan nurkkaus. Siksi kiinnostuin myös Lorna Cookin romaanista Ystävät, rakastavaiset, viholliset, vaikka sen rakenne onkin jo miltei kliseisen tavanomainen. Tapahtumia kuvataan kahdessa aikatasossa eli nykyajassa ja jossakin historian ajassa, ja jollakin tavalla tarinat sitten liittyvät yhteen, usein niin, että nykyajan tarinassa joku etsii totuutta menneisyyden tapahtumista.

En ole kovin tyytyväinen romaanin suomenkieliseen nimeenkään. Alkuperäisteoksen nimi on The Girl from the Island, mikä ei kovin sytyttävä ole sekään. Mutta kannatti tämä romaani kuitenkin ottaa luureihin mustikkametsäseuraksi. Viihdyin kirjan kahden tarinan parissa lopulta oikein hyvin, ja opin uuttakin toisen maailmansodan karmeista vaiheista.

Romaanin nykyajan taso sijoittuu vuoteen 2016. Päähenkilö Lucy palaa pitkän tauon jälkeen käymään kotisaarellaan siskonsa Claran ja tämän perheen luona, koska nykyään ulkomailla asuvan isän iäkäs serkku Dido on kuollut ja testamentannut komean mutta vähän ränsistymään päässeen sukutalonsa Deux Tourellesin Lucylle ja Claralle.

Sisarusten välit ovat jotenkin tulehtuneet. Yksinäisenä kuolleesta Didosta he eivät tiedä juuri mitään, vaikka ovat lapsena tämän talossa vierailleetkin. Talosta löytyvien pienten vihjeiden takia naisen elämäntarina alkaa kuitenkin kiehtoa Lucya, ja hän alkaa kysellä ja selvittää tämän vaiheita. Yllätys on, että Didolla on ollut myös sisko Persephone eli Persey. Mitä tälle on tapahtunut? Lucy huomaa, ettei tiedä juuri mitään sukunsa ja kotisaarensa vaiheista toisen maailmansodan melskeissä.

Toinen aikataso sijoittuu Deux Tourellesin toisen maailmansodan alkuvuosiin. Tapahtumat käynnistyvät päivästä, jona miehittäjät saapuvat saarelle ja Persephonen ja Didon äiti kuolee keuhkokuumeeseen. Wikipedian mukaan Guernseyn saaren asukkaat evakuoitiin Englantiin miehityksen alta, mutta se on siis mitä ilmeisimmin karkea yleistys. Deux Tourellesiin jäävät sisarukset sekä talon uskollinen taloudenhoitaja rouva Grant ja, kuten pian käy ilmi, myös tämän poika Jack, jonka britit ovat lähettäneet takaisin saarelle suorittamaan salaista tehtävää.

Päivä on siis kaoottinen perheen kannalta. Tyttäret jäävät orvoiksi, vähän päälle 20-vuotiaasta Perseysta tulee perheen pää ja saksalaiset tulevat saarelle. Kohtalolla on heidän varalleen vielä yksi yllätys sille päivälle. Taloon tuleva saksalaisupseeri on tytöille lapsuudesta tuttu Stefan. Jotain tapahtui nuorten kesken 1930-luvun alkupuolella, mutta yhteys Stefaniin on katkennut. Yhtäkkiä mies seisoo heidän keittiössään valloittaja-armeijan univormussa. Asetelma on absurdi.

Tälläkin kertaa pidin lopulta enemmän romaanin historiallisesta puoliskosta, joka on monin tavoin jännitteinen ja lopulta odotetun traaginenkin. Nykyajan tarinan käänteet ovat romanttisen viihteen vakiokamaa, vaikkakaan eivät onneksi ihan siirappisimmasta päästä sentään. Ymmärrän toki, että vastapainoksi sota-ajan kuvaukselle talovanhuksen ehostusprojekti ja Lucyn elämän tarkoituksen ja rakkauden etsintä tuovat sopivaa kontrastia. Kirjailija on vielä onnistunut luomaan lopusta toiveikkaankin sortumatta turhan sentimentaaliseksi.

