perjantai 17. kesäkuuta 2016

Vetää kaikista ovista Sammatin Vaahterateatterissa



Yksi ikisuosikkini kotimaisista kirjailijoista on ehdottomasti Eeva Joenpelto. Olen vuosia sitten jo lukenut suurimman osan hänen tuotannostaan, ja Lohja-sarjasta tein aikoinaan jonkin seminaarityönkin. Elämän rouva, rouva Glad oli pääsykoekirjana, kun muinoin hain opiskelemaan Turun yliopistoon. Kirjoja nököttää rivi hyllyssänikin, ja osa on lainassa ystävillä. Työelämän muutokset ovat sittemmin kuljettaneet minut aivan Lohja-sarjan maisemien ytimeen, Lohjan keskustaan, sinne kalkin ja puun hajuiseen kaupunkiin.

Jos Eeva Joenpelto eläisi, hän täyttäisi tänään 95 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi Tuijata-blogin Tuija järjesti kirjablogeissa teemapäivän, jonka mittaan eri blogeissa on julkaistu juttuja Joenpellon teoksista. Itse lupauduin mukaan kesäteatterijutulla.




Joenpellon syntymäpäivä on luonnollisesti huomioitu hänen kotiseudullaan Lohjalla ja Sammatissa monin tavoin. Paikallinen harrastajateatteri, sammattilainen Vaahterateatteri on juhlan kunniaksi valinnut kesän näytelmäkseen Joenpellon romaanista Vetää kaikista ovista Jaakko Kivistön dramatisoiman tekstin. Esityspaikka jo itsessään on kokemisen arvoinen, sillä Sammatin Sampomäki sijaitsee Paikkarin torpan välittömässä läheisyydessä. Väliajalla voi käydä vilkaisemassa Elias Lönnrotin näköispatsasta, joka hieman absurdisti tönöttää torpan pihaniityn kupeessa.

Puitteet olivat siis kunnossa erinomaista säätä myöten (14.6.). Eikä näytelmä tuottanut pettymystä, päinvastoin. Koko pieni työporukkamme nautti täysin siemauksin illasta, ja me naisihmiset pyyhkäisimme salaa pari kyyneltäkin silmäkulmistamme.

Kivistö on tehnyt hyvää työtä tiivistäessään Joenpellon romaanista olennaisen. Romaani on toki omalla tavallaan aulis kääntymään näytelmäksi, koska siinä on runsaasti nasakkaa joenpeltomaista dialogia, jonka voi ja jota kannattaa hyödyntää sellaisenaan. Tosin tässä on sitten oma lisäkierteensä, koska Joenpelto on kirjoittanut dialoginsa pieteetillä paikallista murretta käyttäen. Harrastajanäyttelijälle haaste voi olla kova, ja siitä ainakin yksi seurueestamme antoikin pari kriittistä kommenttia. Lohjalainen ei sano ’Gröönruus’ vaan reilusti ’Röönruus’.

Muhevinta kieltä ja juurevinta murretta romaanissa ja näytelmässä käyttää Tilta Grönroos, suutarin punaleski ja kauppias Hännisen Salme-vaimon serkku. Tiltan rooliin on saatu mainio Marja Koski, jonka hoikka olemus ja räväkkä ulosanti sopivat kaikin puolin hienosti osaan. Salmen, jota näytelmässä esittää Tuija Latvakangas-Koivisto, ja Tiltan ystävyys on keskeinen näytelmän teema. Sota on heittänyt serkukset vastakkaisille puolille, mutta naisten ystävyys kantaa poliittisten kuohujen yli. Avioliitot, haaveet rakkaudesta ja lapset yhdistävät naisia.

Hännisen kaunis Anja-tytär (Taika Tenhunen) kihlautuu Lauri Julinin (Jyri Saatsi) kanssa. Lauri on Oskari Hännisen (Seppo Lehtelä) toivevävy, sitoohan avioliitto Hänniset tiukasti Julineihin, mikä parantaa Hännisen bisnesnäkymiä. Hänninen saa karvaasti kokea nahoissaan länsiuusmaalaisen sisäänpäinlämpiävyyden: vuosikymmentenkään asuminen paikkakunnalla ei tee muualta tulleesta samanarvoista syntyperäisten kanssa. Kun taustalla vielä on epämääräinen konkurssi, ei luotettavan miehen mainetta voi ansaita millään, ei edes kirkkoväärtinä.

