tiistai 26. marraskuuta 2013

Reilun kaupan äänikirjoja ja äänikirjoista noin ylipäätään



Taidan olla äänikirjojen(kin) suurkuluttaja. Laskin nimittäin, että olen tänä vuonna jo ehtinyt kuunnella 22 äänikirjaa, ja parhaillaankin on menossa kaksi. Lisäksi tuossa kokonaismäärässä ovat mukana sellaiset järkäleet kuin Mika Waltarin Mikael Karvajalka ja kaikki Harry Potterit. Blogiani seuranneet jo tietävät, että salaisuuteni on yksin autossa taitettava työmatka. Istun päivittäin autossa puolitoista tuntia, enkä jaksa kuunnella radiota enkä oikein musiikkiakaan. Äänikirjat ovat pelastukseni, ja olenkin niistä pahasti riippuvainen.

Kuuntelen äänikirjoja myös puhelimestani esimerkiksi lenkkeillessäni tai yksin kotona ollessani, jos tehtävänä on jokin tylsähkö kotityö. Omistan myös iPod4:n, jonka muistiin mahtuu äänikirja poikineen, mutta älypuhelimen hankittuani olen lähestulkoon hylännyt pienen sinisen laitteeni. Puhelimeen saan ladattua kirjat suoraan esimerkiksi Elisa Kirjasta. Lataaminen ja kirjojen kuuntelu ovat huippuhelppoa, mutta maksullista hupia.

Kirjasto on pää-äänikirjalähteeni. Joka kerta kirjastossa käydessäni (siis kerran tai pari viikossa) koukkaan äänikirjahyllyn kautta ja tarkistan tarjonnan. Koska olen jo vuosia harrastanut niiden kuuntelua, olen melko tarkkaan läpikuunnellut käytössä olevien kirjastojen valikoiman, niin aikuisten kuin lasten- ja nuortenosastoiltakin. Aika ajoin käyn läpi myös kirjastojen nettiaineistosivut ja tarkistan, mitä uutta on tullut tai tulossa ja teen varauksia. Aikaisemmin siirsin osan cd-versioista iPodille, mutta nykyään kuuntelen cd- ja mp3-levyt auton soittimella ja ostan puhelimeen tiedostot netistä.

Jonkin verran äänikirjoja on kertynyt myös omaksi. Olen ostanut hyllyyni Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian sekä Tuntemattoman sotilaan (myös kuunnelmaversion tästä!). Edellinen taitaa olla ylittämättömin äänikirjakokemukseni tähän asti. Aivan uskomattoman upean luennan tekee Veikko Sinisalo. Käsittääkseni kyseessä on alun perin radiolle tehty luenta, joka on sitten siirretty cd-muotoon myöhemmin. Omina ovat myös parhaat Waltarit eli Sinuhe egyptiläinen ja Mikael Karvajalka ja sen heikohko jatko-osa Mikael Hakim. Myös Kiven Seitsemän veljestä on tullut hankituksi, ja vain Kalevala puuttuukin suosikkieni kokoelmasta. Myös lapsille hankimme aikoinaan klassikkoja kuten Astrid Lindgrenin kirjoja automatkojen ratoksi, ja toimivatkin muuten tosi hyvin. Aikuisetkin jaksavat kuunnella niitä.

Äänikirjoina kuuntelen mielelläni kirjoja uusintana, siis sellaisia kirjoja, jotka olen jo ainakin kertaalleen lukenut. Joskus kuuntelu voi tulla melko piankin lukemisen jälkeen. Näin kävi pari vuotta sitten Katja Ketun Kätilön kanssa. Kuuntelu avasi monisyisestä teoksesta vielä uusia ulottuvuuksia, kun tarinan keskeisimmät kohdat olivat jo valmiiksi tiedossa. Samalla tavalla on käynyt Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanien kohdalla.

