sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Vielä pari sanaa Finlandiasta

Eilisessä (3.12.) Hesarin Kuukausiliitteessä oli Ilkka Malmbergin kiva pieni juttu Palkinnon arvoinen alku, jossa arvioitiin kaikkien kuuden Finlandia-palkintoehdokkaina olleiden romaanien aloitukset. Raati, jossa puhtaasti sattumalta oli kuusi miesjäsentä, valitsi siis parhaiten käynnistyvän romaanin tämänvuotisten ehdokkaiden joukosta. Raatia ei jutussa nimetä.

Malmberg aloittaa näin: ”Romaanin ensimmäinen lause on esiin vedetty säilä. Terä on paljastettu, haaste esitetty. Jos vaikutelma on huono ja vastustaja hörähtää nauruun, on kirjoittaja menettänyt pelin. Vaikutus on tehtävä heti. Kenellä on aikaa kahlata sata sivua nähdäkseen, tuleeko sitä pistoa vai ei?”

Juttuun on sitten liitetty jokaisesta ehdokasromaanista pari ensimmäistä riviä ja kylkeen raadin arvio. En ole lukenut ainuttakaan ehdokkaista, joten en ole kovin jäävi arvioimaan itsekään näitä. Hytti nro 6:n alku vaikuttaa jopa teennäisen runolliselta, Linturin romaani taas alkaa pähkinäpetsatun huonekalun naarmuuntuneesta pinnasta. Haukotus. Huorasadussa sentään mainitaan seksi jo neljännessä virkkeessä, vaikka alkulauseet muuten ovatkin tautofonisia. Kristiina Carlsson aloittaa mammuttivirkkeellä, jossa ladellaan joutavia yksityiskohtia kirjoituspaperin alkuperästä. Kallorummun alku on melkoisen kryptinen. Ei kiinnosta. Raati valitsi parhaaksi Hirvisaaren romaanin alun, jossa käydäänkin oivallisesti suoraan asiaan. Minämuotoinen kerronta vielä houkuttelee mukaansa jo toisesta virkkeestä.

Malmbergin raati ojentaa Hirvisaarelle palkinnoksi Neimalan ja Papinniemen Aloittamisen taidon. Hupaisaa. Hirvisaarihan jo siis osaa aloittaa. Eikö kirja olisi pitänyt antaa noille toisille?

Malmbergin sanoja kirjan alun tärkeydestä en kokonaan jaa, ja kärjistettyhän se onkin, tietysti. Usein kirjan alkurivit menevät minulta ohi, jos ne eivät ole aivan poikkeuksellisen hyvät tai huonot. Olen myös niitä lukijoita, jotka liiankin usein kahlaavat satakin sivua, ennen kuin ehkä luovuttavat. Keskenjättämisen taito on siis hukassa.

Olisi kiva arvioida tähän asti palkittujen kirjojen aloitukset. Läheskään kaikkia palkittuja en omista, ja pari omistamaani on poissa kotoa, joten vain muutamasta voin laittaa aloituksen tähän. Tunnistatteko?

  1. Helle polttaa ihoa ja alumiiniveneen laitoja, ilma aaltoilee kuin vesi.

  1. Muistan, kuinka menimme katsomaan uunia jota ei sitten ollutkaan, Lassin ja Hannun kanssa.

  1. Rouva Müller oli saanut kevättalvella postia pikkukaupungista, missä hän oli asunut toistakymmentä vuotta elämästään.

  1. Alan hätääntyä.

  1. Ihan ensimmäiseksi olin kuullut väärin ja luulin hetken, että senkin nimi oli Irma, ja ehdin sitä siinä mielessäni hykertääkin, että mitähän sekaannusta tästäkin kaimuudesta vielä seuraisi, mutta kun sitä nimenomaista sekaannusta sitten myöhemmin kuitenkin riitti aivan kylliksi, oli varmaan ihan hyvä että minä olin siinä nyt yksin Irma ja sen nimi oli Irja eikä Arjasta ollut siinä vaiheessa vielä tietoakaan.

