keskiviikko 22. joulukuuta 2021

J. S. Meresmaa: Dodo

 


Säeromaani on kaunokirjallisuuden laji, jossa kerronta etenee ilmavasti lyhyiden säkeiden muodossa. Se on noussut maailmantietoisuuteen 2010-luvulla nuortenaikuisten kirjallisuuden suosion myötä. Suomenkielisen termin lajille esitteli kirjailija Anneli Kanto. Ensimmäinen Suomessa säeromaaneja kirjoittanut kirjailija on Kirsti Kuronen, jolta on julkaistu säeromaanit Paha puuskaPönttö ja Merikki.”

Näin säeromaani-termiä avaa Wikipedia. Olen tutustunut säeromaaniin jo muutama vuosi sitten lukemalla sen suomenkielisen uranuurtajan eli Kirsti Kurosen Paha puuska -teoksen, vaikka en sitä silloin vielä tiennyt säeromaaniksi. Tiedän siis oikein hyvin, ettei kyse ole mistään loppusoinnuttelusta tai tiukkamittaisesta runoudesta vaan nimenomaan kertovasta tekstistä, joka taiton ilmavuuden ja tekstin napakkuuden puolesta muistuttaa runoa. Eeppinen runoelma on kuitenkin liian mahtipontinen ja vähän tunkkainenkin termi tässä yhteydessä.

Jostain syystä säeromaaneja on kirjoitettu nuorille ja nuorille aikuisille, kuten tuosta Wikipedian nyt jo hieman vanhentuneesta artikkelintyngästä käy ilmi. Ja mikä ettei, raikkaan ilmaisutapansa puolesta säeromaani sopii kyllä hyvin nuortenromaanien ja YA-kirjallisuuden muodoksi. Nopealukuisuus ja ajatteluttavat teemat yhdistyvät siinä hienosti.

Kurosen uranuurrosta on vierähtänyt nyt siis jo kuusi vuotta, ja suomalaisellekin kirjallisuuskentälle on putkahtanut lisää säeromaanin erinomaisia taitajia. Yksi heistä on J. S. Meresmaa, jonka monipuolinen tuotanto on minulle jo entuudestaan tuttua, mutta jonka jo viime vuonna ilmestyneeseen säeromaaniin Dodo tulin tarttuneeksi vasta nyt.

Onneksi edes nyt tartuin, sillä Dodo on hurjan hieno teos! Ihastuin siihen ikihyviksi.

Minäkertoja Iina on ysiluokkalainen tyttö, jolla ei pyyhi kovin hyvin. Koulu on menossa pahasti penkin alle, vaikka Iinalla on selvät tavoitteet. Hän haluaa aikanaan opiskella yliopistossa luonnontieteitä. Lukioon olisi siis päästävä, mutta nyt tie näyttää olevan pystyssä. Iina on lintsannut ihan liikaa.

Lintsaamisen syy on poikaystävä Tuukka, joka kärsii pahoista masennuskausista. Tai oikeastaan syy on Dodo. Dodo Mauritius -niminen olio, otus, jonka Iina, Tuukka ja Sara ovat löytäneet pienenä vapisevana poikasena hylätystä kaivoksesta ja tuoneet salaa Tuukan, tai oikeastaan Tuukan tädin asuntoon. Otus on kasvanut melkoisesti ja vaatii nyt jatkuvaa hoitoa ja huoltoa.

Äiti kuitenkin rehtorin myötävaikutuksella ratkaisee Iinan pulmat määräämällä, että tämän on selvitettävä koulunsa suorittamalla opintoja kesällä. Paras opettaja olisi oma isä. Iina ei ilahdu, sillä välit isän kanssa ovat olleet vuosia lähes poikki viinan takia. Iina kuitenkin lähtee isän luo Keski-Suomeen, ja sillä aikaa Dodo karkaa.

Kuten sanottu, pidin tästä valtavasti. Kieli on tiivistä ja hiottua, ilmaisu omintakeista ja taitto tukee kokonaisuutta. Mietin, että tämä kirja kyllä menettää osan, jos sen kuuntelee äänikirjana, niin vannoutunut äänikirjojen kannattaja kuin olenkin.





Ilahduin myös valtavasti, kun tajusin, että yksi ratkaiseva miljöön tarinassa on Särkisalon Förby ja sen romahtanut kalkkikaivos. Kaivoskuilujen romahtaminen keskellä kylää oli aikanaan valtava järkytys, ja paikka on tosiaan edelleen aidalla suljettu. Aavemainen paikka.

Dodossa käsitellään aivan hurja määrä tärkeitä ja kipeitä teemoja, mutta silti Meresmaa ei saarnaa säkeenkään verran. Pienessä ja tiiviissä (ja samalla älyttömän ilmavassa) teoksessa on todella paljon annettavaa. Lisäksi se on koskettava, paikoin jännittävä, vähän arvoituksellinen ja maaginen sekä sopivasti yllättävä. Aivan loistava!

Dodolle on ilmestynyt tänä vuonna jatko-osa Khimaira, ja trilogia täydentyy ensi vuonna.

J. S. Meresmaa: Dodo
Myllylahti 2020. 157 s.


Arvostelukappale.

1 kommentti:

  1. ”Pienessä ja tiiviissä (ja samalla älyttömän ilmavassa) teoksessa on todella paljon annettavaa.”

    Erittäin hyvin tiivistetty! Ihailen sitä, kuinka paljon tärkeitä teemoja Meresmaa saa lyhyeen tekstimäärään ja siitä huolimatta teksti ei tunnu tippaakaan täydeltä tai ahdetulta.
    Myös Khimaira on loistava, suosittelen!

    VastaaPoista