Sota-ajan kuvaus perustuu pitkälti kirjailijan tekemään taustatyöhön, vaikka henkilöt ja heidän kohtalonsa ovatkin fiktiota. Guernseyn saaren asukkaiden vaiheet toisen maailmansodan aikana ovat olleet karuja.

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset (The Girl from the Island)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar 2024. 464 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.

Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Jani Nieminen: Äijähaara

 

Jani Niemisen esikoisrunokokoelma Kylässä ilmestyi vuonna 2009. Se sekä kaksi seuraavaa kokoelmaa Kodittomille koirille (Like, 2022) ja Meren poika, joen poika (Like, 2014) muodostavat kriitikko Jani Saxellin mukaan ”löyhästi omaelämäkerrallisen kulkuritrilogian” (Kiiltomato, 17.8.2017). Seuraava kokoelma Bigini (Like, 2016) poikkeaa edeltäjistään, ja on Saxellin mukaan ”tiukkaa dystopiaa, suuren rahan vastaista manifestia ja huutoa aikalaishulluutta vastaan”.

Niemisen viides teos on romaani Komero (Like, 2019), ja sen jälkeen on ilmestynyt lasten kuvakirja Vauvaskainen! (Tammi, 2022) ja viimeisimpänä romaani Äijähaara.

Uudestakaupungista (jota Nieminen teoksissaan kutsuu Autokaupungiksi) kotoisin oleva Nieminen vietti nuoruutensa Pohjanmaalla Seinäjoen Alamon kylässä, mutta on aikuistuttuaan asettunut Helsinkiin. Kirjailija on koulutukseltaan erikoiskirjastonhoitaja, ja hänellä on kaksi lasta. Niemisen tuotantoa en ole aiemmin lukenut, vaan Äijähaara on ensikosketukseni siihen.

Äijähaara ei ole autofiktio, vaikka moniakin kirjailijan omaa elämää muistuttavia tai likeltä liippaavia asioita siinä taitaa on mukana. Minäkertoja Kristian on keski-ikäistyvä kaupunkilaiskoti-isä. Hänen esikoisteoksensa on ollut huomiota herättänyt runokokoelma ’Suuri tussahdus’, ja nyt hänen on tarkoitus kirjoittaa toisinkoistaan.

Kirjoittamisesta ei vain tahdo tulla mitään. Esteitä löytyy vaikka muille jakaa. Kustantamossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan Kristianin tekeillä olevaan romaaniin. Mutta ennen kaikkea kotielämä on hankalaa.

Vaimo Saara tekee uraa menestyvänä käsikirjoittajana ja haluaisi kovasti toisen lapsen. Kristiankin haluaisi, mutta samalla pelottaa. Aapeli-poika alkaa olla päiväkoti-iässä, mutta hän säikkyy muita lapsia. Miten Aapeli pärjäisi päiväkodissa? Entä Kristian kotona ilman Aapelia? Perhe on juuri muuttanut uuteen asuntoon, jossa on liuta takuukorjausta odottavia vikoja. Asioiden hoitaminen uuvuttaa Kristiania jo ajatuksen tasolla.

Kirjan takakanteen on lainattu lause, jonka Kristian puuskahtaa terapeutti Alaselle: ”Olen huono isä, huono puoliso ja paska kirjailija.” Siihen oikeastaan tiivistyvätkin Kristianin ongelmat. Saara analysoi tilanteen viiltävän tarkasti: ”Matriarkaalinen äitis on tehnyt susta neuroottisen miehen, joka arkailee ottaa elämänsä omiin käsiin.”

Äijähaaran parissa ajattelin monesti, että ei todellakaan ole helppoa olla mies (jos ei nainenkaan)! Kristianin jatkuva huolestuneisuus ja hänen tuntemansa erilaiset pelot ja uhat uuvuttavat paitsi Kristiania itseään myös lukijaa jossakin vaiheessa. Liioittelu kyllä toimii, ja kun Kristian sitten päätyy absurdille reissulle Pohjanmaalle muutaman ystävänsä kanssa, lähtevät asiat todellakin lapasesta mutta kirjailija kampeaa ne yllättävästi myös takaisin raiteilleen. Terapeutti Alanen ei turhaan puhuu Kristianille moneen otteeseen luottamisesta.