  1. Etuoikeutettu mutta alakuloinen.

  1. Näkymä pölyisen, osittain resuisen perunasäkin sisältä ei lopulta ollutkaan pelottava.

  1. Sumu jatkui kolmatta viikkoa.

  1. Istun pihakeinussa omenapuiden alla ja liu’utan paljaita jalkoja nurmikolla.

  1. Taivaalla hohtaa kuu pilvien takaa kuin uusi kuparikolikko.

  1. Taisto jäi Seinäjoelle.

Löytyipä sentään kotihyllystä aika monta voittajaa! Kolme ainakin on jossain matkan päällä, mutta ei se mitään. Kovin on erilaisilla aloituksilla päästy samaan maaliin eli Finlandia-palkinnon voittajaksi. Mikä miellyttää eniten?

Vielä toinen juttu. Eilen kävin kommentoimassa lyhyesti Kirjoita romaani -blogissa, jossa ihmeteltiin, miten voi palkinnon antaa vanhalle ystävälleen. Mutta asia on siis vaivannut minuakin. Jossakin lehtikuvassa Pekka Milonoff ja Rosa Liksom leikkaavat yhdessä palkintokakkua, ja alla kuvatekstissä kerrotaan, kuinka Milonoff ja Liksom ovat mm. työskennelleet yhdessä ja tuntevat toisensa hyvin entuudestaan. Yhtään median huomautusta tästä ilmiselvästä jääviysongelmasta en ole tuon blogikirjoituksen lisäksi huomannut. Eikö tämä nyt oikeasti ketään kiusaa tai edes kiinnosta?!

11 kommenttia:

  1. en tunnistanut varmasti noista kuin Nenäpäivän (5) ja Uunin (2) (jota en ole edes lukenut, aloittanut vaan :)) Mutta voi myös johtua siitä, että nenässä on niin pitkä alku ja uunissa mainitaan uuni, heh. mikähän näistä on Puhdistus? Joitain muitakin voisin arvailla, kuparikolikko voisi kuulostaa Väisäseltä (10), Rouva Muller Carsonilta (3)on kyllä tosi vaikea tunnistaa näin vähillä sanoilla...

    Ehdottomasti äänestän parhaiksi aluiksi tuon nro.4 ja seuraavat sijat menee aluille 7 ja 11.

    loistopostaus!! alku on tosi tärkeä! mutta palkinotraadille on tosiaan sattunut ajatusvirhe :)

    VastaaPoista
  2. Kolmonen varmaan on Joenpeltoa. Ja Vitonen Nenäpäivä. Muihin tarvitaan toki jo listaus palkituista viereen, että voisi arpomalla yhdistää.

    Paras alku musta on tuo 10, koska jään aina alussa miettimään metaforia ja vertauksia. Myös sitä, ovatko ne onnistuneita vai eivät.

    Miehillähän aina on tapana kirjoituksissaan mennä suoraan asiaan, eli ei ihme, että palkitsevat sellaisen teoksen alun, joka on miehiselle tyylille ominaista...

    Mietin tuota jääviys-ongelmaa, että näin pienessä maassa on varmaan vaikea löytää ketään kulttuuriväestä, joka ei tuntisti toista... Mutta siitä mulla ei ole hajuakaan, että miten läheisiä mahtavat olla valitsija ja valittu, joten en osaa sanoa sen kummempaa tuomion ääntä.

    VastaaPoista
  3. Pitää vielä lisätä veikkauksiin, että 11 viittaisi kovasti Tuuriin.

    VastaaPoista
  4. 9. on Juoksuhaudantie (Hotakainen)
    11. on tosiaan Tuuri (en muista nimeä).

    Suosikkialoitukseni noista ovat 6. ja 7.

    VastaaPoista
  5. jääviydestä on sillai hankala sano mitään kuten Mari sanoi ja kun sitten voidaan myös aina sanoa, että eikö olisi voinut voittaa koska on kaveri ja sitten taas eikö voisi olla ehdolla jos tuntee jonkun kirjailijan jne. joten se on semmonen soppa, että täytyy vaan mennä kiltisti kaupaan ja ostaa hytti nro.6 :D (en kyllä aio mennä, mutta kirjastosta varaan kuitenkin :))

    VastaaPoista
  6. Vitonen on Nenäpäivän alku ja ysi kuvaa Matti Virtasen maanista marssia Juoksuhaudantiellä.

