tiistai 11. tammikuuta 2011

Amerikkalaisturistit Burman viidakoissa


Amy Tan: Rouva Chenin henki (Saving Fish from Drowning)
Suom. Eva Siikarla. WSOY. 439 s. Ilmestynyt v. 2005, suom. 2007.

Amerikkalainen Amy Tan on jo pitkään ollut yksi monista suosikkikirjailijoistani. Tanin vanhemmat ovat kiinalaisia, mutta Tan itse on syntynyt Yhdysvalloissa vuonna 1952. Tämä kiinalais-amerikkalaisuus ja kahden hyvin erilaisen kulttuurin yhteentörmäys ja sukupolvien kuiluun aiheuttama lisäsyvennys ovat keskeisiä kaikissa hänen romaaneissaan. Tan on julkaissut viisi romaania, jotka kaikki on suomennettu. Ensimmäinen, Ilon ja onnen tarinat, ilmestyi vuonna 1989. Keittiöjumalan vaimo ja Sata salattua aistia ovat ilmestyneet 1990-luvulla ja Luutohtorin tytär vuonna 2001. Olen lukenut kaikki suomennokset, mutta kahdesta ensimmäisestä en ole tehnyt muistiinpanoja. Muistan kuitenkin pitäneeni ja vaikuttuneeni Tanin tyylistä ja kiehtovista tarinoista.

Luutohtorin tyttärestä olen kirjoittanut muistiin seuraavaa:

Amerikankiinalainen Ruth elää keski-ikäänsä lapsettomana avomiehen ja tämän kahden murrosikäisen tyttären kanssa. Ruthin isä on kuollut auto-onnettomuudessa, kun Ruth oli vielä pieni. Äiti LuLing on huolehtinut Ruthista yksin niukoissa taloudellisissa oloissa.

LiLing ei ole koskaan kertonut Ruthille omasta menneisyydestään Kiinassa tai tulostaan Amerikkaan siskonsa GaoLingin kanssa. Kun äiti alkaa yhä huolestuttavammin dementoitua, hän antaa Ruthille paksun kiinaksi kirjoitetun käsikirjoituksen. Ruth ei osaa lukea kiinaa, vaikka puhuukin sitä, äitinsä kieltä. Niinpä teksti jää ajelehtimaan Ruthin muiden papereiden joukkoon. Vasta kun äiti on niin sairas, että Ruthin on muutettava hänen luokseen asumaan, hän käännättää tekstin englanniksi vanhalla kiinalaisella kirjailijalla ja kokee elämänsä järkytyksen. Äidin kohtalo onkin aivan toinen kuin Ruth on luullut.

Kirjan keskiosa koostuu LuLingin kertomuksesta, jossa tärkeässä osassa on LuLingin äiti, Kallis täti, ja hänen traaginen tarinansa. Perheen historia näyttäytyy aivan uudessa valossa ja monet asiat saavat uuden, järkeenkäyvän selityksen.

Lopussa Ruth järjestää äitinsä ja omaa elämäänsä uuteen uskoon uuden tiedon valossa.
Kirja on vaikuttava kokemus. Se on hyvin monitasoinen ja siinä on monta tärkeää teemaa. Yksi on tietysti äidin ja tyttären vaikea suhde, sitten on sisarkateus ja sen tuhoisuus. Lisäksi on tietysti menneisyyden salojen paljastamisen tärkeys ja omien juurien tunteminen elämisen edellytyksenä. Myös vanheneminen ja sen mukanaan tuomat asiat ovat keskeisiä ja niitä käsitellään viisaasti ja realistisesti.