Nieminen kirjoittaa dialogivetoisesti, mikä antaa keveyttä Kristianin paikoin tuskalliselle analysoinnille ja vatvonnalle. Miehen päänsisäiset keskustelut terapeutin kanssa leikkaavat tekstiin yllättävissä kohdissa avaten taustoja, samoin muistot Kristianin ja Saaran seurusteluajoilta. Missä vaiheessa kaikki muuttui niin vaikeaksi? Kristian pelkää eniten Saaran lähtöä, mutta pahentaa tahtomattaan (?) omalla käytöksellään tilannetta. Välillä teki mieli ravistella miestä!

Jani Nieminen: Äijähaara
Tammi 2024. 271 s.

Arvostelukappale.

Syksyn 2024 historiallisia romaaneja

Kokosin itselleni ja teille muillekin iloksi ja hyödyksi kaikki löytämäni syksyllä 2024 ilmestyvät historialliset romaanit. Vastaavanlainen päivittyvä kooste kevään 2024 historiallisista romaaneista löytyy täältä. 

Kuten keväällä jo totesin, suomeksi ilmestyy huikea määrä ja todella monenlaisia historiallisiksi romaaneiksi laskettavia teoksia. Asetin historiallisen rajan noin vuoteen 1950 ja otin mukaan kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat joko siihen tai aiempiin vuosiin. Alagenrejä on perinteisistä sotaromaaneista dekkareihin ja keveään romanttiseen viihteeseen. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä luettavaa tältä listalta. 

Lukuohje: Uutuuskirjan linkki johtaa kustantamon sivulle kirjan esittelyyn. Jos jutussa mainitaan aiempia teoksia, niiden mahdolliset linkit vievät omaan blogijuttuuni kirjasta. Kun olen kirjan lukenut, lisään tänne tiivistelmän tunnelmistani ja linkin blogijuttuun, jos sellaisen teen.

Mitä poimit omaan lukupinoosi?

Otan myös mielihyvin vastaan täydennysvinkkejä.

 

Simona Ahrnstedt: Mahdoton kohtalo (Ett otänkbart öde)
Suom. Auli Hurme-Keränen.
WSOY. Ilmestyy heinäkuussa.

Tekijän neljäs suomennettu romaani. Mahdoton kohtalo sijoittuu 1880-luvun Ruotsiin ja käsittelee emansipaatiota. Ahrnstedt on kustantamon esittelyn mukaan Ruotsin suosituimpia viihdekirjailijoita ja hänen teoksensa hekumallisia.

 

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus. Ilmestyy syyskuussa.

Hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta. Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.

Tämän kirjan pariin pääsyä odotan kovasti, sillä Alasalmi on yksi suosikkikertojistani ja aihehan on vallan hyytävä.

 

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan joulutarinat
Gummerus. Ilmestyy lokakuussa.

Kokoelmassa ovat mukana aiemmin ilmestyneet joulutarinat Loviisan joulu ja Joulu Örndahlin ruukissa, jotka molemmat olen kuunnellut. Uusi teksti on nimeltään Joulu Falken linnassa, joka sijoittuu talvisodan aikaan. Eiköhän sekin pidä kuunnella joulukuussa.

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu (Kniven i ilden)
Ruijan rannalla -sarjan osa 1
Suom. Aki Räsänen.
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

Vuonna1859 Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta.

Jäämeren laulu kertoo lumoavasti suomensukuisista kveeneistä ja heidän karusta ympäristöstään.

Tämä sarja on kyllä ihan pakollisten luettavien joukossa!

 

 

Laura Baldini: Unelma kauneudesta (Ein Traum von Schönheit)
Suom. Auli Hurme-Keränen.
Bazar. Ilmestyy elokuussa. Bazarin Naisia historiassa -sarjaa.