    Olen ajatellut lukea Hytti nro 6:n, kiinnostaa. Olen lukenut Liksomin Yhdenillan pysäkin, joka voitti JH-Erkkoa samana vuonna Boris Verhon kanssa.

    Minusta kirjan loppu on alkua tärkeämpi. Tiedän useita kirjoja, joiden alku on lumoava, mutta polttoaine lopppu kesken, tai homma lähtee lapasesta.

    Luin Nenäpäivän jokin aikaa sitten, mitään kovin mullistavaa loppuhuipennusta siinä ei ollut vaan ansiot palkintoon tulivat luultavasti muilta osin.

    Eräs katkelma lienee Eeva Joenpeltoa, tuskin Tohtori Mullerista muut ovat kirjoittaneet.

    VastaaPoista
  7. Jotkut noista olisin veikannut käytetyistä nimistä tai asiasanoista (2,3,5), muista ei kyllä hajuakaan vaikka olen kirjan tai kaksi saattanutkin lukea...

    Paras aloitus...tuo 4 on minusta liian itsetarkoituksellisesti "aloitetaan keskeltä"-lause joka ei anna suoraan tarpeeksi. 7 tekee saman paremmin, alkaa keskeltä tilannetta mutta samalla kertoo jo jotain (ja jotain outoa) siitä tilanteesta.
    Sanoisin että jos tuolla tavalla aloittaa niin ei kannata aloittaa reaktiosta (koska en tunne henkilöitä niin en tiedä miten nämä reagoivat) vaan olosuhteista, joihin voi sitten vastata reaktiolla. Itse nostan siis seiskan parhaaksi.

    5:n tempoilevuus on myös viehättävä, luo samantien tilannetta ja kertoo henkilöstä. 2 ilman tuota "jota ei sitten ollutkaan" olisi tylsä mutta tuon kanssa se on yksi paremmista aloituksista, vähäeleinen ja punnittu toki ja sellaisena 5:n täysi vastakohta.

    6:n hyvyys riippuu paljon seuraavasta lauseesta, se ei yksinään vielä toimi mutta voi olla osa hyvää aloituskappaletta. Muut eivät tee minuun erityisen suurta vaikutusta suuntaan tai toiseen, jos ovat osia hyvää aloituskappaletta niin se isku osuu muulle lauseelle.

    VastaaPoista
  8. Suosikkejani ovat aloitukset 7, 8 ja 9. Näistä kahden ensimmäisen jälkeen voi tapahtua mitä vaan, ovat salaperäisen mielenkiintoisia ja kolmas alkaa leppoisan, ihanan kesäisesti.

    7 on Väisäsen Toisten kenkien alku, 8 veikkaisin Raittilan Canal Granden aluksi (sopisi jotenkin tunnelmaan) ja 9 on Hotakaisen Juoksuhaudantiestä.

    Nämä olen myös tuntevinani:
    2 Hyry: Uuni
    3 Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
    5 Rimminen: Nenäpäivä
    11 Tuuri: Lakeuden kutsu

    VastaaPoista
  9. Kirsi, ainakin Kirjoita romaani -blogissa oli tästä jääviysongelmasta juttua :).

    VastaaPoista
  10. Minä olen lukenut vain muutaman Finlandia-voittajan ja niistä Puhdistuksen alkua ei ole tässä. Minusta paras aloitus on 7, jota en olisi tiennyt Väisäseksi.

    Itse tunnistin tai vain arvaan
    2. Hyry
    3. Joenpelto
    4. Sinisalo (olen lukenut)
    8. Raittila (olen lukenut)
    9. Hotakainen (olen lukenut).

    VastaaPoista
  11. Itse kiinnitin huomiota palkintotilaisuudessa siihen, miten luontevasti Milonoffin käsi lepäsi Liksomin olkapäällä. Ehkä olen nyt vähän huvittava. Saattaa olla että olen vähän niin kuin romaanihenkilö Liksomin kirjasta. Sellainen pidättyväinen. Ehkä palkinnosta päättäneen tuleekin kosketella voittajaa. Jos se on vaikka eurooppalainen tapa niin kuin poskisuudelma.

    VastaaPoista