Mutta voin kuunnella myös ennen lukemattomia teoksia. Usein silloin on kyseessä dekkari tai jokin muu hieman kevyempi teos. Monet dekkarit kestävät myös uusintakierroksen kuunneltuina, koska olen armottoman huonomuistinen ja ratkaisevat käänteet usein painuvat nopeasti unhoon. Esimerkiksi Agatha Christien tuotantoa on julkaistu paljon suomenkielisinä äänikirjoina, ja niitä voi hyvin lukea ja kuunnella useampaankin kertaan. Mieluiten kuuntelen kirjani suomeksi, mutta yllättävän hyvin ovat sujuneet myös satunnaiset kokeiluni englannin kielellä. Ruotsiakin voisin joskus kokeilla.

Paitsi sisältö myös toteutus on äänikirjoissa tärkeää. Pidän eläytyvästä luennasta, kuten Sinisalon tai Vesa Vierikon (Potterit) tyylistä, mutta liian eläytyvää ei saa olla. Olen myös huomannut, että minua miellyttävät enemmän mies- kuin naislukijat. Suosikkejani ovat edellä mainittujen lisäksi Lars Svedberg, Veikko Honkanen ja Ismo Kallio sekä Ola Tuominen. Juha Veijonen on lukenut joitakin Reijo Mäen Vares-dekkareita, ja niistä pidin myös kovasti. Onnistuneita ovat yleensä olleet myös kirjailijoiden itsensä lukemat kirjat, kuten Eppu Nuotion Pii Marin -dekkarit. Tosin ymmärrän, että kaikilla kirjailijoilla ei ole halua tai taitoa tällaiseen urakkaan.

Oikeastaan vain kerran olen törmännyt todella huonoon luentaan. Harmi kyllä en enää muista edes varmasti, mikä kirja oli kyseessä, mutta muistaakseni jokin Taavi Soininvaaran trillereistä. Kuulosti siltä kuin lukija ei olisi ollut äidinkieleltään suomenkielinen, ja aksentti häiritsi tavattomasti.

Tulipas tästä nyt pitkä johdanto. Tähtäimessäni on nimittäin esitellä suomalainen pienäänikirjakustantamo Suomen ääniakatemia, joka äänenkäytön koulutuksen lisäksi julkaisee reilun kaupan periaatteella äänikirjoja. NettisivuillaanSuomen ääniakatemia esittelee itsensä näin:

Tarja ja Esa Orre perustivat Suomen Ääniakatemian vuonna 2010
vastatakseen runsaaseen äänenkäytön koulutuksen kysyntään.
Luonnollisena jatkeena koulutustyölle syntyi äänikirjakustantamo,
jonka johtoajatuksena on tuottaa teknisesti ja luentalaadullisesti
korkeatasoisia äänikirjoja siten, että luovan työn tekijät - kirjailijat,
kääntäjät, näyttelijät, ohjaajat, säveltäjät - saavat työstään heille
kuuluvan, oikeudenmukaisen palkkion.

Olen keskustellut Tarja Orren kanssa pariinkin kertaan puhelimessa äänikirjoista ja Suomen ääniakatemian toiminnasta. Ihmettelimme viimeksikin molemmat, mistä kummasta johtuu, että äänikirjat eivät oikein vain ole lyöneet itseään Suomessa läpi. Äänikirjavalikoima on varsin suppea, ja myynti on verrattain vähäistä. Syiksi arvelimme ainakin kohtalaisen korkean hinnan. Tosin on myönnettävä, että äänikirjojen hinnat ovat varsin kilpailukykyisiä ainakin uutuuksien kovakantisten paperiversioiden rinnalla.

Yhdeksi syyksi arvelin myös hieman vanhahtavan formaatin. Yleensähän äänikirjat julkaistaan cd-muodossa. Paksu kirja luettuna cd-levyille voi olla varsin mittava paketti. Mikael Karvajalassa on kestoa yli 34 tuntia ja levyjä on kolmekymmentä: kaksi laatikollista!
Levyt ovat työläitä käyttää. Niitä pitää jatkuvasti vaihtaa soittimeen. Lisäksi ne ainakin kirjastokäytössä helposti vahingoittuvat eivätkä enää toimi moitteettomasti. Minä olen sen verran tumpelo, että kirjan levyjen siirtäminen tietokoneen kautta iPodiin on varsin työläs projekti. Mp3-levyt ovat jo astetta kehittyneempi muoto kuin cd, mutta sitä formaattia on varsin vähän saatavilla.

