Kiinnostuin Anu Holopaisen Syysmaa-sarjasta monestakin syystä. Olen aikanaan nuorena lukenut kaikki merkittävimmät fantasiaklassikot alkaen Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielestä ja Tolkienin Sormusten herrasta aina Enden Tarinaan vailla loppua. Siihen aikaan, 70-80-lukujen taitteessa, fantasia ei ollut mitenkään muodissa. Sitten työt aloitettuani 90-luvun alussa nuoret lukivat kauhua, ja minäkin viehätyin siitä joksikin aikaa, kun jo ihan viran puolesta piti tutustua. Myöhemmin alkoi oikea fantasiabuumi, ja ainakaan murrosikäiset kirjallisuutta ahmivat tytöt eivät oikein muuta lukeneetkaan. Meilläkin oli mukavasti rahaa kartuttaa koulukirjastoa, ja myös Holopaisen kirjoja ostin ja nuoret niitä lukivatkin. Itse en niitä kuitenkaan koskaan tullut lukeneeksi, sillä oma fantasiavaiheeni oli ohi. Potterit kyllä sittemmin olen lukenut, osittain juuri siksi, että piti tietää, mitä oppilaat lukivat, osittain ihan mieliksenikin.
Blogin aloitettuani löysin tieni myös Holopaisen kirjoittajablogiin Kirjailijan kävelyretkiin ja olen sitä seuraillut. Sieltä löysin hänen 2000-luvulla kirjoittamansa uuden fantasiasarjan Syysmaa, jonka viides osa Varjoja ilmestyi viime vuonna. Ajattelin, että nyt voisin viimein lukea jotakin Holopaiselta ja samalla palata fantasia-genren pariin. Oikeastaan tein sen jo aikaisemmin, kun luin Hanna van der Steenin Ennustuksen syksyllä. Jo siitä kirjoittamassani blogitekstissä pohdiskelin kohderyhmäasiaa. Syysmaata käsiini etsiskellessäni mietin jälleen, kenelle kirjat on tarkoitettu. Millainen odotushorisontti on kirjan avaavalla kohderyhmän edustajalla? Entä minulla, joka en todellakaan kohderyhmään kuulu? Syysmaa-sarjan aloitusosan Welman tyttöjen takakannessa lukee isolla: ”Mahtava uusi fantasiasarja hieman varttuneille nuorille!” Siis keille?! Onko hieman varttunut 13-17-vuotias? 16-19-vuotias? Hieman tämä pisti kyllä hymyilyttämään, kuten Marjistakin. Pulman edessä ovat askarrelleet varmasti myös kirjastovirkailijat. Neljä ensimmäistä osaa kävin lainaamassa kaupunkimme pääkirjastosta, jossa ne oli sijoitettu aikuistenosaston fantasiahyllyyn. Viidennen osan sain pienestä sivukirjastosta, jossa sarja olikin sijoitettu nuorten aikuisten osastolle. Koko ajan kirjoja lukiessani mielen taustalla pyöri kysymys kohderyhmästä (siitä tuli jo oikeastaan pakkomielle).
Syysmaan virallinen yhteiskunta on ääripatriarkaalinen. Vain miehillä on ihmisoikeudet ja -arvo. Naiseksi syntyminen on häpeällistä ja tyttäriä synnyttävä vaimo arvoton, vaihtamisen tarpeessa. Miehillä saa olla useampiakin laillisia vaimoja. Naiset eivät saa käydä työssä tai harjoittaa liiketoimintaa ilman miehensä lupaa. Myös liikkumista rajoitetaan. Valitettavastihan nämä seikat eivät ole fantasiaa, vaan arkipäivää monessa paikassa tänäkin päivänä. Ristiriita sarjaan saadaan piilossa olevista yhteisöistä, jotka yrittävät murtaa vallitsevan järjestelmän. Sarja on siis varsin feministisesti latautunut. Lisämausteena metsissä elää vielä muitakin rotuja, jotka eivät ihmisten järjestelmistä piittaa.