Kauneusguru Estée Lauderin elämään perustuva biofiktiivinen lukuromaani.

 


Eva-Maria Bast: Kuningatar Elisabet (Die Queen)
Suom. Hanna Fauster.
Bazar. Ilmestyy joulukuussa. Elisabet-sarjan toinen osa.

Biofiktiivinen romaani valottaa kiehtovalla tavalla kuningatar Elisabet II:n ensimmäisiä, äärimmäisen haastavia vuosikymmeniä hallitsijana.

 

Marie Benedict: Agatha Christien arvoitus (The Mystery of Mrs. Christie)
Suom. Hanni Salovaara.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Benedict hyödyntää tunnettua yhdentoista päivän mittaista Agatha Christien katoamista vuonna 1926 ja rakentaa siihen fiktiivisen murhamysteerin.

Kiinnostaa ja ei kiinnosta. Tuntuu, että tästä aiheesta olen jo saanut kaiken, minkä haluan. Pidin kuitenkin aiemmin lukemastani Benedictin romaanista Rouva Einstein, joten en nyt täysin tyrmääkään.

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä (The Dressmaker’s Secret)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar. Ilmestyy syyskuussa.

”Pakahduttava romaani yhden naisen taistelusta pahuutta vastaan”, luvataan takakansitekstissä. Romaani jakautuu kahteen aikatasoon. Historiallinen taso sijoittuu vuoden 1941 Pariisiin, toinen taso nykyajan Pariisiin, jossa Chloé muistelee isoäitiään Adèlea ja tämän tarinaa.

Tämä on Cookin toinen suomennettu teos. Keväällä ilmestyi ensimmäinen Ystävät,rakastavaiset, viholliset, jossa mennyt aikataso sijoittuu toisen maailmansodan vuosiin Guernseylle Kanaalisaarille. Kuuntelin sen kesän aikana ja pidin kovasti.

 

Paulus Dill: Gaius
Readme. Ilmestyy elokuussa.

Kirjailijanimi Paulus Dillin esikoisromaani Gaius kertoo hämmästyttävän tarinan muinaisen Rooman, Egyptin ja Juudean seuduilta. Menneen maailman ihmeet ja mystiikka törmäävät toisiinsa, kun kirjailija valottaa kristinuskon alun muinaisia mysteerejä ja tapahtumia.

 

Sara Divello: Broadwayn perhonen (Broadway Butterfly)
Suom. Elina Salonen.
Sitruuna. Ilmestyy lokakuussa.

Tositapahtumiin perustuva romaani vuonna 1923 Manhattanilla tapahtuneesta murhasta. Nuori skandaalinkäryinen nainen on joutunut ryöstömurhan uhriksi, ja rikostoimittaja Julia Harper ryhtyy tutkimaan tapausta.

Kuulostaa vauhdikkaalta ja emansipatoriselta!

 

Joel Elstelä: Izak
WSOY. Ilmestyy syyskuussa.

”Izak on runsasta ja perinteistä romaanitaidetta, jonka taitavasti rakennetut kohtaukset, hurmaava miljöökuvaus ja tragikoomiset hahmot vievät lukijan vuosisadan takaisen Euroopan kaoottiseen, värikylläiseen mielettömyyteen”, lupaa kustantamo. Minulla on Elstelän Finladia-ehdokasromaanikin vielä lukematta. Izakissa on 700 sivua, eli kuuluu järkälesarjaan!

 

Christina Erikson: Autuuden saari (Lycksalighetens ö)
Kartanon naiset -sarjan osa 2
Suom. Jänis Louhivuori.
Docendo. Ilmestyy lokakuussa.

Tapahtumat alkavat Svartån kartanossa vuonna 1789, kun Christina huomaa olevansa vastuussa perintökartanon tulevaisuudesta. Aviomies pitäisi valita huolella, mutta Christina ei saa mielestään muurarin poika Gustafia.

Tätä markkinoidaan Ruotsin Downton Abbeyna, mutta suomalainen vastine voisi olla Hakoisten naiset. Erikson asuu itse nykyään Svartån linnassa, ja romaanien päähenkilöt ovat samaten kartanossa eläneitä historiallisia henkilöitä.

 

Sarah Freethy: Dachaun posliinintekijä (The Porcelain Maker)
Suom. Sirpa Saari.
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Kahden aikatason romaani, jossa varhaisempi tarina alkaa 1920-luvun lopulta ja nykyaika vuodesta 1993. Clara selvittelee mystisen isänsä tarinaa johtolankanaan posliiniesine.

Ihan hirveästi en näistä keskitysleiriromaaneista innostu. Katsotaan.

 

Mikko Haaja: Lemetin veriset hanget
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Tämä on v. 1990 syntyneen Haajan viides sotaromaani. Lajityyppi ei todellakaan ole omintani, mutta olen kyllä aikoinani siihenkin sen verran tutustunut, että rajaus on tehty kokemuspohjalta.

 

Antti Heikkinen: Rautavaara
WSOY. Ilmestyy syyskuussa.

Viiden sukupolven mitalta saman suvun jäsenien elämät kietoutuvat 150 vuotta täyttävän Rautavaaran kunnan 150-vuotiseen historiaan.

 

Henna Huovila: Sielulintu
Docendo. Ilmestyy elokuussa.

1830-luvulle Jyväskylän kaupungin perustamisaikaan sijoittuva romaani, jossa päähenkilönä torpan tyttö Pieta. Nuori nainen on ammatiltaan parantaja, jonka tulevaisuus on kaikkea muuta kuin ruusuinen.

Kiinnostaa kovasti!

 

James Hynes: Varpunen (Sparrow)
Suom. Risto Mikkonen.
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Muinaisen Rooman kaupungin Carthago Novan armottomille kaduille ja kujille sijoittuva romaani kertoo orja Jacobista, Varpusesta, jonka syntyperä on tuntematon.

Virpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevät
Synnyinmaa-sarjan osa 2
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1860-luvun nälkävuosiin sijoittuva romaani. En ole vielä ehtinyt lukea Synnyinmaa-sarjan ensimmäistä osaa Sarastus, joka on mielestäni saanut hieman kriittisen vastaanoton. Nälkävuodet on kuitenkin 1800-luvun historiassa mielenkiintoinen ja tietysti hyvin traaginen vaihe, joten periaatteessa kiinnostaa kyllä.

 

Heidi Jaatinen: Vuolle
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

En ole vielä lukenut romaaneja Koski (2018) ja Suvanto (2021), joihin tämä 896-sivuinen Vuolle on jatkoa. Vuolle sijoittuu 1920-luvun lopulle ja 1930-luvulle, jolloin suomalainen oikeistoradikalismi nousee ja jännitteet kiristyvät.

Nyt on kyllä ryhdistäydyttävä, sillä tämä on varmasti juuri sellainen romaanisarja, josta pidän.

 

Roy Jacobsen: Rigelin silmät (Rigels øyne)
Barrøy-sarja, osa 3

Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. 
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Toisen maailmansodan aikaan Norjaan Lofooteille sijoittuvan Ingrid Barrøysta kertovan sarjan kolmas osa. Ingrid etsii lapsensa venäläistä isää vuoden 1946 sekasortoisissa oloissa.

Sarja on tosi kiinnostava monella tavalla: naisen näkökulma Norjan kohtalonvuosiin, jylhät maisemat, kirjojen valtava suosio ja myös arvostus merkittävien palkintojen ehdokkuuksien muodossa. Loputtomalle lukulistalle siis! 

Vaseem Khan: Kuolema koittaa keskiyöllä (Midnight at Malabar House)
Komisario Persis Wadia tutkii -sarjan osa 1
Suom. Inka Parpola.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Intian ensimmäinen naiskomisario Persis Wadia joutuu kohtaamaan kaikki kuviteltavissa olevat ennakkoluulot ratkoessaan kimuranttia rikosta vuoden 1950 alkutunteina Bombayssa. Onneksi avuksi rientää Scotlan Yardin rikostutkija Archie Blackfinch.