Suomen ääniakatemia on pieni mutta laadukas äänikirjakustantamo. Nettisivujen kautta voi kurkata mielenkiintoista projektia, joka on toteutettu yhdessä yhdysvaltalaisen kirjailija Alice McLerranin kanssa. Kirjailija ihastui omasta lastenkirjastaan tehtyyn suomenkieliseen äänikirjaversioon ja halusi tehdä Suomen ääniakatemian kanssa siitä myös englanninkielisen version. Kirjailija luki tekstin itse. ’Kuvituksena’ toimii Esa Orren säveltämä musiikki. Projekti on saamassa jatkoa erikielisinä toteutuksina. Firma sivuilta voi katsoa kirjailijan haastattelun ja kuunnella näytteen kirjan suomenkielisestä äänikirjasta. Vuori joka rakasti lintua on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta.

Suomen ääniakatemialla on pieni mutta varsin laadukas kirjavalikoima. Mukana on ilahduttavan paljon dekkareita, ja erityisen iloinen olen Seppo Jokisen tuotannosta, jonka lukee Ola Tuominen. Sekä Jokinen että Tuominen ovat suosikkejani, joten yhdistettynä nämä miehet tuloksena voi olla vain huipputavaraa!

Ajattelin esitellä tässä yhteydessä Suomen ääniakatemialta saamani näyteäänikirjan, mutta koska jutustani tuli aika pitkä, säästänkin sen ihan omaan juttuunsa huomiseksi.

Heitän nyt kysymyksen lukijoille. Mikä on Sinun suhteesi äänikirjoihin? Olisi mukava kuulla kokemuksista!


P.S: Vieno toive olisi saada laite, jolla voi kuunnella äänikirjoja myös uidessa…

31 kommenttia:

  1. Hienoa lukea hyvistä äänikirjakokemuksista ja olen lukenut niitä postauksiasi :)
    ***
    Valitettavasti itse en ole tykästynyt äänikirjoihin, olen tosin yrittänyt kuunnella vain kahta, toisen kuuntelinkin miltei kokonaan, osan luin kirjasta. En halua myöskään lukea e-kirjoja vaan pidän tavallisista normaalikirjoista yrittänyt olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on vaikea ainakaan tällä hetkellä ajatella, että vain kuuntelisin äänikirjaa. Pitää olla jokin muu tekeminen käsille, kuten ajaminen tai vaikka junassa istuminen paremman puutteessa. Ja kaikillehan nämä eivät vain iske, luulisin.

      E-kirjojen kanssa olen aika lailla samassa pisteessä kanssasi. Jos voin lukea tekstiä, valitsen mieluiten paperikirjan. Ainakin vielä :)

      Poista
  2. Minä olen jäänyt äänikirjoihin koukkuun, vaikken ihan niin ahkerasti kuuntelekaan kuin sinä. Kaikki bussimatkat kyllä tulee kuunneltua. Erityisesti olen tykästynyt noihin Lars Svedbergin lukemiin Agatha Christieihin...

    VastaaPoista
  3. Joskus suunnittelin, että kuuntelin työmatkoilla äänikirjoja. Yhteen suuntaan matka kesti vain noin 25-30 min ja luovuin kuunteluideasta. Ajattelin, etten malta lähteä autosta työpaikalle, jos kuuntelu jää jännään kohtaan ;) Nyt ei ole mahdollisuutta kuunteluun.

    Kotona tulee tartuttua tuttuun ja turvalliseen paperiversioon. Tosin, voisin nyt harkita uudelleen kotona kuuntelua, kun välillä alkaa ärsyttää kirjoissa olevat runsaat kirjoitusvirheet ja vapaamuotoinen välimerkkien käyttö = esimerkiksi pilkuista luopuminen tai niiden käyttö epäjohdonmukaisesti. Olen "pitkän äidinkielen" lukenut buritaani.

    Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sentään vielä töistä myöhästynyt äänikirjojen takia, vaikka välillä jännittävään kohtaan jääkin. Kirjat myös jättävät hauskoja muistijälkiä siitä, mitä on niitä kuunnellessa tehnyt. Muistan esimerkiksi Dorresteinin kirjan kannesta heti sienimetsän, missä sitä kuuntelin pari syksyä sitten. Jopa tuoksut tulevat takaisin!

      Välimerkityksen ongelmat eivät äänikirjoissa tosiaan hyppää silmille, mutta jos lukija painottaa sanoja kummallisesti, kuten parhaillaan kuuntelemassani dekkarissa, se voi alkaa ärsyttää erittäinkin pahasti.

      Poista
  4. Kehtaanko edes tunnustaa, että olen kuunnellut tänä vuonna yli sata äänikirjaa. Mukana on kaiken pituista tavaraa, lyhyitä lastenkirjoja ja yli 40-tuntinen Murakamin 1Q84. Pahasti olen koukussa. Kaikenlaiset tylsät kotihommat kuten tiskaus tai silittäminen ovat huikean paljon kiinnostavampia kun samalla kuuntelee äänikirjoja. Motivoin myös itseäni kävelemään töihin sillä, että matkalla ehtii kuunnella kirjaa jo hyvän pätkän.

    Yksi suosikkiäänikirjoistani on Antti Virmavirran lukema Fedja-setä, kissa ja koira. Hauska kirja ja hieno tulkinta, suosittelen. Suosikkilukijani taitaa olla Kauko Helovirta.

    Kiitos vinkistä, täytyykin harkita tuon David Almondin Nimeni on Skellig -äänikirjan ostamista, sillä pidän kirjasta kovasti. Onneksi lisääkin Almondia näkyy olevan tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Melkoiset määrät! Murakamin voisinkin koettaa hankkia kuunneltavaksi, vai oliko sinulla käytössä englanninkielinen versio? Minulla on melko korkea kynnys tarttua vieraskieliseen, vaikka kokemukset ovat osoittautuneet hyviksi kuitenkin. Minäkin pidän Helovirrasta lukijana, eikä Virmavirtakaan ole ollut lainkaan huono. Illalla muistin vielä, että naisista vaikutuksen teki myös Liisa-Maija Laaksonen lukiessaan Eeva Joenpeltoa. Mahtava.

      Poista
  5. Kuuntelen pari kolme äänikirjaa viikossa. Olen suorastaan jumissa äänikirjoihin. Vaikka muuten en ehtisi lukea, voin uppoutua tarinoihin äänikirjojen muodossa. Suosikkejani ovat Seppo Jokinen, Anna Jansson, Riikka Pulkkinen, Anja Snellman ja jopa Waltarin Sinuhe, egyptiläinen, näytti tuoreet kyntensä äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinuhehan nyt on muutenkin lempparikirjojani, mutta luettuna sen voisi nielaista vaikka kerran vuodessa :) Äänikirjat ovat juuri tuonkin takia minusta oivallisia, että ne tuovat päivään lisää lukuaikaa, kun samalla voi tehdä muuta. Suurkulutukseni alkaa näyttää varsin vaatimattomalta teihin muihin verrattuna :)

      Poista
  6. Hmm.. enpä ole kaiketi kuunnellut yhtään äänikirjaa, vaikka tuolla hyllyssä on pari semmoista, jokunen Tervo, Rönkä ja Hotakainen joita olen äidilleni ostanut.

    Oikeastaan kumma juttu koska lapsena radiosta kuunneltiin korva tarkkana mm. Sasu Haapasen lukemana Edgar Wallacen Sandi-kirjoja.

    Tiedä sitten pitäisikö asialle tehdä jotain... vai odotella sitä mahdollista päivää kun äänikirja tulee tykö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeillahan kannattaa kaikkea, paitsi kansantanhuja ja ... :)

      Tervolta olen muuten kuunnellut Ohranan ja Myyrän äänikirjoina, ja luulenpa, etten olisi niitä tullut muuten koskaan lukeneeksi. Mutta äänikirjoina toimivat oikein hyvin.