Sata salattua aistia on kirvoittanut hieman lyhyemmän luonnehdinnan:

Kirjan juoni on monipolvinen. Kertojan kotiin tulee tämän lapsuudessa aikuinen kokonaan kiinalainen isosisko Kwan, jolla on taito nähdä ja kuulla kuolleita. Kwan kertoo tarinaa entisestä elämästään, jolloin hän oli yksisilmäinen palvelijatar lähetysasemalla 1800-luvun Kiinassa. Kertoja ei ota kuuleviin korviinsakaan sisaren tarinoita. Aikuisena kertojan pitkä avioliitto on kariutumassa, mutta Kwan haluaa estää sen. Kolmistaan henkilöt matkustavat Kiinaan Kwanin kotikylään ja tutustuvat alueen tarinoihin ja luoliin. Monenlaisia kummallisia asioita paljastuu jokaisen entisestä elämästä ja molemmat tarinat täydentyvät. Hyvä kirja.

Kuten yllä olevista käy ilmi, Tanin kertomukset ovat hyvin monipolvisia. Niin on myös uusimmassa, Rouva Chenin hengessä. Romaani alkaa Lukijalle-osuudella, jonka on allekirjoittanut Nat May. Nimen sanaleikin ymmärtää vasta päästyään romaanissa melko pitkälle. Nat tarkoittaa burmalaista henkiolentoa. Nateja on kaikkialla. Usein ne ovat jonkun kuolleen ihmisen henkiä, joita pitää kohdella kunnioittavasti ja joita pitää yhtenään lepytellä uhrilahjoilla. Ärsytetty ja vihainen nat saattaa nimittäin aiheuttaa monenlaista kiusaa ja harmia, suoranaista onnettomuuttakin suuttumuksensa kohteelle.

Nat May kuvailee lukijalle romaaninsa syntyä. Kirjoittaja on sattumalta päätynyt Amerikan parapsykologisen tutkimuksen seuran kirjastoon, jossa hän törmää kiinnostavaan tekstiin. Kyseessä on meedion muistiinpanot, jotka tämä on kirjoittanut Bibi Chen -nimisen hengen sanelun mukaan. Nat May tunnistaa Bibi Chenin antiikkikauppiaaksi, jonka hänkin etäisesti tunsi, ennen kuin tämä murhattiin oman liikkeensä näyteikkunassa. Muistiinpanot kertovat amerikkalaisturisteista, jotka rouva Chenin kuoleman jälkeen matkustivat Kiinan kautta Burmaan. Kahdentoista hengen seurueesta yksitoista katosi. Nat May muistaa tapauksen, joka herätti paljon huomiota mediassa. Meedio muistiinpanot tuntuvat autenttisilta, ja Nat May päättää muokata niistä romaanin. Esipuheen jälkeen seuraa uutinen, jossa amerikkalaistoimittaja raportoi katoamisesta.

Tämän pohjustuksen jälkeen alkaa itse tarina, jonka kertojana on siis Bibi Chenin henki. Aluksi henki kertoo omasta kuolemastaan, joka edelleen on mysteeri. Se hämmentää henkeä, sillä hän pystyy muistamaan kaiken omasta elämästään ja nykyolotilassaan hän tietää, mitä ympärillä olevat ihmiset ajattelevat ja tuntevat. Henki pystyy myös vaikuttamaan ihmisiin unimaailman kautta. Tapahtumat alkavat Bibi Chenin hautajaisista. Vain kaksi viikkoa myöhemmin Chenin oli tarkoitus lähteä matkanjohtajaksi kulttuuriretkelle Kiinan kautta Burmaan. Huolelliset matkajärjestelyt on tehty. Mukaan on lähdössä yksitoista Bibibn ystävää tai tuttavaa, nuoria ja vanhoja. Mukana on yksi aviopari, yksi seurusteleva pari, pari yksinhuoltajaa lapsineen ja muutamia sinkkuja. Koska peruutusvakuutusta ei ole, seurue päättää kaikesta huolimatta toteuttaa matkan. Matkanjohtajaksi pestataan museosta kokematon Bennie. Rouva Chenin henki lähtee tietysti mukaan muiden tietämättä.

