maanantai 27. tammikuuta 2020

Simone Buchholz: Krokotiiliyö




Chastity Riley työskentelee Hampurin poliisissa syyttäjänä St. Paulin alueella. Chas viihtyy paremmin farkuissa ja buutseissa kuin jakkupuvussa ja avokkaissa. Kahvi, olut ja vodka pitävät hänet parhaiten käynnissä. Oikeustieteelliseen Chastity päätyi, koska itsemurhan tehnyt isä oli aikanaan todennut, että ala voisi olla tyttärelle sopiva.

Lähemmäs nelikymppinen Chastity on taustaltaan saksalais-amerikkalainen. Saksalainen äiti jätti perheensä, kun Chas oli pieni, ja lähti uuden miehensä perässä Yhdysvaltoihin. Isä kasvatti tyttärensä yksin, mutta ei ilmeisesti toipunut vaimon lähdöstä koskaan vaan päätyi itsemurhaan. Nämä tapahtumat osiltaan selittänevät Chastityn sitoutumisongelmia. Syyttäjän sydämenasiat ovat nimittäin jokseenkin kiemuraiset. Miehiä kyllä on, mutta Chastity ei halua tunnustaa edes itselleen, että joku olisi hänelle oikeasti tärkeä. Naapuriasunnossa majaileva komistus, entinen nuorisorikollinen Klatshce, on pääsemässä ehkä liiankin lähelle.

Chastity fanittaa intohimoisesti paikallista futisseuraa FC St. Paulia, jonka kotiotteluihin hänellä on ystävättärensä kanssa kausikortti, tietysti seisomapaikoille. Muutenkin St. Pauli ja Kiez vähän nuhruisine satama-alueineen ja punaisten lyhtyjen katuineen ovat hänelle rakkaita. Parhaiten hän viihtyy ystäviensä Claran ja Roccon kahvilassa ja Klatshcen viinibaarissa.

Tutustuin herkän rosoiseen Chastityyn hiljattain, kun luin Simone Buchholzin ensimmäisen hänestä kertovan dekkarin Revolverisydän. Tykästyin sen verran vahvasti sekä päähenkilön rosoisuuteen että varsinkin kirjoittajan persoonalliseen tyyliin, että varasin samoin tein kirjastosta myös tämän toisen suomennoksen eli Krokotiiliyön. Sitä jouduin tovin odottelemaan, sillä siitä oli koko joukko varauksia.

Chastity Rileysta kertovassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt yhdeksän osaa, ja Buchholz on suorastaan kahminut niillä erilaisia palkintoja Saksassa. Krokotiiliyö on tämän sarjan kuudes osa, vaikka siis vasta toinen suomennos. Se on palkittu Crime Cologne Award -, Deutscher Krimipreis - ja Radio-Bremen-Krimipreis-palkinnoilla, joten ainakin kotimaassaan Buchholz on arvostettu tekijä.

Koska aloitusosan ja Krokotiiliyön välissä on useampia kirjoja ja vuosia, on Chastityn uralla tapahtunut käänteitä sitten viime näkemän. Hänet on jonkin epäonnisen tapahtumaketjun jäljiltä siirretty syrjään syyttäjäntehtävästä, mutta häntä ei kuitenkaan ole irtisanottu. Sen sijaan hän on ajautunut sivuraiteelle. Työhuoneeksi on osoitettu pieni koppero, ja tehtävänä on toimia väkivaltarikosten uhrien tukihenkilönä.

Chastityn maaseutuviikonloppu keskeytyy, kun hänet kutsutaan töihin. Sairaalaan on tuotu pahasti pahoinpidelty mies. Kaikkien raajojen luita on katkottu ja oikean käden etusormi leikattu irti. Mies on tajuton, eikä hänellä ole mitään henkilöllisyyspapereita. Kuka hän on ja miksi hänelle on tehty kammottavaa väkivaltaa keskellä katua? Tekijöitä on täytynyt olla useita, mutta silminnäkijöitä ei ole.

Töissä Chastityn isähahmona toiminut Faller on eläkkeellä, mutta ei pääse irti pakkomielteestään. Hampurin alamaailmaa on jo vuosia mielensä mukaan pyörittänyt albaani Gjergj Malaj, jolle kukaan ei tunnu voivan mitään. Fallerkin on henkilökohtaisesti törmännyt hänen menetelmiinsä aktiiviuransa aikana, mutta nyt hän on päättänyt ärsyttää Malajia niin kauan, että tämä joutuu vastaamaan teoistaan.

Chastitylla riittää tehtävää, kun hän yrittää saada tajuihinsa palanneen asiakkaansa puhumaan. Mies on nimittäin selvästikin päättänyt olla paljastamatta itsestään mitään, edes nimeään. Mitä hän salaa tai pelkää? Samaan aikaan Faller jatkaa ärsytyskierrostaan St. Paulin kapakoissa. Kuten lukija arvaa, juonilinjoilla on yhteys.

Buchholz on mestari kertomaan laajan ja monipolvisen tarinan äärimmäisen niukasti. Krokotiiliyössä on alle kolmesataa väljästi taitettua sivua, mutta silti sen kansien välissä ehtii tapahtua monenlaista. Tarina ikään kuin laajenee teoksen ulkopuolella ja syntyy lukijan mielikuvituksessa. Tästä pidän! Lukijalle jää oivallettavaa ja yhdisteltävää, eikä väkivallalla tai muilla inhottavuuksilla mässäillä.

Toisaalta Buchholz jättää ehkä turhaankin monia kihelmöiviä kohtauksia hyödyntämättä lakonisella tyylillään. Siksi Krokotiiliyö ei ole varsinaisesti jännittävä, vaikka loistava rikosromaani onkin.

Simone Buchholz: Krokotiiliyö (Blaue Nacht)
Suom. Anne Kilpi.
Huippu 2019. 296 s.


Kirjasto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti