tiistai 7. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 parhaat dekkarit



Tasan vuosi sitten julkaisin koosteen vuonna 2012 lukemistani parhaista dekkareista. Yllättäen tuosta kirjoituksesta on tullut blogini kestosuosikki, jota luetaan tasaiseen tahtiin kuukaudesta toiseen. Listaus on tehty varsin kevyin, omia mieltymyksiä noudattelevin perustein, mutta varmasti siitä ihan mukavia lukuvinkkejä saa. Juttu liittyi blogimeemiin TTT eli Top Ten Tuesday -sarjaan, jota viime vuoden alussa innokkaasti koetin toteuttaa. TTT-jutut ovat sitten jääneet omalta osaltani historiaan, mutta tuon dekkareitten Top 10:n päätin ottaa uudelleen esille.

Tällä kertaa siis koosteena vuoden 2013 parhaat dekkarikokemukseni. Huomatkaa myös, että kaikki listani kirjat eivät todellakaan ilmestyneet vuonna 2013, minä vain luin ne silloin. Lisäksi tässäkin listassa kirjat ovat lukemis-, eivät paremmuusjärjestyksessä.

  1. Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet sekä Sameissa vesissä
Islantilaisen Arnaldurin Erlendur-sarja on vuosia ollut suosikkini. Sarjan suomennosvauhdista pudonneena päätin hieman kiriä ja luin viime vuonna kevättalvella kaksi osaa. Ratkaisu olikin toimiva, sillä kirjat olivat rinnakkaisteoksia, jotka tapahtuivat samaan aikaan eri paikoissa. Sarjasta ilmestyi viime vuonna jälleen uusi osa Mestaruusottelu, joka kuulemma sijoittuu 1970-luvulle. Islanniksi sarjaa on sen jälkeenkin ilmestynyt vielä kaksi osaa, ja sarjan kaksi ensimmäistäkin osaa on vielä suomentamatta. Alakuloista ja synkkää islantilaistunnelmaa on siis vielä hyvä varasto jäljellä.

  1. Timo Sandberg: Mustamäki
Sandbergin poliisidekkareita olen lueskellut vuosien mittaan, ja sympaattisesta Heittolasta on tullut jo tuttu kaveri. Ihan Seppo Jokisen kaltainen suosikki Sandberg ei minulle ole, mutta kirjojen parissa olen viihtynyt. Oli kuitenkin iloinen yllätys, että Sandberg oli tehnyt uuden aluevaltauksen lähihistoriaan sijoitetulla dekkarilla. Kansalaissodan jälkeinen tulehtunut aika sopii mainiosti poliisiromaanin miljööksi, ja juuri ajankuvan Sandberg on rakentanut Mustamäkeen taiten. Ymmärsin, että kirjalle on aikanaan tulossa jatkoakin. Keväällä ilmestyy kuitenkin seuraava Heittola-dekkari.

  1. Kirsti Manninen ja Jouko Raivio: Johannes Calonius -sarja
Innostuin historiallisista dekkareista kevättalvella niin, että päätin lukea uudelleen vanhan 1860-luvulle sijoittuvan suosikkisarjani, joka kertoo epäonnisesta lakitieteen opiskelijasta Johannes Caloniuksesta ja hänen tehokkaasta vanhapiikasukulaisestaan Matilda Ehrströmistä. Ilokseni vanha suosikki oli edelleen loistavassa terässä!

  1. Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen ja Julma
Löysin uuden suomalaisen dekkaristisuosikin, jonka sankari Antti Hautalehto sulatti sydämeni viimeistään jälkimmäisessä kirjassa, vuonna 2013 ilmestyneessä Julmassa. Rönnbackan tyyli sijoittuu jonnekin Jarkko Sipilän hieman totisen realismin ja Reijo Mäen poskensoittelun välimaastoon. Antti Hautalehto on herrasmies viimeistä hiuskarvaa myöten, mutta ronski huulenheitto sujuu siitä huolimatta. Jännitystä ja toimintaakin riittää.