      Muistutit myös mieleeni, että eräs äänikirjasuosikkini sekä sisällön että luennan suhteen on Kari Hotakaisen Ihmisen osa, jonka lukee Ritva Valkama! Upea!

      Poista
  7. Hyvä aihe ja mainio postaus! Minäkin tykkään kuunnella äänikirjoja. Kun löysin ne muutama vuosi sitten kuuntelin niitä aika ahkerasti, mutta nykyisin äänikirjoja tulee kuunneltua vain 5-6 vuodessa. Kuuntelen vain tiskatessani ja ruokaa laittaessani, mutta olen miettinyt että pitäisi hankkia äänikirjoja puhelimella kuunneltavaksi, niin voisin jokapäiväisillä pitkillä koiralenkeilläni kuunnella samalla kirjaa. Työmatkani kuljen pyörällä ja matka on niin lyhyt että siihen kuluu 6-7 minuuttia, siinä ei ehdi mitään. :)

    Minulle suurin äänikirjaelämys on ollut Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä, jota kuuntelin aikanaan viikkotolkulla mutta rakastaen joka hetkeä. Kirjan luki miellyttävä-ääninen Kai Lehtinen (joka on ihana!), joka myös näyttelee Päätalo -elokuvassa Kallea. Lehtisen ohella suurimmat lukijasuosikkini ovat ehdottomasti Veikko Honkanen ja Kauko Helovirta. Myös Antti Litjan lukema Mielensäpahoittaja oli mainio!

    Lukijan äänellä on paljon merkitystä. Muistan kerran kuunnelleeni yksinäisellä automatkalla Cunninghamin Tunteja, jonka luki Eero Saarinen, ja vaikka miehellä on tosi miellyttävä ääni, on se samalla myös niin unettava että meinasin nukahtaa rattiin. :D Eeva Kilven Talvisodan aikaa kuunnellessani tuskastuin taas siihen, että volyymia olisi pitänyt pitää hurjan isolla, lukijan äänestä ei saanut selvää jos oli yhtään mitään taustamelua.

    Ostin viime viikolla ensimmäisen oman äänikirjani, tähän asti olen lainannut kirjat aina kirjastosta. Teos on Peter Franzénin Tumman veden päällä, jonka mies lukee itse. Aion aloittaa kirjan pian, ja aion nauttia Franzénin kuuntelemisesta koko rahan edestä. Kirjan tiedän olevan erittäin hyvä sillä olen lukenut sen jo kertaalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Päätaloakin saatavana äänikirjana? Ihmisiä telineillä on ollut tässä viime viikkoina puheenaiheena, ja sen voisikin ottaa urakaksi. Kai Lehtisen ääntä kyllä kuuntelen!

      Olen tuon Eero Saarisen lukeman Tunnit myös kuunnellut, ja hänen luennastaan pidän myös. Tunnit alkaa olla niillä rajoilla, onko se hieman liian vaikea kuunneltavaksi. Onneksi muistin aika hyvin elokuvan tapahtumat, niin en ihan pudonnut matkasta!

      Lukijoiden äänet jäävät myös päähän, sillä Saarisesta minulle tulee heti mieleen jokin Venäjälle osin sijoittunut trilleri, jonka kuuntelin hänen lukemanaan.

      Poista
  8. Oi, kiitos ja kiva, että äänikirjoistakin kirjoitetaan!

    Löysin äänikirjat, tai silloin ne olivat vielä äänikasetteja, kun kärsin unettomuudesta ja/tai kivuista. On ankeaa makoilla tuntikausia punkassa, mutta kun on äänikirja seurana, voi helpommin unohtaa tukalan olonsa ja nauttia vaan kirjasta. Samalla kroppa lepää pötkötellessä, ja saattaa jopa kivut lievittyä, ja joskus unikin yllättää. Nykyisin kuuntelen äänikirjoja myös kotihommien taustalla.