Enteet eivät ole kovin hyvät, ja seurue saakin aikaan kaaosta meneepä minne tahansa ja tekeepä mitä tahansa. Koska vahvatahtoinen, kokenut ja asiantunteva matkanjohtaja puuttuu, tehdään jatkuvasti vääriä valintoja. Jo Kiinan puolella päätetään poiketa rouva Chenin huolella laatimasta matkaohjelmasta. Tan kuvailee amerikkalaisturistien käyttäytymistä herkullisen satiirisesti. Hyvää tarkoittavat hölmöt tallovat alleen kaiken mahdollisen. Bennie valitsee hänelle tarjotuista paikallisoppaista kaikkein huonoimman, ja kielivaikeuksien takia jo ensimmäisessä nähtävyyskohteessa tapahtuu kauheita. Seurueeseen kuuluva eläinbehavioristina mainetta niittänyt tv-tähti tietämättään virtsaa uhrausalttarille, ja paikan virkamies häätää seurueen kirousten saattelemana. Vastoinkäymisistä turhautuneena matkue päättää lähteä Burmaan viisi päivää suunniteltua aiemmin, mikä aiheuttaa melkoisia ongelmia. Sotilasjuntan hallitsema valtio suhtautuu kaikkiin ulkomaalaisiin erittäin epäluuloisesti, vaikka virallisen ohjelman mukaan maahan yritetään houkutella turisteja. Heti rajanylityksen jälkeen seuraa kommelluksia, joiden aikana suututetaan koko joukko nateja.

Matkue kompuroi kohti väistämätöntä, eli lähes koko joukon katoamista. Vain natit suututtanut tv-tähti Harry jää krapulansa takia jouluaamuna hotellille, kun muut lähtevät oppaansa mukana ihailemaan auringonnousua järvelle. Tältä matkalta turistit eivät enää palaa. Lukija tietää kuitenkin, mitä joukolle tapahtuu. Harry yrittää parhaansa mukaan auttaa matkatoveriensa löytymisessä, vaikka se ei helppoa olekaan sotilasjuntan tiukasti valvomassa maassa. Amerikkalaisetkin joutuvat huomaamaan, että kaikkialla ei voi toimia heidän sääntöjensä mukaan.

Seuraa vielä koko joukko uskomattomia juonenkäänteitä ennen loppua. Rouva Chenin henki on Tanin kirjoista humoristisin, vaikka se sijoittuukin erittäin synkkään epädemokraattiseen Burmaan. Kuin varkain Tan ottaa voimakkaasti kantaa Burman poliittiseen tilanteeseen kertomalla kauhuteoista, joihin sotilaat jatkuvasti syyllistyvät, vaikka ulospäin kilpeä kiillotetaankin. Teräviä huomioita on myös mediasta ja sen toimintatavoista. Tosi-tv hullaannuttaa kaikki, ja katsojaluvuilla tehdään politiikkaa. Amerikkalaisuus saa henkilöiden kautta myös lempeää sapiskaa. Burma-Myanmarin tilanne ei ole kirjan ilmestymisen jälkeen kovinkaan paljon muuttunut, joten senkin puolesta se on edelleen hyvin ajankohtainen.

Lukiessani yhä useammin mietin, mitä kirjoja kulloinenkin luettava tuo mieleen. Tällä kertaa ainakin kaksi teosta: Lisa Seen romaani Pionin rakkaus ja Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina. Kummassakin on kuolleitten hengillä keskeinen rooli, ja Pionin rakkaus vielä sijoittuukin Kiinaan.

1 kommentti:

  1. Amy Tan on tainnut Suomessakin saada sen verran markkinointinäkyvyyttä, että hänen nimensä ja jotkut kirjojen kansista ovat minullekin tulleet tutuiksi. Yhtään hänen kirjaansa en ole lukenut. Kertomasi perusteella nämä tuntuvat aika kiinnostavilta - ainakin vauhtia ja värikkäitä käänteitä tuntuu riittävän. :)

    VastaaPoista