  1. Kati Hiekkapelto: Kolibri
Vuoden 2013 tulokkaista Kati Hiekkapelto on ehdottomasti mielenkiintoisimpia. Ihastuin vetävästi kirjoitettuun Kolibriin kovasti, vaikka muutamia juttuja olisin toisin toivonut tehtävänkin. Esikoisdekkariksi Kolibri on minusta edelleenkin poikkeuksellisen lupaava. Päähenkilö Anna Feketen vaiheita seurailen mieluusti lisääkin, eikä odotus enää ole kovin pitkä: Suojattomat ilmestyy maaliskuussa.

  1. Seppo Jokinen: Vihan sukua
Pidin edellistä Jokisen Hervantalaista Koskis-sarjan yhtenä parhaista, joten oli melkoinen yllätys, että heti tämä seuraava Vihan sukua pesi senkin mennen tullen. Kotijoukoilta sain vielä tukea näkemykselleni. Kirja alkaa sellaisella rytinällä, että alta pois! Usein vingun siitä, että kirjat, dekkaritkin, käynnistyvät luvattoman hitaasti tai laiskasti. Ottakaa mallia tästä! Paketti pysyy mukavasti koossa loppuun asti, ja lisäpisteitä historia-aspektista. Seuraavaa odottelen jo!

  1. Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni
Vuoden odotetuimpia kirjoja oli kesän korvalla ilmestynyt Tuomaisen uutuus. Menetin lukusydämeni Parantajalle, jossa yhdistyi hienosti dekkarijuoni synkkään dystopiakuvaukseen. Synkkä niin kuin sydämeni on viisaasti ja rohkeasti erilainen kuin edeltäjänsä. Tuomainen tekee onnistuneen paluun perinteisemmän dekkarin pariin tällä kirjalla. Edelleen minulla ovat rästissä miehen kaksi ensimmäistä. Hyllyssä ne jo sentään odottelevat.

  1. Kristina Ohlsson: Nukketalo, Tuhatkaunot ja Varjelijat
Vuoden aikana tein vakaan päätöksen lopettaa muutamankin menestyneen ruotsalaisen naisdekkaristin tuotannon lukemisen, mutta tilalle löytyi uusi suosikki, jonka koko tähän asti suomennetun tuotannon vetäisinkin sitten lähes putkeen. Lisää odottelen jo kiihkeästi. Onneksi sarjasta on jo viisi osaa valmiina, ja seuraava suomennos Paratiisiuhrit ilmestyy toukokuussa.

  1. Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Juonivetoinen, lähes kerralla ahmittava ja karvoineen nieltävä trilleri, joka ei kestä kovin kriittistä analysointia mutta joka viihdyttää mukavasti. Myyntimenestys maailmalla, ja kuten arvelinkin, kirjailijan aiempaa tuotantoa on tulossa suomeksi: Paha paikka ilmestyy kesäkuussa.

  1. Marisha Pessl: Yönäytös
Todellinen järkäle romaaniksi, jonka pudottamista jalalle kannattaa varoa. Pessl sekoittaa dekkaria ja kauhugenreä oivalliseksi keitokseksi, jonka pyörteissä lukijaa viedään kuin kuoriämpäriä. Voiko kaikelle sittenkin löytyä aivan arkinen selitys?

6/10 kotimaisia, vain vähän emmän miehiä kuin naisia! Ihan hienot jakaumat minusta.

Lukuvuoteen 2013 mahtui jälleen viitisenkymmentä dekkaria, eikä suotta. Joukossa oli tosiaan monia helmiä, uusia ja vanhojakin, mikä erityisesti ilahduttaa. Mitkä olivat Sinun dekkarihelmesi viime vuonna? Mitä uutuuksia odotat jo malttamattomana vuodelta 2014?


Vuoden 2012 parhaat dekkarit
Vuoden 2014 parhaat dekkarit

39 kommenttia:

  1. Kiinnostavia ja hyviäkin dekkareita, kaikki melkein olen lukenut. Kiltin tytön jätin kesken, mielestäni se on tosi huono,suorastaan ällöttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuonkin näkemyksen voi helposti ymmärtää. Kirja ei ole ihan kaikkein tavanomaisin. Minulle ei tullut mieleenkään jättää sitä kesken!