Liian myöhään Anja tajuaa, ettei kunnollinen ja siloinen Lauri sittenkään ole hänelle se oikea. Punavankileiriltä juuri ja juuri hengissä selvinnyt Grönroosin Vieno (Arttu Keisala) sen sijaan tuntuu kummallisen voimakkaasti vetävän ylioppilasneitoa puoleensa. Tätä en muuten parikymppisenä lukijana voinut lainkaan ymmärtää!

Näytelmä siis seuraa uskollisesti romaanin tarinaa, mikä ainakin minusta on pelkästään hyvä asia. Kovin rohkeita poikkeamia tai tulkintoja en olisi toivonutkaan. Perinteinen toteutustapa sopii tähän tekstiin ja ympäristöön oikein hyvin. Vaahterateatterissa ei myöskään ole sorruttu liialliseen kuvittamiseen, kuten toisinaan harrastajateattereissa näkee. Lavastus on toteutettu huolella, ja tarpeistokin on koottu pääosin virheittä. Muutamia anakronistisia yksityiskohtia toki tarkkasilmäinen seurueemme esityksestä poimi.

Pidin kovasti siis Marja Kosken Tiltasta. Samaten minuun vetosi Mikko Jaakkolan esittämä kaupparatsu Matti Reima, ja Inkerin roolissa Mia Hakalakin on oikein luonteva. Seppo Lehtelä kauppias Hännisenä on myös oivallinen.


Sampomäelle suuntaaville vinkiksi, että ihan ensimmäiset penkkirivit eivät ole parhaat paikat, koska näytelmä tapahtuu myös katsomon sivuilla. Kannattaa siis kavuta hieman ylemmäs. Äänentoiston ansiosta kaikki kyllä kuuluu hyvin koko katsomoon. Muut vinkit kesäteatteriin kannattaa kurkata edellisestä jutustani!





***

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista
Dramatisointi Jaakko Kivistö, ohjaus Anna Rimpinen.



Lippu ostettu itse.

Kurkkaa myös juttuni Vetää kaikista ovista -äänikirjasta.

5 kommenttia:

  1. Näytelmä ja tuo sama päiväkin oli jo Kirsin Book Clubin "teatterifraktiolla" valittuna, mutta tuli päällekkäisyyksiä ja peruimme suunnitelman. Nyt kun luin juttusi, kiinnostuin uudelleen. Ehkä kuitenkin hurautamme Röönruuskaa katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa! Olen menossa katsomaan näytelmää toisen ystäväporukan kanssa vielä uudelleenkin ensi viikon tiistaina. Ehkä nähdään?

      Poista
  2. Kirja on Eeva Joenpellon laajasta tuotannosta paras, josta oln noin komalsosan toisn vain lukenut. Olen lukenut arvioita Eevan kirjoista vuorokauden aikana, ja olen hämmästynyt joistakin tulkinnoista, esimerkiksi "Hänninen saa karvaasti kokea nahoissaan länsiuusmaalaisen sisäänpäinlämpiävyyden". Minusta Hänninen häntäheikkinä ja liikeystävänsä pettäjänä sai mitä tilasi, tällainen mies ei abńsaitse mitään arvostusta, lisäksi mies möi tyttärensä. Suuremmat ristiriidathan on punaisten valkoisten välillä sekä kommunistien ja sosiaalidemokraattien välillä (sekä kieliryhmät!), lisäksi Hännisen vävypojalla Reimalla ei vastaavia vaikeuksia ole, eli kyse vaikka Joenpelto itse romaanin alussa "puhuu" tästä ovien kiinnipitämisestä, ei minusta ilmene itse kerronnassa, eikä herra Hänninen tosiasiallisesti kärsi muusta kuin omista virheistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tulkitsee lukemansa omasta kokemusmaailmastaan käsin. Minusta Hääninen tekee isoja virheitä ihmisenä, kuten juuri myy tyttärensä, koettaessaan hankkia itselleen tärkeiden ihmisten, kuten Julinin, hyväksyntää. Luonnolleen Hänninen ei voi mitään, vaan konfoijaa Juliniakin, ja jää häntäheikkiytensä takia kiinni! Ei minustakaan Hänninen näiden ominaisuuksiensa takia ansaitse kunnioitusta, mutta sitä hän eniten itse kaipaa. Kai koskaan tajuamatta ihan kokonaan, miksei sitä tule.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi.

      Tulkinta voi ajankin mukana muuttua. Avioliiton ulkopuolinen suhde tuona aikana ei ole ollut silloin yläluokalle niin tuomittavaa kuin nykyisin, tai ei siis miehelle. Raha on ollut porvaristolle aina tärkeää, joten liikekumppanin linssiin viilamista ei ole katsottu hyvällä.

      Poista