Holopainen vaihtelee mukavasti näkökulmaa ja päähenkilöitä osasta toiseen ja välillä kesken kirjankin. Aloitusosassa siis päähenkilönä on Adaira, tunnetun kirjailijan tytär, jonka isä on naittanut merkittävälle mutta valitettavan epämiellyttävälle ja väkivaltaiselle vanhemmalle miehelle. Adaira kapinoi, mutta ei voi isän päätökselle mitään. Adaira on opetellut salaa lukemaan, ja päädyttyään jännittävien vaiheiden jälkeen Welman luokse piilopaikkaan, hän ihastuu erityisesti vanhaan kirjastoon. Kerrankin saa lukea mielin määrin! Lukutaitoa ja lukemista niin tiedonhankintakeinona kuin viihteenäkin Holopainen korostaa aika moneen otteeseen. Kakkososassa päähenkilöksi vaihtuu Zara, joka on Adairalle aiotun miehen ensimmäinen, kadonneeksi luultu vaimo. Zaran johdolla joukko naisia yrittää löytää Villipihlajan palvojien kylän asettuakseen sinne. Matkalla on kuitenkin paljon vaaroja ja hankaluuksia. Kesken kaiken hypätäänkin kaupunkiin ja päähenkilöksi tulee erään ylipapin vaimo Javona, joka on viimeisillään raskaana. Javona on aina halveksinut omituista serkkuaan Velaa, joka kuitenkin yllättäen tulee avuksi, kun Javonaa vaaditaan luopumaan synnyttämästään tytöstä. Kolmannessa osassa seurataan sekä Adairaa että Javonaa, jonka tytär sairastuu pelottavaan sairauteen. Viidennessä osassa tulee taas uusi näkökulma, kun päähenkilö on ennestään tuntematon kalastajan vaimo Lorena. Hän joutuu pakenemaan kotoaan ja jotenkin onnistuu ylittämään pelottavat Elävät vuoret. Toisella puolella on kummallinen, meteorikraatteriin sopeutunut pimeä maailma. Viimeisessä osassa näkökulma on vuoroin Adairan luona kaupungissa, vuoroin Zaran ja Lorenan kanssa Punatertun kylässä. Molemmissa ongelmat alkavat olla yhä pahempia.
Jotenkin olin ymmärtänyt, että viides osa Varjoja päättäisi Syysmaa-sarjan, mutta sellaiseen koukkuun se päättyy, että suorastaan vaadin saada tietää lisää! Minulla oli muuten paljon helpompaa kuin sarjaa tuoreeltaan seuranneilla, sillä pystyin lukemaan kirjat kaikki yhteen rytkyyn. Jos aloitusosan lukemisesta olisi kulunut kahdeksan vuotta, mitenköhän olisin pysynyt kärryillä viimeisen kanssa?
Kirjailija Anu Holopainen esittelee omaa kirjailijanuraansa lyhyesti täällä ja kustantajan sivuilta pääsee lukemaan takakansitekstit (vaikka en suosittelekaan niin tekemään!).
Syymaa-sarja:
Welman tytöt
Karisto 2003. 259 s.
Sisarpuut
Karisto 2004. 315 s.
Viinikauppias
Karisto 2005. 301 s.
Yölaakso
Karisto 2009. 238 s.
Varjoja
Karisto 2011. 270 s.
Kauniita kansia ainakin! Hauska sanapari tuo varttuneet nuoret, mulle ainakin siitä tulee mieleen lähinnä Entisten nuorten sävellahja...
VastaaPoistaKiitos Kirsi tästä! Minä tässä hymistelin ensin että joo, luin näitä yläasteella mutta jos kolmas osa on ilmestynyt 2005 niin siinä tapauksessa myös lukiossa. Neljättä ja viidettä en olekaan lukenut, mutta nyt kyllä voisin.