      Poista
  2. Hieno lista! Tuo Vihan sukua odotteleekin jo... ja nyt alkoivat Erlendur ja Calonius kiinnostaa kummasti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos et ole Erlenduria vielä lukenut, kannattaa ehdottomasti kiireesti korjata puute!

      Poista
  3. Yönäytös ja Kiltti tyttö ovat omallakin listallani. Gone Girl löytyy omastakin hyllystä, mutten ole saanut aikaiseksi sitä vieläkään lukea. Koko ajan tunkee jotain muuta väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä lukemisessa onkin oikeastaan ainoa varjopuoli, ettei millään ehdi kuin murto-osan kaikesta kiinnostavasta lukea.

      Poista
  4. Mitä pidät Nesserin Barbarotti-sarjasta? Minua se ilahduttaa suuresti. Samoin Fred Vargasin uusin, joskin olen kritiikittömästi ihastunut Adamsberg-sarjaan. Hieno oli myös Anne Holtin Kuollut kulma. Hiekkapellon, Tuomaisen ja Flynnin suhteen olen kovin samoilla linjoilla kuin sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nesseriä en ole lukenut vuosiin! Van Veeteren -sarjasta luin alkupuolen, mutta sitten hyydyin ja koko Nesser on jäänyt. Pitäisikin varmaan jossain välissä kokeilla. Holtia olen lukenut monen kirjan verran, mutta taas kerran olen pudonnut vauhdista.

      Poista
    2. Pahoin pelkään, että ainakin 1. ja 3. Barbarotti voivat olla Kirsi sinulle liian hidastempoisia tai sitten ihastus ihan johonkin muuhun niissä kuin varsinaisesti dekkarina. Nehän ovat sellaisia 500-sivun kirjoja.
      Sirpa

      Poista
    3. Jos kirja on hyvä, on vain HIENOA, että se on pitkä. 500 sivua menee kuin leikiten, jos laatu on kohdillaan. Mutta nopeasti alkaa tökkiä pahasti, jos alkaa tuntua siltä, että pituus on itsetarkoitus. Kyllä hyvä dekkari voi olla alle 300-sivuinenkin, vaikka kaikki kirjoittajat eivät tunnu niin ajattelevan.

      Poista
  5. Ei ole totta - minä olen lukenut noista vain kaksi! Tuomaisen ja Flynnin. Niistä olen kanssasi samaa mieltä, joten täytynee ottaa lukulistalle nuo loputkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta tosiaan - minusta meillä on kuitenkin aika yhteneväinen maku kirjojen suhteen.

      Poista
  6. Marisha Pesslin Yönäytös oli ehdottomasti mielestäni paras viime vuonna lukemistani dekkareista. Kristina Ohlssonin Nukketalosta pidin todella paljon myös ja hankinkin Suomalaisen alesta Tuhatkaunot. Gone Girl tempasi mukaansa silloin lukuhetkellä, mutta tuosta tänä vuonna suomeksi ilmestyvästä en niin paljon tykännyt. Sharp Objects pitäisi vielä lukea, ja sitä olenkin kuullut kehuttavan kaikkein parhaaksi Flynniksi, joten toivon pitäväni siitä ainakin yhtä paljon kuin Gone Girlistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kaikesta huolimatta nuo aiemmat Flynnit kiinnostavat. Englanniksi en jaksa niitä lukea, mutta ehkäpä suomennokset jossain välissä.

      Poista
  7. Hykerryttävä lista, Kirsi! Luitko Poznanskin dekkaria Vii5i? Luulen, että tykkäisit. Kolibrin ostin juuri alesta ja Yönäytös kiinnostaa kovasti. Nukketalo oli hyvä, mutta liian karmea (lapset), joten pidän Ohlsson-tauon. Kiltistä tytöstä ajattelen suunnilleen samoin, viihdyin, mutta en häikäistynyt, pitkästyinkin jopa.

