torstai 11. elokuuta 2011

Tuula-Liina Varis: Rakas

Sanottakoon heti aluksi, että Tuula-Liina Varis on suosikkikirjailijoitani, vaikka tuotannon läpiluku on edelleen pahasti vaiheessa. Pidän Variksen tarkkasilmäisyydestä ja teräväkynäisyydestä. Rouva Kirjailija laittaa halki, poikki ja pinoon kaiken, mikä ei häntä miellytä tai tyydytä. Silti hän ei mielestäni ole kyyninen tai ilkeä, vain pippurisen kriittinen. Tällä kertaa kuunneltavaksi osui Variksen romaani Rakas, joka ilmestyi viime vuonna. Äänikirjan lukee Seela Sella, joka on myös suosikkilistani kärjessä, mitä lukijoihin tulee. Odotukset olivat siis melko korkealla. En pettynytkään, vaikka Rakas on jälleen aika lailla erilainen kuin aiemmat Varikselta lukemani kirjat, joista viimeisin taitaa olla Irma. Äänikirjan kuuntelu vain jäi loman takia hieman hajanaiseksi, ja uskon, että se olisi tehnyt syvemmän vaikutuksen tiiviimmin kuunneltuna. 

 
Rakas kertoo Iiriksen ja hänen tätinsä Ellenin tarinat. Kirjan alussa kuuttakymmentä lähenevä Iiris siirretään nuorempien tieltä eläkejärjestelyillä toimittajan töistä. Lähtö ei ole Iirikselle mieluinen. Tyhjyys edessä tuntuu ammottavalta. Perhettä tai sukua ei ole. Iiris ryhtyy vähitellen kokoamaan itselleen uutta elämää ja elvyttää vähitellen vanhaa kirjoittamisharrastustaan. Muistivihkoonsa hän kirjoittaa ajatuksiaan. Ne lähtevät kerimään auki Iiriksen elämää lapsuudesta, mutta ei kronologisessa järjestyksessä. Varis käyttää ulkopuolista kertojaa jaksoissa, joissa kuvataan Iiristä nykyhetkessä eläkkeellä. Kun siirrytään menneisyyteen, Iiris on minäkertoja. Kuunneltaessa tämä hämmensi aluksi.

Jo alussa käy selväksi, että Iiriksellä on ollut elämässään kaksi tärkeää miestä, Rauli ja Risto. Kumpikin on kirjan nykyhetkessä jo kuollut, ja Iiris elää siis yksin. Lapsuuden suuri tragedia on Iiriksen vanhempien kuolema junaonnettomuudessa. Iiris muistaa, miten Ellen, äidin sisko, sanoi Iiriksen vanhempien menneen ihan mäsäksi. Koska Ellen on ainoa sukulainen, Iiris jää hänen huollettavakseen. Iiriksen ja Ellenin välit ovat huonot jo alussa, mutta ne kärjistyvät avoimeksi konfliktiksi Iiriksen murrosiässä ja aikuisuuden kynnyksellä. Kun Iiris täyttää 18, hän muuttaa pois kotoa eikä pidä yhteyttä Elleniin, jota tuntee vihaavansa ja halveksivansa.

Pala palalta täydentyy kuva Iiriksen elämänvaiheista. Elämä 1950- ja 60-lukujen pikkukaupungissa on ahdasta, eikä Iiriksen itsetunnossa ole hurraamista. Jatkuva syyllisyys ja huonommuuden tunne vainoavat häntä. Muutettuaan Turkuun opiskelemaan hän tuntee, että maailma ympärillä avartuu, vaikka elämä tunnevammaisen Riston vaimona ei olekaan herkkua. 1970-luvun poliittinen kuohunta koskettaa myös Iiristä, vaikka hän ei voikaan heittäytyä vasemmistopolitiikkaan niin täysin sydämin kuin puolueen mielestä olisi suotavaa.

Lopulta tilit Ellenin kanssakin on pakko tehdä selväksi. Oman vanhuutensa kynnyksellä Iiriksen silmät avautuvat, ja hän alkaa ymmärtää monia asioita, joista oli lapsena ja nuorena riidellyt Ellenin kanssa. Kotikaupunkikin näyttää vuosikymmenten jälkeen aivan toisenlaiselta.

Tunnelma kirjassa on aika ahdistunut. Iiriksen on mahdotonta tuntea olonsa onnelliseksi ja vapaaksi. Vaikka hän kuinka yrittää pyristellä irti, tuntuu hänestä aina, että Ellenin tuomitseva ja pilkallinen katse seuraa häntä joka paikkaan. Tilannetta eivät helpota miessotkut. Iiriksellä kun tuntuu olevan tapana valita aina vääränlaiset miehet rakastettavikseen.

Tuula-Liina Varis: Rakas
WSOY 2010. Lukija Seela Sella. 8 cd:tä.

2 kommenttia:

  1. Pidän myös paljon Variksesta, mutta ilmeisesti tämä kirja ei minullakaan ole osunut täysin hermoon, sillä muistikuvat siitä ovat melko hatarat. Sinun avullasi ne hieman selkiintyivät.

    VastaaPoista
  2. Minä luin tänään ensimmäistä kertaa Varista - ellei kolumneja lasketa - kun luin Pikku naisia -kokoelman ensimmäisen novellin. Se oli ihan hyvä, muttei mahtava. Silti on toki sellainen olo, että kiva lukea pian lisääkin, ja uudesta kirjailijasta on vaikea sanoa vielä mitään vain yhden novellin perusteella.

    VastaaPoista