perjantai 7. huhtikuuta 2017

Matti Remes: Regatta



Dekkaristi Matti Remeksen uusimman teoksen Regatta kannessa lukee suurimmalla sana Remes, aivan kuten on lukenut jo esikoisdekkarissa Tappotanssi (Tammi, 2003). Tappotanssin luettuani olen tuohon seikkaan kiinnittänyt huomiota muistiinpanoissani ja olen lisännyt hieman ironisen kommentin: ’Miksiköhän?

Moni muukin asia on samoin kuin esikoidekkarissa. Päähenkilö on hankolaistunut ja eläköitynyt Ruben Waara, jonka naisasiat ovat edelleen yhtä sekavat kuin aikoinaan aloitusteoksessa. Yhdeksässä kirjassa ei siis saada päähenkilön rakkauselämää tolkulleen. Mutta ei saada muitakaan asioita, sillä kauan omilla teillään liikuskellut ex-vävy palaa tässä kirjassa yllättäen maisemiin, eivätkä miehen toimet taida tälläkään kertaa aivan täyttä päivänvaloa kestää. Muutenkin menneisyys palaa kuvioihin, kun tarinan keskivaiheilla tehdään murha aivan Tappotanssin menetelmällä ja silloinen murhaajakin on yllättäen palannut Hankoon. Mutta siitä myöhemmin.

Nimi Regatta viittaa tietysti yhteen Hangon keskeiseen kesätapahtumaan eli purjehduskilpailuun, jota eteläsuomalaiset nuoret ovat jo vuosikymmenet käyttäneet hyvänä tekosyynä kauniissa kesäkaupungissa ryypiskelyyn. Pahasti rönsyävä juoni liittyykin, tosin rikollisen löyhästi, tähän kilpailuun ja ainakin purjehtimiseen. Jo ennen kisaviikonloppua tapahtuu purjehdusonnettomuus. Keski-ikäinen nainen putoaa yli laidan ja katoaa. Edes perusteelliset etsinnät eivät tuota tulosta, vaan naisen ruumis jää löytymättä. Lukija kuitenkin tietää, että rikas rouva on joutunut rikoksen uhriksi, ei onnettomuuden.

Ruben Waaran kesänviettoa on haitannut paitsi naisystävän äkillinen lähtö yhteisestä asunnosta myös kummallinen kiusanteko. Viimeisin kiusaajan tempaus on jo melkoinen: paikallislehdessä on julkaistu Rubenin kuolinilmoitus hautajaiskutsuineen. Hautajaisiin saapuu kuitenkin vain yksi vieras, vanha nainen, joka ei suostu puhumaan sanaakaan poliisille. Ruben kuitenkin hämmästyksekseen tunnistaa naisen vuosien takaa.

Kuka tekee Waaralle kiusaa ja miksi? Seurataanko häntä? Hiippaileeko joku hänen talossaan? Mitä ex-vävy Janne puuhailee veneveistämöllä? Kuka on mystinen hautajaisvieras? Entä kaunis punatukkainen nainen, joka vilauttelee Waaralle sulojaan? Miten kaikki irralliset juonilangat liittyvät yhteen (vai liittyvätkö)?

Valitettavasti Remeksen dekkaria vaivaavat samat ongelmat kuin aikoinaan lukemiani sarjan paria alkupään teosta. Juoni ei oikein tahdo vetää, vaikka hyviä aineksia on koossa kosolti. Ruben Waaran hahmo on jotenkin kummallisen ponneton. Kaveri ei ole yksityisetsivä eikä oikein mikään toimija, vaikka poliisin kanssa on tainnut jonkin verran hommia paiskia vuosien varrella. Tässä kirjassa Waara ei ainakaan mitään selvitä, kunhan nyt sattuu paikalle, kun yhtä ja toista tapahtuu.

Kerronnan ongelma on jonkinlainen kummallinen lakonisuus. Kun hiekkarannalta löydetään murhattu mies ja murha on tehty kymmenen vuotta aikaisemmin käytetyllä makaaberilla menetelmällä, asia vain todetaan ja ohitetaan, vaikka uhrikin lopulta paljastuu ihan tutuksi kaveriksi. Samoin käy, kun Waara itse törmää toiselle rikospaikalle, vaikka hän tuntee uhrinkin henkilökohtaisesti. Samaten Remes jättää käyttämättä kadonneen naisen juonihaaran herkulliset ulottuvuudet ja solmii sen langan anteeksiantamattoman siirappisesti!

Edes suosikkikesäkaupunkeihini lukeutuvan Hangon kuvaus ei sulattanut sydäntäni, sen verran liikaa oli turistiopasmaista ravintoloitten esittelyä lomitettu kerrontaan. Plussaa kuitenkin kartasta ja kohtuullisesta sivumäärästä.


Matti Remes: Regatta
Tammi. 274 s. 

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas

2 kommenttia:

  1. Nyt on dekkarien ystävällä paha aukko sivistyksessä, kun on nämä Matti Remeksen kirjat kokonaan lukematta - jääneet varmaan sen toisen Remeksen varjoon;)
    Vaan enpä ole tainnut paljon menettääkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minusta et :D Mutta joku juttu näissä on oltava, että iso kustantaja kustantaa yhdeksän kirjaa (ja lisää lienee tulossa). Ei vain aukene minulle.

      Poista