    Luin innolla uusintalukemasi Mannisen ja Raivion Calonius-sarjan arviosi. Sarja oli aikanaan mukavaa luettavaa.

    Tämä tekstisi innostaa taas lukemaan dekkareita. Hyvästi (ne vähäisetkin) yöunet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vii5i odottelee edelleen lukuvuoroaan (on odotellut kesäkuusta asti!). Ohlssonin muissa ei muistaakseni ollut tuota lapsiaspektia, joten sen puoleen uskallat varmasti jatkaa hänen parissaan.

      Himolukijat tunnistanee tummista silmänalusista :D

      Poista
  8. Minäkin pidin kovasti Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion Johannes Calonius-sarjasta. Ihastuttava historiallinen sarja. Jumalan ruoskan muistan erityisesti säväyttäneen. Sarja sai enemmän hyvälle tuulelle kuin kauhistelemaan ja historian faktat ovat oikein. Hiekkapellon Kolibri kuului minunkin vuoden ykkösiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalan ruoska on erityisen kiinnostava nälkävuosikuvauksen takia. Siitä aiheesta kun on todella vähän kaunokirjallisuutta.

      Poista
  9. Kiitos dekkarikatsauksestasi. Äkkiä laskien viitisenkymmentä dekkaria, ehkä vähän päälle, minäkin viime vuonna luin. Suurin osa suomalaisia (37) ja loput käännöksiä (17).

    Sinun listaltasi neljän ensimmäisen kohdalla on aukko. Rönnbackan kirjat löytyvät kyllä hyllystäni (tai lattialta) ja Sandberg kiinnostaa kovasti, taidan aloittaa tuosta Mustamäestä.

    Kolibri oli Hiekkapellolta hieno avaus ja nimenomaan sen jatkoa jo odottelen.
    Jokiselta olen lukenut lähes kaiken. Vauhtiahan tästä viimeisimmästä ei puuttunut, mutta jostain syystä ei ollut oikein mieluisinta Koskista. Taisi olla miulle liian räväkkää.
    Tuomainenhan vei sydämeni kirjoillaan ja vaatimattomalla karismallaan. Minäkin luin kaksi viimeisintä ja kaksi ensimmäistä vielä lukematta.
    Kristina Ohlsson oli mahtava uusi tuttavuus. Nukketalo ja Tuhatkaunot luettu ja Varjelijat jo odottaa vuoroaan. Jatkoakin varmaan seuraa.
    Kiltti tyttö ja Yönäytös eivät saaneet minua hurmioitumaan, niin kuin monien muiden kohdalla kävi.

    Sen sijaan uusi tuttavuus Belinda Bauer ja hänen ensimmäisensä Hautanummi sai kylmät väreet kulkemaan, mutta karmivuudestaan huolimatta aion tutustua ainakin kahteen jo suomennettuun kirjaan ja jatkoa varmaankin seuraa.

    Marko Kilpi nousi ykkössuosikkien joukkoon, kun luin hänen kaikki neljä kirjaansa, joista varsinkin viimeisin Kuolematon on saanut ansaitsemansa huomion.

    Ja kun edelleen suomalaisissa pysytään, niin odottelen kyllä mielenkiinnolla jatkoa myös Nina Hurmeen Yönpunaiselle höyhenelle ja Milla Ollikaisen Veripailakoille.

    Kirjoja tuohon taisikin kertyä jo kymmenen, mutta vielä pakko mainita vanha venäläinen dekkaristi, johon tutustuin vasta viime vuonna eli Alexandra Marinina ja hänen ensimmäiset kirjansa Irina tietää liikaa ja Murhaaja vasten tahtoaan (taitavat olla peräti 90-luvulta).

    Tämä vuosi on jo tuonut jatkoa Pasi Lönnin kirjoille ja Håkan Nesserin Barbarotti-sarjalle. Varauksessa kirjastossa on jo Arto Luukkasen trilleri Suojelusenkeli.

