Suvi Eriksson: Linnan varjossa

 

Vanhempi rikoskonstaapeli Tuuli Puro Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen pääpoliisiaseman vakavien rikosten yksiköstä on Suvi Erikssonin esikoisdekkarin Linnan varjossa ja mitä ilmeisimmin myös tulevan dekkarisarjan päähenkilö. Raaseporista kotoisin oleva nelikymppinen poliisi on tyytyväinen tiimiinsä ja sen esihenkilöön. Lapsuus on ollut melko rankka, eikä Tuulilla varsinaisesti ole perhettä.

Arjen rutiinit heilahtavat yllättävään asentoon, kun Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle tulee virka-apupyyntö Skotlannista. Raaseporilainen kolmikymppinen muotisuunnittelijaopiskelija Emilia Holmström on löytynyt kallo murskana Eilean Donanin linnan rantakivikosta. On epäselvää, onko kyseessä murha vai onnettomuus, mutta joka tapauksessa Skotlantiin kaivattaisiin apuun joku, joka osaa suomea.

Tuuli siis lähetetään Kyle of Lochalsin poliisiasemalle avustamaan paikallisia viranomaisia Emilian liikkeiden selvittämisessä. Tehtävä ei osoittaudu kovin helpoksi, sillä vaikka aseman esihenkilö Angus Blair on reilu ja ottaa Tuulin avun mieluusti vastaan, kaksi muuta poliisia suhtautuvat häneen melkoisen ynseästi. Samaan asenteeseen Tuuli törmää myös paikallisia asukkaita haastatellessaan.

Idyllinen ja maisemiltaan upea Skotlannin länsirannikko kärsii liikaturismista, ja paikallinen väki suhtautuu kaikkialla parveileviin ja törttöileviin turisteihin hyvin nuivasti. Pian Tuuli jo pohtiikin, onko myös paikkakunnalle suunnitteluinspiraatiota etsimään tullut Emilia törmännyt tähän ilmiöön. Olisiko joku turismia vastustava aktivisti ärsyyntynyt pikkupaikkakunnalle tulleeseen suomalaisnaiseen niin pahasti, että olisi tönäissyt tämän kuolemaansa?

Toinen merkittävä tutkintalinja ovat Emilian miessuhteet. Suomeen on jäänyt kontrolloiva ex-poikaystävä. Uudessa maassa Emilia on kuitenkin aloittanut deittailun ja ilmeisesti tavannut ainakin yhden kiinnostavan lintubongarin. Vanha ystävä Timi on myös ollut mukana kuvioissa. Olisiko tästä joukosta joku voinut aiheuttaa Emilian kuoleman?

Kun Emiliaan kytkeytyviä ruumiita alkaa sitten tulla myös Suomessa (ja niistä ensimmäinen vielä Raaseporin linnanraunioiden edestä), saa tutkinta uusia kierroksia.

Linnan varjossa on siis esikoisdekkari. Hieman yllätyin, kun ymmärsin murhapaikan olevan sama kuin Paula Hotin esikoisdekkarissa Murha Ylämaalla (Otava, 2024). Tämä kertoo ehkä muutenkin jo vuosia jatkuneesta ja yhä kiihtyvästä trendistä, jossa suomalaiset kirjailijat sijoittavat dekkarinsa (tai muun teoksensa) ulkomaille. Syitä tähän on monia, ja niistä yksi yleisimmistä lienee, että kirjailija itse asuu jossakin Suomen ulkopuolella. Siitä ei kuitenkaan Erikssonin kohdalla ole kyse, sillä hän asuu kirjan kansiliepeen perusteella Karjaalla.

Myönnän, että Erikssonin ratkaisu lähettää suomalainen poliisi Skotlannin poliisin avuksi tutkimaan suomalaisnaisen epäselvää kuolemantapausta on jokseenkin epäuskottava.  Samoilla linjoilla on romaanissa päähenkilökin, mutta kun tilaisuutta tarjotaan, otetaan se tietysti vastaan. Tämä virka-apukuvio ei jäänyt valitettavasti ainoaksi asiaksi, jonka epäuskottavuutta tarinan edetessä jouduin nieleksimään (kuten sattumalta lukitsemattoman löytyvän polkupyörän tavaratelineeltä murha-aseeksi löytyvä kirves!). Juonikuviot itsessään ovat mukavan kimurantteja, mutta välillä joistakin ratkaisuista jää vähän turhan simppeliin ratkaisuun päätymisen sivumaku.

Mutta Skotlanti toki minulle kelpaa dekkarimiljööksi erinomaisesti! Itsekin menetin sydämeni Edinburghille ja Glasgow’lle viime kesänä. Oli mukavaa päästä kurkistamaan vähän karummille seuduille Tuulin ja Emilian matkassa. Jospa joskus vielä ihan oikeastikin pääsisi siellä käymään, vaikka tämän dekkarin jälkeen olo ei aivan täysin tervetullut olekaan.

Suvi Eriksson: Linnan varjossa
Myllylahti 2026. 336 s.

Kiitän vielä kirjan ensilehdille painetusta Skotlannin rannikon ja Skyen saaren kartasta, se on mainio apu. Mielenkiintoinen lisäys on teoksen lopussa oleva kysymyssarja esimerkiksi lukupiirikeskustelujen pohjaksi.