    Kun valikoimaa ei niin hirveästi ole, tulee äänikirjana kuunneltua myös sellaista, jota en välttämättä kirjana lukisi. Hyviä kirjoja taas kuuntelen moneen kertaan. Kunpa valikoima monipuolistuisi! Myös tietokirjoja olisi mukava saada äänikirjoina. Itse toivon äänikirjoja CD-muodossa, kun en omista ihmeempiä laitteita kuten ei monet tutuistanikaan. (Monella vähävaraisella on CD-soitin, kaikilla ei esim. tietokonetta saatika jotain älypuhelimia.)

    Veikko Honkanen on ehdoton lukijasuosikkini, mikä ääni ja selkeys, vau! Erja Mannolla on taas ihanan rauhoittava ja matala ääni. Lars Svedbergistä en pidä ollenkaan, ja ikäväkseni Täällä pohjan tähden alla luki Veikko Sinisalo, ja aivan liian eläytyvästi makuuni, joten en pystynyt kuuntelemaan, kun rupesi ärsyttämään niin kovin.

    Tällä hetkellä kuuntelen Aki Ollikaisen Nälkävuotta ja Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta. Stieg Larssonin trilogian kuuntelin äänikirjoina leffat jo nähtyäni. Dekkareista äänikirjasuosikkejani ovat Jarkko Sipilän, Seppo Jokisen, Leena Lehtolaisen ja Matti Yrjänä Joensuun kirjat.

    Kiitos vielä tärkeästä kirjoituksestasi!

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle kommentistasi! Olenkin ajatellut, että äänikirjat ovat varmasti pelastus juuri kuvailemissasi tilanteissa. Ne ovat myös takaportti, jos vaikka näkö huononisi niin, ettei enää voisi lukea (kauhea uhkakuva, mutta kenelle tahansahan niin voi käydä). Äänikirjat ovat siis mainio palvelu. Näkövammaisille ym. on olemassa vielä laajemmat valikoimatkin. Celia-palveluun olen koettanut joskus tutustua, mutta on kovin suljettu järjestelmä.

      Makuasiat selvästi vaikuttavat myös tässä, TPA:han on minun ykkössuosikkini :) Onneksi jokainen saa kuunnella mitä haluaa ja aika paljon on valittavissakin. Olen myös tainnut kaikki mainitsemasi dekkarit testata uusintana äänikirjoina.

      Poista
  9. Mulla kuluu työmatkoihin vajaa tunti päivässä ja sen ajan käytän äänikirjoihin. Aamulla oikein odotan töihinlähtöä, sillä kirjojen kuunteleminen on minulle todellista laatuaikaa. Kuuntelen kirjoja suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Alunperin ajattelinkin niiden kuuntelun olevan hyvää kieltenoppimista, mutta nykyään olen kuunnellut enemmän suomenkieliä kirjoja. Koska äänikirjojen valikoima ei ole kovin laaja, niin tulee kuunneltua sellaisiakin kirjoja, joita ei missään tapauksessa lukisi paperiversiona. Se on ollut hyvin avartavaa ja välillä on löytynyt todellisia helmiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuunnellut useita sellaisia kirjoja, joista tiedän, että en olisi perinteisessä muodossa koskaan lukenut. Avartavat siis ihan oikeasti. Helmiäkin olen löytänyt :)

      Poista
  10. Rakastan äänikirjoja ja kuuntelen niitä autossa. Kaksi äänikirjakokemusta ylitse muiden ovat juuri Täällä Pohjantähden alla ja Kalevala. Äänikirja voi olla todella vetävä! Olen suositellut äänikirjoja monelle, osalla tuntuu olevan kovin ennakkoluuloinen suhtautuminen äänikirjaan. Tällä hetkellä kuuntelen Kinsellan Kevytkenkäistä kummitusta, joka on vallan viehättävä ja viihdyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Kalevala on kyllä pakko hankkia, sitä ovat kehuneet niin monet ja nyt sinäkin! Kevytkenkäinen kummitus on siitä poikkeuksellinen äänikirja, että jätin sen kesken...

      Poista
  11. Jep, äänikirjat ovat todellinen automatkojen pelastus. Vuodessa tulee kuunneltua kymmeniä äänikirjoja! =) Lenkkeilyä, yms. tilanteita varten olen hankkinut kannettavan CD-soittimen, koska olen todennut cd-äänikirjojen siirtämisen MP3-soittimelle liian työlääksi. Tällä hetkellä kuuntelen edellä monesti mainittua Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli kannettava cd-soitin aikanaan, mutta lieneekö ollut vanhanaikainen jotenkin, koska se ei sietänyt juurikaan tärinää. Kuunteleminen ei siis sen kanssa ideasta huolimatta onnistunut lenkkeillessä.

      Poista
  12. Heh, ajankohtainen kirjoitus, kun juuri parhaillaan siirrän TPTA äänikirjaa cd-levyltä tietokoneelle. Yritän kovasti ottaa äänikirjoja haltuun, aiemmin olen saanut kuunnelluksi vain englanninkielisiä Pottereita (lukijana aina yhtä ihana Stephen Fry!). Olen huomannut, että äänikirjojen kanssa tarvitsen jotain tekemistä, oli se sitten siivoamista, venyttelyä tai käsitöitä, en pysty keskittymään pelkkään kuunteluun. Työmatkat ovat (valitettavasti?) sen verran lyhyet että kuljen ne fillarilla, johon äänikirjaan keskittyminen ei oikein sovi. Talvella voisi kyllä kävellessä kokeilla!

    Vanhanaikainen CD-formaatti jurppii kyllä minuakin, en ole vuosikausiin omistanut varsinaista CD-soitinta ja haluaisin kirjat mieluiten näppärästi suoraan netistä puhelimeen mp3-muodossa. En ole toistaiseksi vielä ostanut yhtäkään, koska ennakoin taas ah-niin-ärsyttäviä yhteensopivuusongelmia eri laitteiden ja ohjelmien välillä (esim. Elisa Kirja ei toimi suoraan WP:lla, eikä Nokia ole tuonut Suomeen omaa Nokia Reading sovellustaan, iTunes on kaikinpuolin tuskastuttava härpäke jne.). Voisin melkein kirjoittaa oman postauksen aiheesta, niin paljon minua on viime aikoina riipinyt nämä teknologiset hidasteet minun ja äänikirjojen välissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aivan sama huomio. En osaa toistaiseksi kuvitella vain istuvani tai makaavani kuuntelemassa. On oltava jotain muutakin toimintaa siinä ohessa. Toisaalta se vapauttaa lisää aikaa kirjoille.

      Nuo yhteensopivuusogelmat kyllä tehokkaasti tukahduttavat halun tehdä tai kokeilla uutta. Minulla ei ole onneksi niitä ollut, mutta olenkin käyttänyt vain yhtä firmaa ja yhtä laitetta eli sitä puhelintani.

      Poista
  13. Muutama vuosi sitten, kun kulutin työmatkojen takia noin 2,5 tuntia päivittäin autossa, olin oikea äänikirjojen suurkuluttaja. Sekä ennen että jälkeen työpäivän oikein odotin, että pääsen taas autoon kuuntelemaan kirjoja! ;) Työmatkan lyhennyttyä murto-osaan ovat äänikirjat jääneet kokonaan, ja kaipaankin noita pitkiä matkoja ainoastaan sen takia, että kirjoja oli niin ihana kuunnella.
    Pitäisi varmaan alkaa kuunnella kirjoja muun puuhan, kuten kotitöiden, ohessa. Voisi siivoaminenkin alkaa kiinnostaa enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisesti pölynimurissa on sen verran kova ääni, että se haittaa kuuntelua :)

      Poista
  14. Minäkin kuuntelen äänikirjoja autossa työmatkoilla, matkaa on 40 minuuttia päivässä, ja joskus joitain pidempiä matkoja työn merkeissä kokouksiin. Valitsen useimmiten kevyempää ja/tai juonivetoista, jonka kärryillä pysyy, vaikka hetkellisesti liikenne vaatisikin huomiota. Erityisen mielelläni kuuntelen dekkareita. Pari vuotta sitten meni Mannisen Järjen ja tunteen tarinoita -sarja. Viime aikoina olen huomannut, että vaikken juuri koskaan lue humoristisia veijaritarinoita, kuten Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, niiden kuunteleminen on ajoittain oikein hilpeää, saa naureskella itsekseen autoa ajaessaan!