VastaaPoistaMuistelen, että Welman tytöt oli kaveripiirissä iso juttu silloin kun se ilmestyi. Kävin jopa kuuntelemassa Holopaista kirjamessuilla jossain paneelissa, niin vaikuttunut olin. Että tällainen fantasiakirja, missä on naisia päähenkilöinä. Jossain piirustusvihkoissa on edelleen kuvia Villipihlaja-jumalattaresta.
Kiitos kun nostit esiin taas. Hyvät nostalgiafiilikset ja innostus lukea nämä jossain välissä uudestaan.
Kiitos tästä! Pitääkin pistää tämä kirjasarja muistiin myöhempää tutustumista varten, sillä "feministifantasiaa" en ole tainnut vielä lukeakaan. :D
VastaaPoistaOlen tätä joskus kirjastossa pyöritellyt, mutta jotenkin en ole saanut tartutuksi tähän.
VastaaPoistaOlen ensinnäkin kovin huono lukemaan nuortenkirjoja enää aikuisiällä. Lisäksi tuosta on juuri tullut sellainen "tyttökirja" -kuva, mikä ei oikein kiinnosta. Tykkään enemmän fantasiasta, missä sukupuoli ei nouse merkittäväksi seikaksi ja mukaan mahtuu niin miehiä kuin naisiakin.
(Siksiköhän en alitajuisesti lämmennyt Taru sormusten herrasta -teoksellekaan...)
Hmm... pitäisiköhän ottaa edes yksi osa kokeeksi ja katsoa... Tykkäsin kyllä Holopaisen Ilmeettömästä miehestä, olenkohan tarpeeksi varttunut nuori näille?
VastaaPoistaHimputti kun vaan on niin törkeän pitkä lukulista! Oikea first world problem, hihiii... =)
Huomasin että Kirsin kirjanurkasta oli tupsahdellut klikkauksia, ja mitäs täältä löytyikään! Tosi mukavaa että olet tehnyt tällaisen katsauksen sarjaan kokonaisuutena, kiitos! :)
VastaaPoistaNoita Syysmaan puu-uskontojen taustoja haluaisin valottaa sen verran ihan näin taustatietona, että ne "viralliset" haarat ovat paitsi uskontoja, myös yhteiskunnallisia toimijoita ja tavallaan myös poliittisten puolueiden vastineita.
Karkeasti ottaen ne jakautuvat näin:
- Rautatammi hallitsee sota- ja poliisivoimia, järjestyksenpitoa ja on ominaisuudeltaan "aggressiivinen"
- Vuorimännyn alle kuuluvat julkishallinnolliset asiat, koulutus, lait ja tuomioistuimet, ominaispiirre on askeettinen (vaikka temppelit toki ovat näyttäviä ja mahtipontisia ;)
- Purppuravaahtera on taiteiden ja tieteiden puu
- Haapa on ulkoisesti hillitty, maltillinen haara jolle kuuluvat mm. kaupankäynti, käsityöt ja muut tuotannolliset asiat
Lisäys: Niin siis tullut täältä klikkauksia omaan blogiini, jäi vähän ajatus kesken.. :-p
VastaaPoistaKiitos Anu lisätarkennuksesta! Uskonnollisyhteiskunnallinen rakenne kirjasarjan maailmassa on huolellisesti rakennettu ja sitä käsitellään johdonmukaisesti kirjasta kirjaan.
VastaaPoistaKirsi, tämä sinun juttusi Syysmaasta on niin perusteellinen ja hyvä, että taidan ratsastaa sillä ja jättää omastani pois tarkemmat selosteet... Toivottavasti ei haittaa! Muuten, Risingshadown mukaan kuudes ja viimeinen osa ilmestyy heinäkuussa. :-)
VastaaPoistaEi haittaa! Huomasin myös, että päätösosa on tulossa, mukavaa! Sarjan tapahtumat ovat vielä sen verran hyvässä muistissa, että sen lukeminen sujunee vaivatta.
PoistaKiitos Kirsi, että kirjoitit näistä. En ole varmaan ihan kohderyhmää, mutta kiinnostuin. :)
VastaaPoista