    Jännittävää dekkarivuotta kaikille meille
    Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!
      Bauerin suomennokset olenkin lukenut ja pitänyt, vaikka uutuudenviehätys hieman on karissut. Kilven kirjoista vain tämä viimeisin on vielä lukematta, ja siihenkin aion tarttua vielä. Marininalta luin aikanaan tuon aloitusosan ja sain tarpeekseni venäläisestä nimikulttuurista kerralla! Nesserin Barbarottia pitääkin lukea, koska aika moni tuntuu pitäneen.

      Hyvää deakkrivuotta Sinullekin!

      Poista
    2. Minun piti tehdä nimikartta Marininin ensimmäisen kirjan alussa. Sillä tavalla pysyin kärryillä. Toinen oli jo ehkä vähän helpompi. Nesserin Barbarottista tuonne ylemmäs jo kirjoitinkin viestiä.
      Sirpa

      Poista
  10. Yönäytös oli minulle viime vuoden paras kirja. Kiltti tyttö tuli myös luettua, se oli ihan ok, mutta en hurmaantunut. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yönäytös oli minustakin vaikuttava, vaikkakin hieman liian massiivinen ollakseen ihan nappisuoritus.

      Poista
  11. Voi, miten hauskaa löytää joku, joka tykkää myös Indriðasonin kirjoista! Minusta tuli viime vuonna ihan fani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erlendur vain on niin symppis :) Islantilaisuus viehättää muutenkin, ja nämä ovat upeita kirjoja.

      Poista
  12. Uutuuksien tuloa en ole vielä silmäillyt, mutta minunkin dekkarilempparit viime vuonna olivat Kiltti tyttö, Yönäytös sekä Enkelintekijä. Ja aika monta muutakin. Muistaakseni 17 jännäriä luin, melkein kaikki aika uusia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas tuo Enkelintekijä taisi olla vuoden inhokki :D Hauskaa, miten mielipiteet voivat mennä sekä ristiin että yhteen, tilanteen mukaan!

      Poista
  13. Arnaldur on yksi parhaista! http://tuulevi.wordpress.com/?s=Arnaldur
    Sandbergiä ja Rönnbackaa en ole koskaan lukenut. Pitäisikö?
    Mannisen ja Raivion sarjan luin aikoinaan; mainio oli.
    Jokisen sarjaa luin alussa, mutta jostain syystä olen lopettanut.
    Hiekkapelto oli erinomainen esikoinen. http://tuulevi.wordpress.com/2013/07/04/erinomainen-esikoisdekkari/
    Tuomainen oli todella hyvä. http://tuulevi.wordpress.com/2013/08/21/odotukset-tayttyivat/
    Ohlsson koukutti. http://tuulevi.wordpress.com/2013/09/27/aina-vain-parempaa/
    Flynn kiehtoi. http://tuulevi.wordpress.com/2013/07/03/parisuhde-pahimmillaan/
    Pessi oli minulla lainassa, mutta palautin, kun tajusin, että se onkin ehkä kauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesslin järkäle on tosiaan genresekoitus kauhua ja dekkaria. Varsinaisesti en ole (enää) kauhufani, mutta tässä toimi aika kivastikin. Sandbergiä ja Rönnbackaa kannattaa ainakin kokeilla, koska meillä vaikuttaa olevan niin samankaltaisia mieltymyksiä. Koskaanhan ei voi varmaksi luvata, että toinen jostakin pitää.

      Poista
  14. Kymmenen muuta 2013 luettuja dekkarisuosikkeja:
    Donna Leon, Drawing conclusions
    Ann Cleeves, Kuolemanhiljaisuus
    Ursula Poznanski, Viisi
    Belinda Bauer, Kadonneet lapset
    Kate Atkinson, Eikö vieläkään hyviä uutisia?
    Tove Alsterdal, Haudattu hiljaisuudessa
    Peter Robinson, Paholaisen ystävä
    Marko Kilpi, Kuolematon
    Ian Rankin, Turvaa vailla
    Robert Galbraith, Käen kutsu
    Monista löytyy bloggaus: tuulevi.wordpress.com
    (En haluaisi anonyyminä kommentoida, mutta wordpress-kirjautuminen ei toimi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käen kutsua kuuntelen parhaillaan, ja vaikuttaa ihan mainiolta perusdekkarilta. Päähenkilöstä pidän! Vii5i on siis lukulistallani (ollut jo 6 kk), samoin Kuolematon. Robinsonia on pari lukematonta ostettuna, Rankinia en ole ehtinyt edes aloittaa vielä. Tosin taisin katsoa pariin kertaan kirjoista tehdyn tv-sarjan, joten ei ole vielä kiirettä niiden kanssa. Kivoja listoja, kiitos, Tuulevi :)

      Poista
  15. Mulla iltaluvuissa arvioituna vuonna 2013 (vain) 13 dekkaria.
    Niistä suosikeiksi nousee:
    1. Nesser: Herra Roosin tarina (Barbarotti-3)
    2. Roslund & Hellström:Kaksi soturia
    3. Nesbö: Aave
    4. Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

    Kirsin listalta olen lukenut vain tuon Tuomaisen. Kiitos listasta, ainakin Indriðason menee lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nesserin Barbarottiin on nyt kyllä selvästikin tartuttava! Roslund&Hellströmiä olen jo ostanutkin: Tyttö katujen alta odottelee hyllyssä. Nesbötä haaveilen aloittavani uudelleen alusta :) Indridasonia suosittelen vahvasti kaikille laadukkaan pohjoismaisen dekkarin ystäville. Tasalaatuinen, hieno sarja.

      Poista
  16. Mulla oli vuoden 2013 luetuissa vain kymmenkunta jännäriä, mikä on entiselle vannoutuneelle dekkarifanille aika vähän. Noista sinun listallasi olleista luin Tuomaisen, Flynnin ja Pesslin, ja tykkäsin niistä kaikista. Kolibria on kehuttu niin kovin, että yritän lukea sen tänä vuonna vielä, ja Käen kutsu ja Julma odottavat kirjahyllyssä vuoroaan. Tämän vuoden uutuuksiin en ole yhtään ehtinyt vielä perehtyä. Läckbergin uutta odotan innolla jos sellainen on tulossa tänäkin vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käen kutsua kuuntelen parhaillaan työmatkakirjana, ja tykkään. Tosin olen ajatellut, että se olisi saattanut jäädä perinteisessä muodossa jopa kesken, koska murhan selvittely etenee to-del-la hitaasti.Onneksi henkilöt ovat muuten kiinnostavia.

      Läckbergin kohdalla makumme erkanevat :D

      Poista
  17. TV-ohjelmia ei kirjablogeissa juuri mainita, mutta FST:llä alkoi tiistaina islantilainen rikosdraama Kansijuttu, jossa synkkä meno jatkuu. Maisemat ovat yhtä totisia kuin tapahtumatkin, kaunisteluun ei sorruta. Moni Erlendur-fani voi pitää tästäkin.

    http://svenska.yle.fi/artikel/2013/12/27/islandskt-rasistmord

    t. Miina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitääpä seurailla, josko tästä olisi katsottavaksi. Koetan välillä kirjoittaa tv-sarjoistakin, jos liittyvät kirjoihin. Usein vinkkaan tv-asioista tuolla blogin FB-sivulla. Se on jotenkin notkeampi siihen tarkoitukseen kuin blogi. Villa Dee -nimisessä blogissa on paljon tv-sarjoista ja elokuvista juttua kirjojen ohella. Blogi näyttää olevan tällä hetkellä tauolla, mutta palannee taas jossain vaiheessa aktiiviseksi.

      Poista
  18. Kolibri, Vii5i ja Kiltti tyttö luettu. Mutta paras kaikista kuitenkin Alsterdalin Haudattu hiljaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistalla on tuokin! Alsterdalin ensimmäisestä suomennoksesta pidin.

      Poista