sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Heikki Valkama: Tulikukka




Uskon kaiken, mitä Valkama kirjoittaa japanilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta”, kirjoittaa Kirsi Mäenpää arviossaan Heikki Valkaman dekkarista Tulikukka uudessa Ruumiin kulttuurissa (4/2019). Allekirjoitan tämän täysin. Valkama tietää, mistä kirjoittaa, ja se tekee Tulikukasta nautittavan romaanin. Dekkarifania tosin jää kismittämään, että dekkariksi Tulikukka on valitettavan köykäinen. Valkamalla olisi kyllä paukkuja vähän jännitteisemmänkin tarinan punomiseen.

Aiemmista gastrodekkareista Pallokala ja Laserjuuri tuttu suomalainen tähtikokki Riku Mäki ja hänen japanilainen poliisiystävänsä Daisuke Matsuzaka ovat mukana Tulikukassakin, mutta hyvin viitteellisesti he osallistuvat rikosten ratkaisemiseen. He nyt lähinnä sattuvat olemaan huudeilla, kun rikoksia tapahtuu.

Ruualla on oma osuutensa teoksessa edelleen. Riku saa mielenkiintoisen tarjouksen, joka liittyy buddhalaisluostareiden ikivanhojen ruokaperinteiden ja nykymuodin mukaisten vegaaniruokien parhaiden puolien yhdistelemiseen ja markkinointiin. Luvassa on paljon näkyvyyttä ja myös ihan selvää rahaa. Riku siis päätyy Kioton alueen laidalla sijaitsevan ikivanhan buddhalaisluostarin vieraaksi. Hänen kokkauksiaan kuvaamaan saapuu toimittaja Eva Lund ruotsalaisen kuvausryhmänsä kanssa. Tarkoitus on kuvata Lundin vetämään pohjoismaista ruokakulttuuria esittelevään Netflix-sarjaan ylimääräinen Japanista kertova osuus.

Riku on onnellisen tietämätön siitä, että Kiotoa piinaa tuhopolttaja, jolla on tähtäimessään harhateille lipsuneiden buddhalaisten rakennukset. Lukija pääsee kurkistamaan rikollisen pään sisään minämuotoisissa osuuksissa. Niinpä lukija tietää, että pyromaani uskoo vakaasti saaneensa Buddhalta tehtävän puhdistaa usko tulella ja että Riku Mäki ja länsimainen tv-ryhmä pyhässä luostarissa ovat hänen silmissään veret seisauttava rikos. Riku joutuu siis tietämättään tuhopolttajan maalitauluksi.

Alkupuoli Tulikukasta käsitellään lähinnä munkkiluostarin perinteiden nivoutumista nykyajan vaatimuksiin, ruokafilosofioita ja Rikun henkilökohtaisia asioita. Luostarin muurien sisälle on rakennettu modernit mukavuudet tarjoavia majoitustiloja turisteille, mutta luostaripalvelusta suorittavat munkit noudattavat ikivanhoja perinteitä esimerkiksi ruokailussaan ja pukeutumisessaan. Japanin kiehtovimpia piirteitä onkin juuri tämä ikiaikaisen ja huippumodernin yhdistyminen arjessa, ja sitä Valkama kuvaa, kuten sanottu, todella kiinnostavasti. Myös japanilaisten perinteiset ja samalla hyvin modernit ajatukset ja sovellukset lähi- ja vegaaniruoasta ovat mielenkiintoisia ja hyvin ajankohtaisia.

Vaikka lukija siis pääsee kurkistamaan rikollisen ajatuksiin, hänen henkilöytensä pysyy salassa lähes loppuun asti. Lukijalle on tarjolla muutamakin vaihtoehto, joiden väliltä voi yrittää arpoa syyllistä. Loppuratkaisun helppous jäi vähän harmittamaan, vaikka juonessa sentään yksi yllätyskiemurakin onneksi oli.

Heikki Valkama: Tulikukka
Tammi 2019. 282 s.
Äänikirjan lukija Toni Kamula, kesto 7 h 26 min.


Painettu kirja ostettu, äänikirja Storytel.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti