tiistai 21. helmikuuta 2012

C. J. Sansom: Musta tuli


Musta tuli on toinen kyttyräselkäisestä asianajaja Matthew Shardlakesta kertova historiallinen dekkari. Luin sarjan aloitusosan Luostarin varjot kesällä, mutta en vielä ihan täysin vakuuttunut C. J. Sansomin kertojanlahjoista. Historialliset puitteet on kirjassa kuvattu moitteetta, mutta se jokin jäi kuitenkin puuttumaan, ehkäpä juonenkehittelystä. Painoin kuitenkin nimen muistiin siltä varalta, että törmäisin jossakin Sansomilta suomennettuun toiseen teokseen Talveen Madridissa. Joululoman kirja-alennusmyynnissä minua lykästi. Ahmin tiiliskiven lomalukemisekseni parissa päivässä ja viihdyin mainiosti.

Toinen osa Shardlakesta kertovasta viisiosaisesta sarjasta on siis nyt julkaistu suomeksi nimellä Musta tuli. Luostarin varjojen herättämän lievän innostuksen takia en ihan kauheasti tästä odottanut, joten pääsin yllättymään todella positiivisesti. Sansomhan petraa kuin sika juoksuaan! (Tämä on meillä päin positiivinen arvio.) Jäin aloitusosasta kaipaamaan jotakin, kuten vaikkapa filosofista sanomaa. Nyt sain sitäkin, mutta ei turhan alleviivattuna. Valta tekee ihmisistä julmia petoja, ja uskontoa käytetään usein tekosyynä julmuuksiin. Köyhien asema on liian usein toivoton. Näiden ongelmien äärellä teräväpäinen Shardlakekin joutuu myöntämään kyvyttömyytensä. Muutamaa voi auttaa, mutta tuhannet ja taas tuhannet ovat avun ulottumattomissa.

Pidän historiallisista romaaneista ja dekkareista, ja Sansom yhdistää nämä lempilajini herkullisesti. Eletään vuoden 1540 ennätyksellistä hellekesää Lontoossa. Kuningas Henrik VIII on solminut avioliiton saksalaisen Anna Kleveläisen kanssa Thomas Cromwellin taivuttelemana. Avioliitto on kuitenkin osoittautunut katastrofiksi, sillä Anna on Henrikin silmissä ruma ja vastenmielinen. Poliittinen tilauskin avioliitolta murenee, ja Cromwell huomaa joutuneensa epäsuosioon. Henrik havittelee jo uutta vaimoa, teini-ikäistä Katariina Howardia, joka on Cromwellin pahimman vastustajan Norfolkin herttuan sukulainen. Pelätään myös, että uusi avioliitto ajaisi Englannin takaisin paavin huomaan. Silloin Cromwell kannattajineen olisi todellisissa vaikeuksissa.

Nämä poliittis-uskonnolliset kuviot ovat kuitenkin vain tarinan taustaa. Ne kiehtoivat lukiessa kuitenkin niin paljon, että piti kaivaa hyllystä vanha uskollinen Maailmanhistorian pikkujättiläinen, josta sai kätevästi muistinvirkistystä. Englannin historia on totisesti ollut monipolvinen ja verinen. Mustassa tulessakin hirttoköydet heiluvat tuulessa ja polttorovioiden musta savu leijuu kaupungin yllä.

Kirjan alussa Shardlakea pyydetään avuksi, kun hänen entisen tuttavansa veljentytärtä syytetään 12-vuotiaan serkkunsa murhasta. Rikas kauppias on ottanut veljensä orpotytön huostaansa, mutta kahdeksantoistavuotias Elizabeth on koko ajan käyttäytynyt omituisesti ja vihamielisesti perhettä kohtaan. Nyt Elizabethia syytetään siitä, että hän on työntänyt serkkunsa pihan tyhjään kaivoon. Oikeudessa Elizabeth kieltäytyy puhumasta sanaakaan, ja hänet määrätään kärsimään kidutusta kunnes suostuu puhumaan. Shardlake ja tytön toinen setäkään eivät saa häntä puhumaan mitään. Viime hetkellä Shardlake saa Cromwellilta viestin, että tytön rangaistusta lykätään kahdella viikolla, jos Shardlake onnistuu tehtävässä, jonka Cromwell hänelle antaa.

Vastahakoisesti Shardlake lähtee Cromwellin puheille. Pääministerillä on merkillinen tehtävä hänelle. Eräästä purettavaksi aiotusta luostarista on löytynyt tynnyrillinen kreikkalaista tulta, Bysantin salaista asetta, jonka on kuviteltu iäksi kadonneen. Myös salaperäisen aineen valmistusohje on löytynyt ja on nyt erään alkemistin hallussa. Kun Shardlake ja Cromwellin palvelija Barak lähtevät tapaamaan alkemistia ja tämän veljeä, jotka ovat myymässä keksintöään Cromwellille, he löytävät miehet raa’asti murhattuina. Mustan tulen resepti on kadonnut.

