sunnuntai 22. elokuuta 2021

Marja-Leena Tiainen: Sydänystäväni Kirsti

 


Tuntuu pikkuisen hassulta lukea kirjaa, jonka mahdollisesti ajateltua kohderyhmää tuntee lähes täsmälleen edustavansa. Marja-Leena Tiaisen romaani Sydänystäväni Kirsti näet kertoo hyvin kaltaisestani myöhäiskeski-ikäisestä naisesta. Sirkka on tavallisista tavallisin nainen, joka elää hyvin tavallista arkea. Iäkäs äiti on vanhusten palvelukodissa, omien sisarusten kesken on pientä kitkaa, aikuiset lapset etsivät paikkaansa elämässä ja aviomies on vähitellen jäämässä eläkkeelle.

Romaanin aikajänne on vuoden mittainen. Alussa Sirkan paras ja rakkain ystävätär Kirsti saa surmansa liikenneonnettomuudessa heinäkuussa 2011, juuri Sirkan 59-vuotispäivän jälkeen. Miljöönä on savolainen pikkupaikkakunta Kinnaslahti, jonka pankissa Sirkka työskentelee sijoitusneuvojana. Hänen rauhallinen ja sopuisa aviomiehensä Pentti on postinjakaja.

Kirstin kuolema on Sirkalle hirvittävä järkytys ja menetys. Hän myös tuntee syyllisyyttä ystävänsä kuolemasta. Kun Kirsti on haudattu, alkaa Sirkka vierailla haudalla lähes päivittäin. Sirkka ja Kirsti ovat matkustelleet yhdessä ja harrastaneet monenlaista kulttuuria. Miehet ovat keskittyneet yhteiseen kalastusharrastukseensa ja Kirstin aviomies Veikko yrityksensä pyörittämiseen. Kun Kirsti on poissa, Sirkalla ei enää ole ketään, jolle voisi puhua asioistaan ja jonka kanssa voisi jakaa itselleen rakkaat harrastuksensa.

Vuoden mittaan Sirkan elämään kertyy muitakin stressitekijöitä, ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että hän saa masennusdiagnoosin ja joutuu jäämään sairauslomalle. Edessä oleva 60-vuotispäiväkin hirvittää. Vanheneminen tuntuu ahdistavalta. Onko epämieluisalta tuntuvaa merkkipäivää pakko jotenkin juhlistaa? Lopulta Sirkka huomaa päätyneensä viettämään syntymäpäiväänsä olosuhteissa, joita ei olisi kuunaan uskonut mahdollisiksi.

Sirkka on vähän kiusallisenkin samastuttava henkilö. Vielä miltei kuusikymppisenäkin tulee helposti sanaharkkaa sisarusten kesken, ainakin, kun on hoidettavana vanhempien asioita. On vaikeaa irrottaa aikuistuvista lapsistaan ja hyväksyä, että heidän on saatava tehdä omat ratkaisunsa. Pitäisi osata olla kyselemättä ja arvostelematta. Ja entä avioliitto sitten? Miten saisi kielensä pysymään paremmin kurissa? Mitä väliä sillä on, menevätkö matot siivoamisen jälkeen oikeille paikoilleen, kunhan on imuroitu huolella? Sirkkakin toteaa lopulta, että Pentti on sittenkin paras mahdollinen aviomies.

Sydänystäväni Kirsti -romaanissa ei tapahdu mitään kovin mullistavaa. Siinä synnytään ja kuollaan, rakastutaan ja erotaan, riidellään ja sovitaan kuten ihan perusarjessa on tapana. Sirkka sairastuu ja alkaa vähitellen toipua. Tiaisen kerronta on arkista ja selkeää, kikkailematonta. Kaikesta tästä huolimatta huomasin jossain vaiheessa nauttivani kirjasta kovasti! Luin sen muutamassa tunnissa uppoutuneena vähäeleiseen tarinaan.

Marja-Leena Tiainen: Sydänystäväni Kirsti
Icasos 2020. 279 s.


Arvostelukappale.

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa ihan lupaavalta. Voisin joskus lukea!

    VastaaPoista
  2. Minusta tässä romaanissa parasta on juuri tuo vähäeleisyys ja arjen kuvaus. Tosin taisin itse kirjoittaa (tai ainakin ajatella), että ärsyttikin, en ole itse kovin rutiiniorientoitunut, mutta monta tunnen, jotka ovat.
    Hurraan kuitenkin ennen kaikkea sille, että päähenkilönä on myöhäiskeski-ikäinen nainen (kuinka väheksytty ja sivuutettu ikäryhmä!) sekä aihevalinnalle, johon moni pystyy varmasti tavalla tai toisella samastumaan.

    VastaaPoista
  3. Minä tykkäsin tästä. Tiaianen taitaa arkisen elämän kuvauksen. Minua puhutteli tapa, kuinka kirjassa käsitellään surua ja kaipuuta. Kirja on omiaan puhuttelemaan niitä, jotka ovat menettäneet läheisensä.

    VastaaPoista
  4. Minusta kirjassa kyllä tapahtuu. Sirkalle tapahtuu liikaa samaan aikaan ja siksi hänen voimansa ehtyvät.

    VastaaPoista