sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää

 


Olen vähän hitaasti lämpenevää tyyppiä, mutta on selvää, että dekkarikirjailija Elina Backmankin vain parantaa otettaan kirja kirjalta. Suomen suosituimman true crime -podcastin sisällöntuottaja Saana Havaksesta kertovan dekkarisarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää on nimittäin heittämällä sarjan paras teos tähän mennessä.

Suosittukaan podcast ei kuitenkaan elätä, joten Saana käy edelleen palkkatöissä. Yllättäen hän saa pomonsa kautta toimeksiannon, jossa maksaja toivoo Saanan podcastinsa avulla auttavan yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen henkirikoksen selvittämisessä.

Heta Weckmanin 17-vuotias pikkusisko Inga löydettiin murhattuna Inarin Angelista Pyhäjärven rannalta heinäkuun puolivälissä vuonna 1998. Inga oli Hetaa kymmenisen vuotta nuorempi, ja murhan tapahtuma-aikaan Heta oli jo Helsingissä lakiopintojen ja työuran rakentamisen äärellä. Ingan murhaa ei siis kuitenkaan koskaan selvitetty, eikä se jätä Hetaa rauhaan. Hän on yrittänyt kaikkea, mutta poliisi ei vaikuta enää olevan tapauksesta kiinnostunut. Saana ja tämän podcast tuntuvat olevan viimeinen epätoivoinen oljenkorsi, johon Heta takertuu.

Saana epäröi, mutta uteliaisuus ottaa lopulta voiton. Lisäksi pohjoiseen lähteminen antaisi mahdollisuuden tavata isää, jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt vähälle. Voisi yrittää puhua äidistäkin. Saana on kyllä lapsena käynyt pohjoisessa, mutta Inari ja varsinkin pikkuruinen Angelin kylä ovat hänelle niin vieraita, että tutustuminen on aloitettava tutkimalla Wikipediaa.

Saana matkustaa pohjoiseen hetkenä, jolloin ruska on jo ohi mutta kaamos ei vielä ole alkanut. Ensilunta odotellaan. Monet paikalliset sanovat, että Saana on tullut pahimmalla hetkellä kokemaan Lapin erämaat, mutta hän itse viehättyy rauhasta ja rikkumattomasta hiljaisuudesta. Elämä pohjoisessa on totisesti toisenlaista kuin Helsingissä, sen hänkin nopeasti hahmottaa. Backman on kuvannut erityisesti pohjoisen luontoa ja tunnelmaa upeasti. Saanan silmin on hienoa päästä kokemaan paikan ja ihmisten arjen ainutlaatuisuus.

Heta järjestää Saanalle majoituksen Ivalon keskustan ulkopuolella sijaitsevasta mökistä. Sisukas nuori nainen asettuu sinne ypöyksin! Nopeasti hän saa myös huomata, että inarilaiset eivät todellakaan pidä siitä, että ulkopuolinen tulee kyselemään menneisyyden murhenäytelmästä ja kaivelemaan asioita, joista on kuin yhteisestä sopimuksesta vaiettu. Kaikkien tunteman nuoren naisen raaka ja selvittämätön murha on pienessä yhteisössä melkoinen kipukohta. Eleleekö murhaaja yhä muiden joukossa salaisuuttaan visusti varjellen?

Poliisillakin on ollut aikanaan epäiltyjä, joita on kuulusteltu, mutta jotka ovat osoittautuneet syyttömiksi ainakin lain edessä. Silti he ovat edelleen monien yhteisön jäsenten silmissä syyllisiä. Kun kaikki tuntevat toisensa, ainakin melkein, tilanne luo omituisia jännitteitä arkielämään. Viha, katkeruus ja pelko kytevät pinnan alla.

Saana käy ensi töikseen poliisiasemalla jututtamassa vanhempaa konstaapelia Seppo Laitista eli Myskiä, joka oli ensimmäisissä poliisitehtävissään, kun Ingan ruumis aikanaan löydettiin. Nyt hän johtaa alueen pientä yksikköä ja Ingan jutun tutkinnasta vastannut Esko Jaatinen on jo eläkkeellä. Poliisiasemalla Saanan huomio kiinnittyy katoamisilmoitukseen, jossa pyydetään vihjeitä 17-vuotiaan Siljan olinpaikasta. Valokuvassa hymyilee tyttö, joka muistuttaa karmaisevan paljon Ingaa. Voiko tapauksilla olla jotain tekemistä keskenään?!

Kieltämättä on jokseenkin ’onnekas’ sattuma, että pienellä paikkakunnalla sattuu samanlainen katoamistapaus kuin yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin juuri, kun Saana tulee paikalle kysymyksineen. Myös Saana on samaa mieltä, mutta siitä huolimatta käy ilmi, että tapaukset liittyvät yhteen. Toisaalta sen varjolla saadaan myös KRP:n rikostutkija ja Saanan avopuoliso Jan Inariin, joten hyväksyttäneen.

Backman on kirjoittanut romaaniinsa juuri sopivan painostavan tunnelman. Koko ajan tuntuu, että jokin näkymättömissä piileskelevä uhka varjostaa paikkakuntaa. Synkeitä salaisuuksia on ihan liikaa, ja aika moni on sitä mieltä, että asioiden olisi vain parasta antaa olla. Saanaa myös painostetaan lopettamaan tutkimuksensa, mutta sehän ei häntä tietenkään lannista.

Puhdas sattuma on sekin, että myös Tuire Malmstedtin tuorein dekkari Lumihauta sijoittuu Angelin kylään. On tunnustettava, että mikään varsinainen matkailuvaltti nämä teokset eivät ainakaan minun silmissäni Angelille ole, sen verran karmaisevia murhia dekkaristit ovat sinne sijoittaneet.

Mutta jännitysromaanien näyttämöksi seutu tuntuu sopivan mitä parhaimmin. Ympäröivä erämaa tekee oman osuutensa, samoin kovin paljon eteläisestä elämäntavasta poikkeava meno esimerkiksi häilyvine valtionrajoineen sekä saamelaisen väestönosan vaikutuksineen. Kun väkeä on vähän ja asutaan pitkien etäisyyksien päässä toisistaan, salaisuudet saavat ihan omanlaisensa säväyksen.

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää
Otava 2022. 416 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

1 kommentti:

  1. Tämä dekkari lienee saanut inspiraatiota 2006 kadonneen Antti Hanhivaaran tapauksesta. Kaikki paitsi poliisi tuntuvat pitävän sitä henkirikoksena ja miljöö oli juuri tuo Angelin kylä.

    VastaaPoista