NYT LUETTU: Kuuntelin tämän kesän aikana ja viihdyin vallan mainiosti. Ei ihme, että Khan sai tästä rikosromaanistaan arvostetun Crime Writers Association Historical Dagger -palkinnon.

 

Sanna-Leena Knuuttila: Toisen maan tyttäret
Reuna. Selkoromaani.
Ilmestyy elokuussa.

Suomalaisen Mirjan matka siirtolaisena Amerikkaan 1900-luvun alkupuolella. Olen lukenut Knuutilan aiemman historiallisen selkokirjan Ne lensivät tästäyli, ja sen perusteella tämä siirtolaisromaanikin kiinnostaa.

 

JP Koskinen: Ukkoslintu
Like. Ilmestyy elokuussa.

Ukkoslintu täydentää amerikansuomalaisesta Kuuran suvusta kertovan Tulisiipi-trilogian. Ajallisesti tämä sijoittuu Haukansilmän ja Tulisiiven väliin. Tapahtumat alkavat vuodesta 1917.

Yksi oman kirjasyksyni tapauksista!


NYT LUETTU: Täydentää romaanitrilogian ja sijoittuu ajallisesti Haukansilmän ja Tulisiiven väliin, kertoo samalla Yrjön lehtimieheksi ryhtyneen Janne-pojan tarinan. Taattua Koskista.

 

Petter Kukkonen: Pohjoinen tanssi
Docendo. Ilmestyy lokakuussa.

Tästä kirjasta olen iloinen! Kukkosen esikoisromaani Oliivipuut eivät koskaan kuole on järkälemäinen ja hieman raskassoutuinen, mutta erittäin lupaava. Lukulistalle siis ehdottomasti!

Anni Kytömäki: Mirabilis
Gummerus. Ilmestyy syyskuussa.

Kustantamo kuvailee syksyn merkkitapausromaania näin:
”Mirabilis sijoittuu 1800–1900-luvun vaihteeseen ja kuvaa maailmankatsomuksellista murrosta, jolloin luonnontiede osoittaa, ettei ihminen olekaan luomakunnan kruunu.

Väkevä kirjallinen seikkailu kuljettaa nälkävuosista Amurinmaan suomalaiseen siirtokuntaan, vuorille ja villeihin metsiin ja takaisin kotimaan harjumaisemiin.”

Saan kirjoittaa kirjasta arvion Salon Seudun Sanomiin, mistä olen ikionnellinen!

NYT LUETTU: Todellinen runsaudensarvi, jota lukiessa helposti riistäytyy harhapoluille, kuten kuuntelemaan Ylen podcast-sarjaa historian ornitologeista! Vaikuttava monella tapaa.

Arvio ilmestynyt 22.9.2024: 

Mammuttimaisessa Mirabilis-romaanissa riittää ammennettavaa ja luodattavaa. Paikoin ollaan fokuksen katoamisen rajoilla. Lukuisat mielenkiintoiset aiheet ja yksityiskohdat houkuttelevat poikkeamaan harhapoluille.

Taiturimaisesti Kytömäki kuitenkin pitää tarinan hallinnassaan ja jännitteen yllä loppuun asti. Kaiken viimeistelee huolella hiottu kieli runollisen kauniine kuvineen. ”Tuuli vetää ylleni lehtien kahinan.”

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1900-luvun alkupuolelle Vaasan seudulle sijoittuva avioliittoromaani. Köngäs on yksi suosikkikertojistani, joten ehdottomasti tämä on lukulistalla tukevasti.

 

Jari Lappalainen: Konepistooliritarin seikkailut
Karisto. Ilmestyy syyskuussa.

Tosipohjainen romaani jatkosodassa taistelleesta Emil Pasasesta, joka palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä. Historiallinen romaani tämäkin, vaikka sujahtaa omaan selkeään lokeroonsa.

Sarah Lark: Simpukoiden soitto (Der Klang des Muschelhorns)
Suom. Sanna van Leeuwen. Bazar.
Ilmestyy lokakuussa. Toinen osa Tulikukka-sarjaa.

1860-luvun Uuteen-Seelantiin sijoittuva romaani. Rata Stationin lammasfarmi kohtaa suuria vaikeuksia, mutta nuoret naiset päättävät palata kotiin ja pelastaa sen.

Larkin tuotantoa olen vain pidellyt käsissäni. Muhkeat romaanit kyllä kiinnostavat, mutta lukemiselle ei ole tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä.

 

Michelle Marly: Mademoiselle Coco ja rakkauden tuoksu (Mademoiselle Coco und der Duft der Liebe)
Suom. Pekka Tuomisto.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Romaani kertoo salaperäisestä ajasta ikonisen muotisuunnittelijan Coco Chanelin (1883–1971) elämässä.

 

Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus (A Nefarious Engagement)
Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarjan osa 4
Suom. Meri Kapari.

Olen lukenut sarjan aloitusosan Murha paremmissa piireissä, eikä se ollut lainkaan hassumpaa viihdettä. Kiivaan julkaisutahdin kyydistä olen näemmä pudonnut oikein kunnolla, mutta ehkäpä näitä voi lukea myös epäjärjestyksessä.

 

Anna Misko: Väärä sääty
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Miskon aiemmat historialliset romaanit Armovuosi ja Kultaokra ovat olleet lukulistallani pitkään, mutta vielä en ole niiden pariin ehtinyt. Väärä sääty sijoittuu 1800-luvun alkuvuosikymmenten Turkuun. Kirjan nimi jo kertoo, että papintytär Sara ja paroni Edelcrantz kohtaavat vastuksia rakkaudessa. Kustantaja lupaa nautittavaa romantiikkaa.

 

Markus Nummi: Käräjät
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Vuoteen 1938 ja Etelä-Pohjanmaalle sijoittuva romaani rikosvyyhdistä ja siitä seuraavista tapahtumista.

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1900-luvun alkupuoliskon Suomesta ja Mikkelin seudusta kertova romaani. Päähenkilö kunnallisneuvos Edwin Allén.

 

Reidar Palmgren: Veli jota minulla ei ollut
Otava. Ilmestyy elokuussa.

Miesten välisestä ystävyydestä kertova romaani, jossa päähenkilöt Axel Kannosto ja pitkäkoipinen Urho tutustuvat kansalaissodassa. Tarina jatkuu 1920- ja 1930-luvuille.

Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo
Lind & co. Ilmestyy marraskuussa, vain e- ja äänikirjana.

Eletään 1930-lukua Kellomäen kylässä, Ylä-Karjalassa. Anna on saanut töitä juna-asemalla laiturivaihteenhoitajana. Aviomies Niilo on ollut aikoinaan vangittuna punaisten vankileirillä eikä häntä vieläkään pidetä kunnon kansalaisena. Annan siivellä Niilo saa kuitenkin töitä ratavartijana. 

Uutena postinhoitajana on asemalla aloittanut myös Kerttu, jolla on suuria unelmia tulevaisuuden varalle.  Kukaan heistä ei osaa odottaa nurkan takana vaanivaa uutta sotaa.

 

Julia Quinn: Petollinen kosija (The Secret of Sir Richard Kenworthy)
Smythe-Smith-sarjan 4. osa.
Suom. Taimi Tornikoski.
Tammi. Ilmestyy heinäkuussa.

Quinnin tunnetuin työ on Bridgerton-romaanisarja. Smythe-Smith-sarjassa perheen epämusikaaliset tyttäret etsivät aviomiehiä tai jotain sellaista. Ei vaikuta ihan minun sarjaltani, mutta ulkoasu on kaunis.

Tracy Rees: Syreenilehto (The Elopement)
Suom. Anu Heino.
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Edellinen Tracy Reesiltä suomennetty romaani Ruusutarha odottelee edelleen lukupinossani. Syreenilehdon päähenkilö on varakkaan perheen 24-vuotias Rowena-tytär, joka ei taida solmia avioliittoa, jota hänen vanhempansa toivoisivat. Tapahtumat alkavat vuonna 1897.

