sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kai Ekholm: Tähtisilmä



Kuolleilla ei ollut hätää ja elävät selviävät kyllä.

Kylläpä ketuttaa, että en ole aikoinani tullut lukeneeksi Kansalliskirjaston johtaja, professori Kai Ekholmin esikoisdekkaria Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (Atena, 2013). Harmittelin tätä jättimäistä sivistysaukkoani useaan otteeseen lukiessani Ekholmin toista dekkaria Tähtisilmä, joka on itsenäinen jatko-osa edelliselle. Helena Pilke esittelee esikoisteoksen ansiokkaasti Agricolan arvosteluja -sivustolla. Ekholm vihjailee moneen otteeseen päähenkilöille aiemmin tapahtuneista vaiheista, mutta hyvin verhotusti. Kirjat voinee siis hyvin lukea ’väärässäkin’ järjestyksessä, ja sen aion vielä tehdä. Tähtisilmä on näet paitsi hieno romaani myös kelpo dekkari.

Vuonna 1995 nelihenkinen perhe ja isoisä hyppäävät Suomenlinnan muureilta Kustaanmiekan salmeen. Hyppyyn valmistautuva perhe tallentuu vahingossa ohi ajavan lautan kannella kuvaavan turistin videokameran nauhalle. Ketään ulkopuolisia ei näyttäisi olevan lähimaillakaan. Silti neljä ruumista löytyy myöhemmin vesirajasta kurkut auki viillettyinä. Perheen kaksivuotiaan pojan ruumista ei löydetä koskaan. Tapaus jää arvoitukseksi laajasta mediahuomiostaan huolimatta.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Helsingin väkivaltaosaston päällikkö Reinikka saa kuoroharjoituksissa sydänkohtauksen ja joutuu joksikin aikaa elämänsä sivuraiteelle. Sairauslomalainen seuraa hampaitaan kiristellen, kun hänen töitään tekee lempeä virolaistaustainen sijainen komisario Sinilind.

Vuosikymmenten takainen juttu nousee uudelleen pintaan, kun psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla majaileva Arnoksi nimetty mies alkaa piirtää yksityiskohtaisia kuvia aikoinaan surmatusta perheestä. Kuka on savantti Arno, mies, joka ei puhu mutta piirtää täysin virheettömiä panoraamakuvia? Miten hän liittyy murhiin? Mistä hän saa ajantasaisilta vaikuttavat tietonsa suljetulle osastolle? Ovatko jotkut Arnon apokalyptiset kuvat Helsingin ytimestä ennustuksia tulevista tapahtumista?

Samaan aikaan 90-luvun laman aikana huikeita voittoja tehnyt entinen pankkimies Vainonen joutuu kohtaamaan pahimmat painajaisensa. Vainosen taannoiset liikekumppanit alkavat joutua väkivaltaisen kuoleman uhreiksi hyvin mielikuvituksellisin tavoin. Kuka on kaupungilla mustalla moottoripyörällä ajeleva siivin koristeltuun kypärään sonnustautunut Varjomies?
Reinikan ehdotuksesta poliisi palkkaa etsivätoimisto Kihara&Kaljun selvittämään Arnon tapausta ja penkomaan lähihistoriaa. Kaksikkoa ei esitellä lukijalle senkään vertaa kuin Reinikkaa, mutta vähitellen paloja alkaa kertyä niin paljon, että sain pääteltyä Kiharan maahanmuuttajataustaiseksi sinkkunaiseksi. Kalju taas on toimiston miespuolinen osakas, joka lisätienestiä haaliessaan ajaa öisin taksia Helsingin kaduilla.

Helena Pilkkeen arvion perusteella Ekholmin esikoisdekkarin juoni on melkoisen vauhdikas ja moniaalle rönsyäväkin. Tähtisilmä on hallitumpi (sivujakin näyttää olevan melkein sata vähemmän) mutta juonenkehittelyltään vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin edeltäjänsä. Toimintaakin on, mutta ihailtavan kompaktissa muodossa. Paikoin tapahtumat ovat tosin sen verran viitteellisiä, että lukija joutuu pinnistelemään pysyäkseen tahdissa mukana, mikä ei suinkaan ole moite.

Parasta antia Tähtisilmässä ovat kuitenkin persoonallisesti käytetty kuvakieli ja paikoin aforistisiksi hiotut lauseet, huumori ja kulttuuriset viittaukset sekä sivaltava yhteiskuntakritiikki. Pieneltä näyttävä kirja pitää sisällään monitasoisen teoksen, jossa riittää kuorittavaa pariksikin lukukerraksi, eikä välttämättä siltikään ole tavoittanut kuin osan kaikesta tarjolla olevista nyansseista. Ainakin minä koin oman yleistietämykseni monin paikoin laihanlaiseksi, mutta viittauksen tunnistaessani tunsin aina onnistumisen ja oivalluksen riemua. Mielenkiintoinen ja virkistävän erilainen dekkari!

Kriitikot ovat kirjallisuuden lahottajabakteereja. Tarpeellisia ainakin omasta mielestään.

Kai Ekholm: Tähtisilmä

Atena. 208 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

1 kommentti:

  1. Hah Kirsi -- Ekholm on henkilökohtaisesti liian tuttu että olisin vielä saanut aikaiseksi tarttua hänen dekkareihinsa :). Se ensimmäisen ilmeisesti nappasin keväällä mukaan kirjaston kierrätyshyllystä, mutta se on lojunut toistaiseksi lukemattomien lukemattomien joukossa. Nyt sait minut innostumaan, jahka pääsen kotiin täältä Turkista...

    VastaaPoista