tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar




On historiallinen fakta, että rouva Gunilla Bese oli Viipurin linnanpäällikkö vuosina 1511 – 1513. Tähän asemaan noin 36-vuotias Gunilla-rouva päätyi, kun hänen miehensä linnanherra Eerik Tuurenpoika Bielke kuoli. Venäläiset olivat uhanneet rikkoa vuonna 1510 solmitun välirauhan, Gunilla Bese ryhtyi omatoimisesti rauhanneuvotteluihin ja sodan uhka väistyi. Kun Ruotsin valtaneuvostossa valtaa pitänyt puolue päätti antaa Bielken läänitykset Niilo Bonpoika Gripille, lastensa etua valvonut Bese kieltäytyi päästämästä tätä Viipuriin ja sai pitää läänityksensä vuoteen 1513.

Melkoinen rouva siis tämä Gunilla! Ei ihme, että Kristiina Vuori on napannut tämän rautaisen naisen uuden historiallisen romaaninsa Viipurin valtiatar päähenkilöksi. Vuoren romaanireseptiin kun näyttävät kuuluvan ainakin vahva naishahmo (jolla toki on inhimilliset heikkoutensa!), tarkkojen historiallisten faktojen tarjoama kehys ja reippaalla otteella kehykseen kudottu fiktiivinen juoni maustettuna kuumalla eroottisella latauksella. Lopputulos on ollut kerta toisensa jälkeen nautittavaa luettavaa. Omia erityissuosikkejani Vuoren tuotannossa ovat olleet Kaarnatuuli ja Elinan surma, ja ilokseni löysin Viipurin valtiattaren alkusivuilta mukavan silmäniskun lukijalle jälkimmäisestä.

Eerikin kuolema on totta kai Gunillalle järkytys. Hän jää kahdeksan lapsen yksinhuoltajaksi. Lapsista pienin on vasta parivuotias, mutta vanhimmat ovat jo aikuisuuden kynnyksellä eivätkä asu enää vanhempiensa hoivissa. Silti Gunillalla on heistä ja heidän kaikkien tulevaisuudesta suuri vastuu. Heille pitää taata oikeudenmukainen osuus isänperinnöstä, joka taas on pääosin kiinni Viipurin linnan ja Olavinlinnan läänityksissä.

Pahinta on kuitenkin rakkaan ja arvostetun elämänkumppanin poismeno. Gunilla tosin arvelee, ettei ole varsinaisesti koskaan rakastanut Eerikiä, ei ainakaan siinä lihallisessa mielessä, joka avioliittoon niin läheisesti kuuluu. Gunillalle on ylipäätään vastenmielistä joutua toisen ihmisen koskettamaksi, ja tämän vaimonsa ominaispiirteen Eerik on tiennyt ja sitä tiettyyn pisteeseen asti kunnioittanut. Gunilla on selvästikin nykytermein erityisherkkä ja sosiaalisesti estynyt. Hän kärsii muun muassa vimmapuuskista, jotka nykylukija tunnistaa paniikkikohtauksiksi. Miten hän pärjää nyt, kun Eerikin auktoriteetti ei ole enää häntä suojaamassa?

Eerikin hautajaisiin saapuu myös tämän luotettu ystävä Raaseporin linnanherra Tönne Erikinpoika Tott. Komea leskimies on ollut pitkään Gunillan salaisten ajatusten luvaton kohde. Nyt he molemmat ovat leskiä ja sen puolesta vapaita seuraamaan sydämiensä ääniä. Mutta tunteeko Tönne samoin kuin Gunilla? Entä tohtiiko Gunilla lähestyä miestä tai antaa tämän lähestyä itseään? Ilmestyvätkö muurahaiset taas hänen iholleen, jos toinen ihminen koskee häntä? Ymmärtääkö Tönne häntä yhtä hyvin kuin Eerik?

Romaaninsa loppusanoissa Vuori kertoo halunneensa tarkoituksella kirjoittaa rakkaustarinan kahden aikuisen ja elämää nähneen, keskenään tasavertaisen henkilön välille. Tähän tarkoitukseen Gunilla Bese ja Tönne Erikinpoika Tott ovat kerrassaan sopiva pari. Ja Vuori on totisesti ottanut heistä kaiken eroottisen potentiaalin irti! Viipurin valtiattaren parissa miltei punehtuivat meikäläisenkin posket, sen verran kuumia ja rohkeita kohtauksia Vuori sen sivuille on kirjoittanut!

Jutun alussa mainitut venäläisten uhka ja Niilo Bonpoika Gripin nöyryyttäminen ovat Viipurin valtiattaressa mukana, mutta ne eivät ole tarinassa merkittävässä osassa. Paljon tärkeämpää on Gunillan sisäinen maailma, hänen tuskailunsa oman erityisyytensä kanssa sekä rakkaus. Riittääkö ennen kokematon huuma, jota Gunilla Tönnen sylissä saa kokea, vai onko oma vapaus sittenkin tärkeämpi? Entä lapset? Mikä olisi paras ratkaisu heidän kannaltaan?

Itse kurkistin jo alkuvaiheessa Wikipediasta, mitä Gunilla Beselle oikeasti tapahtui, koska minusta on hauskaa vertailla faktoja ja fiktiota lukiessani. Nautin, kun huomaan, miten kirjailija hyödyntää historian käänteitä tai milloin hän viittaa niille kintaalla. On kutkuttavaa miettiä, miksi joihinkin ratkaisuihin onkaan päädytty ja olisiko voinut tehdä jotain toisia ratkaisuja. Jos kuitenkin mieluummin lukee fiktion fiktiona, kannattaa vilkaista vaikkapa Wikipediaa vasta romaanin kannet suljettuaan.

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
Tammi 2019.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn, kesto 10 h 43 min.


Storytel.



Kristiina Vuoren romaanit:

Näkijän tytär, Tammi 2012
Siipirikko, Tammi 2013
Disa Hannuntytär, Tammi 2014
Neidonpaula, Tammi 2015
Kaarnatuuli, Tammi 2016
Filippa, Tammi 2017
Elinan surma, Tammi 2018

2 kommenttia:

  1. Jälleen kerran upea teos Kristiina Vuorelta <3

    VastaaPoista
  2. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta on kirjaston varauksessa. Kaikki Vuoren kirjat olen lukenut, ja samat kaksi kirjaa ovat minunkin suosikkeja.

    VastaaPoista