Asko Sahlberg: Pompeius
Like. Ilmestyy syyskuussa.

Sotapäällikkö Gnaeus Pompeius antiikin Rooman vallan käytävillä.

Cristina Sandu: Tanskalainen retkikunta
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Nicaraguan tanskalaisista siirtolaisista kertova romaani, jonka aikatasoista toinen sijoittuu 1920-luvulle. Erittäin mielenkiintoinen aihe!

 

Esa Sirén: Partisaanien takaa-ajo
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

Sirénin 20. sotaromaani kertoo kesällä 1943 neuvostopartisaanien Suomussalmen alueelle tekemistä julmista iskuista, joissa siepataan suomalaissotilaita ja tapetaan niin naisia kuin lapsia. RJP8:n pelottomat rajajääkärit lähtevät talvisodan karaiseman luutnantti Vaalamaan johdolla hurjaan takaa-ajoon, joka päättyy joulukuun veriseen erämaataisteluun.

 

Wilbur Smith ja Tom Harper: Nouseva hyöky (Storm Tide)
Courtney-sarjan 21. osa.
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
WSOY. Ilmestyy lokakuussa.

Nouseva hyöky on osa tällä hetkellä 24-osaista Courtneyn suvusta kertovaa sarjaa. Smith julkaisi aloitusosan vuonna 1964, ja sarjan loppupään kirjat on kirjoitettu yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa. Smith kuoli vuonna 2021, mutta sarjaan on senkin jälkeen tullut lisäosia. Nouseva hyöky sijoittuu 1770-luvulle Amerikan itsenäisyyssodan aikaan.

Tätä Courtney-sarjaa en ole lukenut, mutta Joen jumalasta alkanutta Egypti-sarjaa kyllä.

 

Danielle Steel: Morsiusmekko (The Weddingdress)
Suom. Minna Kujamäki.
WSOY. Ilmestyy marraskuussa.

Ideana on sukupolvelta toiselle kulkevan morsiuspuvun seuraaminen. Alkuun lähdetään vuodesta 1929 juuri ennen suurta pörssiromahdusta.

Steeliä en ole tainnut koskaan lukea, mikä on vähän yllättävää, koska kirjailija on suorastaan megasuosittu: yli miljardi myytyä teosta!

Miina Supinen: Kultainen peura 
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1880-luvun Sortavalan opettajaseminaariin sijoittuva romaani, jossa historiallisten ainesten lisäksi yliluonnollisia aineksia ja kauhuelementtejäkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä!

Jari Tervo: Eeva ja Aatami
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Teosta luonnehditaan mammuttimaiseksi (n. 600 sivua) ja epähistorialliseksi. Tutummin lienee kyse vaihtoehtohistoriassa, sillä lokakuussa 1944 Neuvostoliitto miehittää Suomen. Pelottava, humoristinen. Kiinnostava yhdistelmä!

Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä (Moraalisten naisten kirjakerho 2)
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Historiallinen viihderomaani, jonka tapahtumat sijoittuvat viktoriaanisen ajan Englantiin. Keväällä ilmestynyt aiempi osa Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia on ollut ainakin kirjagramissa suosittu. Itse en vielä ole tullut kokeilleeksi.

 

Kristiina Vuori: Kuningattaren lemmikki
Tammi. Ilmestyy syyskuussa.

Aargh! En ole vielä ehtinyt lukea viime vuonna ilmestynyttä kiehtovan kuuloista Tulppaaneja kuninkaalle -romaania, jolle tämä on (itsenäistä) jatkoa! Tuudittauduin siihen, että luen kirjat sitten peräkkäin, kun molemmat osat ovat ilmestyneet. Niin hujahti se vuosi…

Romaanin pohjana on 1600-luvulla eläneen Ulrika Beata Tanton uskomaton elämäntarina. Nuori tyttö lähetetään Konstantinopolista sulttaanilta lahjaksi Ruotsin kuninkaalle.