    Lukija vaikuttaa kyllä paljon kuuntelukokemukseen. Lars Svedberg on hyvä, naislukijoista kuuntelen mielelläni Erja Mantoa. Ja totta on, että ääneen myös tottuu. Hiljattain kuuntelin Christien Idän pikajunan Lars Svedbergin lukemana, ja kun kuukautta myöhemmin autossa soi Murha Mesopotamiassa Pekka Autiovuoren äänellä, alkuun oli vaikea uskoa, että sekin oli Hercule Poirot -tarina, kun eri ääni loi erilaisen tunnelman.

    Lasten tai nuorten kirjoja en ole kuunnellut, mutta niitä voisi kokeilla. Samoin kuin klassikkoja, joihin tuli paljon vinkkejä tässä ketjussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonivetoisuus on tosiaan kirjalle eduksi, jos autossa kuuntelee, samaten, jos tarina on pääpiirteissään tuttu. Minä tuskin olisi muuten tuota Satavuotiasta kirjana koskaan lukenut, mutta kuunneltuna upposi hyvin. Äänikirjoilla olen myös paikannut aukkoja klassikoitten ja lanun osalta kuin huomaamatta!

      Poista
  15. Sinun äänikirjapostauksesi taisivat olla yksi syy siihen, että minäkin ryhdyin säännöllisesti kuuntelemaan äänikirjoja. Vakiokuunteluaikani on aamuinen meikkaustovini, piristää kummasti aamua jos seuraa jotain kiinnostavaa kirjaa. Nyt löysin viimeksi kirjastosta oikean hardcore-äänikirjan: Vänrikki Stålin tarinat! Lars Svedberg lukee runot ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi. Ovat siis aina peräkkäin, ei niin että eri kielet olisi jaoteltu eri levyille.

    VastaaPoista
  16. Kiva kuulla, että on muitakin äänikirjoista innostuneita! Olen löytänyt lenkkeilyn ilon, kun tajusin että samalla voi kuunnella äänikirjoja. Ei tule jäätyä sohvannurkkaan lukemaan... Autossa pyörii yleensä joku lasten äänikirja, mikä hiljentää ilahduttavasti takapenkin nahistelun.
    Olen kuunnellut Harry Potter -tuotannon alusta loppuun, kuten myös Millenium-trilogian. Nämä ja Mielensäpahoittaja ovat ikisuosikkejani.
    Lasten kanssa on kuunneltu kaikki Risto Räppääjät moneen kertaan, Paavo Kerosuo ilahduttaa lukijana. Jukka Rasilaisen lukemat Ella-kirjat ovat myös aikuisen mieleen, puhumattakaan Susanna Haaviston lukemista Emilia ja Supermarsu -kirjoista. Viimeksi riemastutti Vesa Vierikon lukema Puluboin ja Ponin kirja, jota kuunnellessa itse hykertelin vähintään yhtä paljon kuin lapset. Kellassaan hilmu hauskaa!
    Suosittelen näitä lasten äänikirjoja kaikille "lapsellisille", niistä löytyy sisältöä myös aikuisten sisäisille lapsille :-)

    VastaaPoista
  17. Olen kova äänikirjojen fani. Lainaan yleensä ensin kirjastosta ja sitten ostan, jos miellyttää. Minulla on nyt se pulma, Että Mika Waltarin Mikael Hakim ei pitkään aikaa ollut kaupan missään muodossa. Tahtoisin MP3-version. Ja, nyt kun kaikki äänikirjat tuntuvat tulevan itse netiltä alaslastattaviksi, toivon, että sekä Waltari että Linna kohta olisivat tarjolla.MP3-muodossa..

    VastaaPoista