Taidan tiedostamattani
viettää lyhyen kirjan teemaviikkoa, sillä edellinen kirja, Juhani Karilan novellikokoelma Gorilla
on 140-sivuinen, tämänkertainen romaani Collinin
tapaus väljästi taitettu 168-sivuinen, ja seuraavaksi pöydänkulmalla
odottelevat ainakin 179-sivuinen Huopaaminen
ja 157-sivuinen Kuin jokin päättyisi.
Ainakin Collinin tapaukselle suppeus on eduksi. Hiemankin venytettynä
tarina olisi auttamatta uponnut. Oikeussalidraama Collinin tapaus on saksalaisen puolustusasianajaja ja kirjailija Ferdinand von Schirachin kolmas
kaunokirjallinen teos. Esikoinen Rikoksia
on kertomuskokoelma, jossa von Schirach on hyödyntänyt urallaan käsittelemiään
rikostapauksia. Rikoksia oli Saksassa
todellinen menestys. Kirjan suomennosta on esitelty Kirjainten virrassa
tarkemmin. Toinen teos Schuld eli
vapaasti käännettynä Syyllisyys oli
myös menestys, mutta sitä ei tietääkseni ole vielä suomennettu.
Samaa menetelmää eli faktan
ja fiktion yhteen nivomista von Schirach on käyttänyt myös tässä Collinin tapauksessa.
Romaanissa murhataan arvostettu ja iäkäs teollisuusjohtaja Hans Meyer
kylmäverisesti ja raa’asti. Murhaaja italialaissyntyinen Fabrizio Collini jää
tyynesti odottelemaan poliiseja, tunnustaa tekonsa muttei suostu paljastamaan
motiiviaan.
Puolustusasianajajaksi
määrätään nuori ja lahjakas Caspar Leinen, jonka ensimmäinen oikeudenkäynti
tapaus on. Pian Caspar tajuaa, että murhan uhri on ollut hänen
nuoruudenystävänsä isoisä, joka on ollut läheinen ja tärkeä Casparille
itselleenkin. Ystävän sisar on ollut hänen ensirakkautensa. Nyt menneisyys
lävähtää Casparin kasvoille ikävästi. Vastuuntuntoisena ja idealistisena
puolustusasianajajana Caspar ei kuitenkaan luovu tapauksesta, vaikka hänelle
jossain vaiheessa tehdään erittäin houkutteleva tarjouskin.
Lukija arvaa varsin varhain,
mikä on murhan taustalla oleva sylttytehdas. Kirjan henkilöille se tuntuu
kuitenkin tulevan kammottavana yllätyksenä. Von Schirachin oma isoisä
tuomittiin aikanaan Nürnbergin oikeudenkäynneissä 20 vuoden vankeusrangaistukseen
rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kirjassa pohditaan tapaa, jolla natsien
rikoksiin on eri vuosikymmenillä Saksassa suhtauduttu. Asenteet ovat muuttuneet
matkan varrella melkoisesti. Lain ja oikeustajun välillä on paikoin syvä juopa.
Collinin tapaus on kaunokirjallisilta ansioiltaan melko ohut. Juoni on
ennalta-arvattava ja päähenkilö Caspar Leinen pyhimysmäisen oikeudentuntoinen.
Kuvaus on pintaan keskittyvää, ja vain oikeastaan 1940-luvun lopun Italiaan
sijoittuva jakso on koskettava. Von Schirach kuvaa piinallisenkin pikkutarkasti
oikeudenkäynnin eri vaiheita, vaikka niillä ei itse tarinan kannalta ole sen
kummempaa merkitystä. Leinen käy seuraamassa jopa ruumiinavausta, joka on
romaaniin kirjattu yksityiskohtaisesti.
Kirjainten virran Hanna luki
tämän kirjan eilisessä lukumaratonissaan ja moitiskeli kirjaan jääneitä
taittovirheitä ja käännöskömmähdyksiä. Minuakin tökkivät muutamat asiat
nimenomaan teoksen kieliasussa. Ensinnäkin von Schirachin tyyli luetteloida
asioita ja esineitä tekee kerronnan hyvin tiedottavaksi. Halu tiukkaan
ilmaisuun heijastuu myös käännökseen. Suomentaja Raija Nylander suosii lyhyitä
päälauseita mutta on todennäköisesti halunnut kuitenkin välttää liian lyhyitä
virkkeitä ja päätynyt yhdistämään rinnasteisia päälauseita ilman
rinnastuskonjunktiota pelkän pilkun avulla:
”Oli sunnuntaiaamupäivä, hän oli raivannut
toimistoaan jo monta tuntia. Kaikkialla lojui avonaisia muuttolaatikoita,
vierastuolit olivat peräisin kirpputorilta, metallikaappi, jossa hänen oli
tarkoitus säilyttää asiakirjoja, oli typötyhjä. Kirjoituspöydän oli
lahjoittanut hänen isänsä.”
Sanastonkin tasolla on
raakakäännöksen merkkejä. Rypistelin otsaani, kun kerrottiin, että miehellään
oli yllään suola- ja pippurikuvioinen pikkutakki. Siis millainen? Entä kun
seinät oli päällystetty mahagonilla?
Sanakirjan mukaan oikea suomen kielen sana on mahonki edelleen… Myös harmillisen
paljon lyöntivirheitä on päässyt valmiiseen kirjaan.
Yleisvaikutelma tästä
teoksesta on virkamiesmäinen suoraviivaisuus. Sopii välipalateokseksi, mutta ei
valitettavasti herätä sen kummempia haluja tarttua von Schirachin muihin
teoksiin.
Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus (Der Fall
Collini)
