Staffan Bruun: Viini palaa

 

Suomenruotsalaisen toimittaja-kirjailija Staffan Bruunin Burt Kobbat -sarjaan ilmestyi juuri yhdestoista osa Viini palaa. Aloitusosa Club Domina on vuodelta 1992 ja edellisen osan Murhastudio ilmestymisestä on vierähtänyt yhdeksän vuotta. Olen lukenut sarjaa 90-luvulta alkaen, mutta en kaikkia osia.

Päähenkilö Burt Kobbat on toimittaja, jonka uutisnenä tuntuu puolivahingossa nappaavan rikollisuudelta haiskahtavia juttuja. Burt on häikäilemättömän omahyväinen omaneduntavoittelija, mutta aina lopulta kuitenkin omatunto alkaa sen verran kolkuttaa, että ihan pahisten puolelle ei kuitenkaan lipsahdeta. Juonikuviot ovat absurdeja, ja Bruun irvailee avoimesti ajan ilmiöille. Tyylilaji on siis jonkinlaista parodian ja mustan komedian yhdistelmää jännitysjuonella maustettuna. Parhaat osat ovat olleet riemastuttavia lukukokemuksia, mutta sarja on ollut vähän epätasainen.

Valitettavasti pitkän tauon jälkeinen kohtaaminen Burtin kanssa ei ollut ihan niin riemastuttava kokemus kuin olin toivonut. Jotenkin on puhti Burtista poissa, eikä hän kannen lupauksesta huolimatta ole lainkaan liekeissä. Viini palaa sijoittuu jonnekin epämääräiseen lähitulevaisuuden Suomeen, eli tyylilajikoktailissa on mukana vielä kunnon kauhallinen dystopiaa.

Bruun käyttää ihan liian paljon aikaa tarinan maailman selittämiseen, ja se kyllä puuduttaa. Mielenkiinto ei oikein tahdo pysyä vireillä, vaikka monenlaista kommellustakin tapahtuu. Murhakin lopulta saadaan ja sen tekijöiksi tukku ehdokkaita, mutta tunnelma ei silti lähde kunnolla nousuun missään vaiheessa. Kun kutakin epäiltyä tutkitaan tarkemmin, monenlaista hämäräpuuhaa paljastuu kulisseista, mutta tappaja motiiveineen jää hämärän peittoon ihan loppusivuille asti.

Burt Kobbat viettää rauhallista poikamieselämää. Työrintamalla on kohtuullisen lokoisaa, sillä hänellä on Ylellä vakituinen television keskusteluohjelma, jossa suorassa lähetyksessä keskustellaan päivänpolttavista kiistakysymyksistä. Ohjelman tavaramerkkinä on, että siihen kutsutaan ennakkoluulottomasti erilaisten ääriryhmien edustajia.

Ohjelmaan, jonka teemana on ”Uhkaavatko ääriliikkeet demokratiaa?” on kutsuttu iloisenkirjava keskustelujoukko. Mukana on Inkoosta maatilan ostanut italialainen viininviljelijä Luigi Bacerotti, jonka viiniköynnöspellolle SMS eli Suomalainen Maa Suomalaisille -ryhmä on tehnyt iskun. SMS:n pääsihteeri Taavi Sotamaa on yksi keskustelijoista, samoin ilmastoliikkeen Bella Ranta sekä antivaxxareiden ja eläinaktivistien yhteinen puheenjohtaja Antero Ahl.

Kun kiivassävyinen keskusteluohjelma on päättynyt ja lämpiössä tarjotut virvokkeet nautittu, löytyy Ylen tiloista ruumis. Turvamiehenä esiintynyt mies on lyöty kuoliaaksi. Liittyykö murha jotenkin aselastiin, jonka poliisi takavarikoi ahvenanmaalaisen rekkakuskin aurinkorasvalastin seasta? Ovatko ääriryhmät Suomessa aseistautumassa? Miten Supo liittyy kuvioon?

Rekkalastilliset kondomeita ja aurinkovoiteita seikkailevat epäonnisesti sinne tänne, italialaisen maanviljelijän pinna palaa herkästi, ääriliikkeiden äkkiväärät toimet aiheuttavat koomisia tilanteita ja koronakin nostaa päätään. Rokotteista kieltäytyneet eristetään tehokkaasti ja kuuliaiset kansalaiset jonottavat kymmenettä rokoteannostaan. Jäähattubisnes kukoistaa, mutta saunominen on ankarasti kiellettyä ja tavallinen kopiopaperiarkki maksaa mustassa pörssissä kaksi euroa.

Huumori on vaikea laji, kuten olen monesti ennenkin todennut. Jos kirjailijan ja lukijan huumorintajut eivät kohtaa, ei asialle oikein voi tehdä mitään. Minulle ei nyt Bruunin huumori oikein kolahtanut, valitettavasti. Burtista on tullut liian sisäsiisti!

 

Staffan Bruun: Viini palaa (Vinet Brinner)
Suom. Meri Kuula-Bruun.
CrimeTime 2023. 320 s.
Äänikirjan lukija Panu Kangas.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.