Cromwell on pulassa, sillä hän on luvannut esitellä uuden aseen kuninkaalle kahden viikon päästä. Se on hänelle ainoa keino päästä takaisin suosioon, mutta sitä Shardlake ei voi tietää. Aikaa on todella vähän, ja pelastettavana on Elizabethin henki ja paljastettavana petturi, joka on vuotanut mustan tulen salaisuuden Cromwellin vastustajille. Tehtäviä ei helpota, että miehet huomaavat pian olevansa hengenvaarassa itsekin. Ilman Barakin lihaksia juttujen ratkaisemisesta ei tulisi mitään.

Sansom on punonut tällä kertaa polveilevan ja monia jännittäviä käänteitä sisältävän juonen mestarillisesti. Tapahtumat kuljettavat Shardlakea ja Barakia ympäri keskiaikaista Lontoota, joka helteen kynsissä löyhkää inhottavalta. Ahtaat kadut, väentungokset, aatelisten upeat illalliset, komeat katedraalit ja vuoroin haiseva, vuoroin vilvoittava Thames on kuvattu elävästi. Osansa kuvailusta saa myös onnahdellen toimiva oikeuslaitos. Vankiloissakin parempi väki saa inhimillisen kohtelun, jos on varaa maksaa majoituksesta. Alhaalla tyrmässä hengissä selviäminen on lähinnä ihme. Siksi hirttorangaistukset ynnä muut pannaankin täytäntöön pikaisesti.  Syytetyllä ei ole oikeutta asianajajaan, jos hänen syyllisyytensä vaikuttaa etukäteen selvältä. Vankia ei pääse edes katsomaan, jos ei ole varaa maksaa vartijalle.

590-sivuinen järkäle vaati huomioni lähes kolmen lomapäivän ajan. Tiivistahtinen lukeminen on varmaan tälle kirjalle eduksi, sillä henkilöitä ja juonenkiemuroita on runsaasti ja ne saattaisivat pätkittäisemmällä lukemisella päästä karkuteille. Henkilöluetteloa kirjassa ei ole, mutta etukannen sisällä on Lontoon kartta, joka auttaa suunnistuksessa. Hieman pistivät silmään luvattoman monet painovirheet ja muutama muu huolimattomuus. Esimerkiksi erään keskeisen talon nimi on muodossa the Lasitalo, mutta onneksi sentään vain kerran. Loppuun kirjailija on lisännyt hieman faktoja tarinan taustaksi ja kertoo myös, miten on idean kirjaansa saanut. Fakta ja fiktio on punottu hienosti yhteen. Muistelen lukeneeni mustasta eli kreikkalaisesta tulesta ainakin Mika Waltarin historiallisista romaaneista. On kiehtovaa ajatella, että Euroopassa ei todellakaan tunnettu maaöljyä vielä 1500-luvulla.


Tämä oli myös kiva lukea tässä välissä, kun on kimppalukuna menossa tuo Hilary Mantelin Susipalatsi. Sehän sijoittuu Cromwellin uran alkuvaiheisiin, ja siinä Cromwell on päähenkilönä. Olen muuten miettinyt, pitäisikö jossakin välissä lukea, vaikka kimppalukuna, uudelleen Ken Follettin upeat Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Kiinnostaisiko ketään?

Loma jatkuu aika lailla samoissa merkeissä. Varasin eilen kirjastosta netin kautta Tom Erik Arnkilin historiallisen romaanin Kyyroksen kirja. Tänään tekstari ilmoitti, että kirjan saisi noutaa. Yli 500 sivua viihdykettä on siinäkin J

C. J. Sansom: Musta tuli (Dark Fire)
Suom. Katariina Kaila. Otava 2012. 590 s.

5 kommenttia:

  1. Minulla on tuo Luostarin varjot yöpöydällä odottamassa vuoroaan... saapi nähdä, millainen tuttavuus sitten minulle on :-)

    Heti tuli minullekin mieleen, että näitähän pitää lukea Susipalatsin kanssa rinnakkain, joten eiköhän yöpöytäpino vähän vaihda järjestystään.

    Minä voisin hyvinkin innostua noista Ken Follettin kirjoista, mutta vasta Susipalatsin jälkeen. Muuten on liian monta kirjaa kesken ja menen entistä enemmän sekaisin.

    VastaaPoista
  2. Minä voisin lähteä Folletteihin mukaan, tykkäsin niistä hirmuisesti aikoinaan eikä kertaus varmaan tekisi pahaa.

    Kiva kuulla että Shardlake-sarja paranee, sitten täytyy ehdottomasti metsästää tuo kakkososa hyppysiini!

    VastaaPoista
  3. Kivakiva! Katsotaan tuota Follett-kimppaa vaikka kesällä!

    VastaaPoista
  4. Hih, löydän täältä näköjään mahtavat määrät uusia, kiinnostavia dekkariuutuuksia. Rakastan historiallisia dekkareita, ja kun olen muun nippelitiedon lomassa erehtynyt opiskelemaan muutaman kurssin verran historiaakin, niin tietenkin haaveena on myös historiallisen dekkarin kirjoittaminen :)

    VastaaPoista
  5. Voi ei, lukupino yöpöydällä se kun kasvaa... Tämähän on ihan pakko saada hyppysiin :).

    VastaaPoista