Kun (kirja)somevaikuttajat (aik. kirjabloggaajat)
akkreditoituvat Turun kirjamessuille, mediapassin (= maksuton sisäänpääsy) saadakseen
on kerrottava, millaista sisältöä aikoo messuilta tuottaa ja mihin medioihin.
Koska lupasin laittaa paikan päältä tuokiopäivityksiä Instaan (tehty!) ja
kirjoittaa blogiin jonkin koostejutun, saatte vielä hieman jälkijunassa tämän
tekstin ja kuvat. Turun kirjamessut järjestettiin 3.-5.10.2025.
Jo etukäteen Turun kirjamessujen puhutuin aihe oli
tapahtuman siirtyminen 34 vuoden jälkeen pois Artukaisista Turun Messu- ja Kongressikeskuksesta. Uutinen tiloista luopumisesta kohahdutti kirjamessuväkeä
viime syksynä, kun uutta messupaikkaa ei järjestäjillä ollut vielä kertoa.
Uudeksi paikaksi ilmoitettiin sittemmin Turun päärautatieaseman
kyljessä sijaitseva Logomo. Kysehän on VR:n entisestä konepajasta, joka
on kunnostettu tapahtumatilaksi. Nykymuotoinen toiminta alkoi v. 2011, kun
Turku toimi yhtenä Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Sittemmin tila tuli tutuksi,
kun Turun kaupunginteatteri oli siellä väistössä teatterin peruskorjauksen
vuoksi v. 2014.
Paluu Artukaisiin ei enää onnistune, sillä entisellä messukeskusrakennuksella
on jo uusi omistaja. Alueelle on tulossa liikuntakeskus sekä Impivaaran
jäähallin korvaava harjoitusjäähalli. Rakennusten peruskorjaus on jo käynnistynyt,
ja uuden jäähallin rakentaminen alkaa pian.
Lisäksi Logomo Oy on ostanut Turun Messukeskus Oy:n
messuliiketoiminnan. Käytännössä tämä siis tarkoittanee ainakin tällä hetkellä
sitä, että Turussa messut järjestetään jatkossa Logomo Oy:n hallinnoimissa
tiloissa eli Logomossa.
Miten messut sitten (kirja)somevaikuttajan ja melko kokeneen
kirjamessukävijän silmin uusissa tiloissa onnistuivat? Kyselijöille jo paikan
päällä vastasin, että tunteet ovat kaksijakoiset. Niin ne ovat edelleenkin
runsaan viikon sulattelun jälkeen.
Otetaan ensin positiiviset asiat.
En ole kuullut ainuttakaan poikkipuolista sanaa uudesta sijainnista.
Se tuntuu olevan kaikin puolin täydellinen. Logomo sijaitsee vartin kävelymatkan
päässä Turun kauppatorilta, ja kaupanpäälle saa nauttia upeasta
kulttuurimaisemasta komeine rakennuksineen ja syysväreissä hehkuvasta
puistosta.
Kauppatori ja Logomoa vieläkin lähempänä sijaitseva Puutori
ovat Turun paikallisliikenteen solmukohtia, joten turkulaisten ja
lähipitäjistäkin tulevien on helppo saapua messuille. Alueella on myös
runsaasti (maksullista) paikoitustilaa. Kaukoliikenteen bussiasema sijaitsee vartin
kävelymatkan päässä sekin.
Ylivertaisen helppoa Logomoon on saapua junalla, sillä rautatieaseman
alueen remontin takia kuuluisa Logomon silta toimii tällä hetkellä Turun rautatieasemana.
Junasta siis pari askelta rappusille ja sillan toisesta päästä alas Logomon
oven eteen! Itsekin päädyin käyttämään ensimmäistä kertaa junaa matkustamiseen,
sillä pysäköinti Salon rautatieasemalla on maksutonta ja junaliput sai
etukäteen ostamalla edullisesti.
Ison myyntialueen valoisuus ja hälyttömyys sai myös runsaasti
kiitosta.
Junalta tullut väki tupsahti suoraan liput ennakkoon ostaneiden
ovelle, mistä sitten tupsahdettiinkin suoraan varsinaisen messualueen päähalliin.
Tila on huimaavan korkea (3 kerrosta), ja ratapihalle avautuva päätyseinä on
kokonaan lasia. Halli siis käytännössä kylpee päivänvalossa, mikä tekee
tunnelmasta aivan toisenlaisen kuin perinteisissä käytännössä ikkunattomissa
messuhalleissa.
Toinen merkittävä viihtyvyyttä lisäävä seikka on miellyttävä
äänimaailma. Jo tilan akustiikka lienee monia muita halleja parempi. Lisäksi on
huomattava, että päähallissa ei ollut virallisia esiintymislavoja, joten senkin
osalta äänitaso pysyi pahimpinakin ruuhkahetkinä kohtuullisehkona.
Päähalli oli sisustettu varsin avoimeksi, joten kuljeskelu
osastolta toiselle oli helppoa ja tilassa oli väljyyden tuntua.
Virallisia, ohjelmaan merkittyjä esiintymislavoja oli
messuilla kaikkiaan yhdeksän kappaletta, enkä ihan kaikissa ehtinyt käydä. Pääsalin
Veturi- (normaalisti Logomo-sali) ja Risteys-, Pysäkki- ja Eämysvaunu-lavat sijaitsivat
kaikki erillisissä auditorioissa ja saleissa, joten niissä oli miellyttävän
rauhallista seurata ohjelmaa ilman häiritsevää taustamelua.
Näytteilleasettajien valintaan oli kiinnitetty erityistä
huomiota, ja suurin osa näytteilleasettajista olikin ainakin jotenkin
kirja-alaan liittyviä toimijoita. Ilahduttavaa oli esimerkiksi, että
Gummerus-kustantamo oli päättänyt palata (?) Turun kirjamessuille. Osastolla
tuntui käyvän kuhina, joten toivottavasti näemme kustantamon messuilla ensi
vuonnakin.
Päähalli oli sisustettu varsin avoimeksi, joten kuljeskelu
osastolta toiselle oli helppoa ja tilassa oli väljyyden tuntua. Pieniä kahviloita
ja wc-tiloja on eri puolilla.
Mikä sitten ei mielestäni aivan toiminut?
Kiistaton tosiseikka on, että Logomo on kaikesta huolimatta massiiviselle
kirjamessutapahtumalle liian pieni tila. Vuonna 2024 Turun
kirjamessuilla ja niiden kanssa samaan aikaan järjestetyillä ruoka- ja viinimessuilla
kävi järjestäjien tietojen mukaan yhteensä 15 000 ihmistä.
Logomossa ei enää ruoka- ja viinimessuja saatu mahtumaan
samoihin tiloihin kirjamessujen kanssa. Ne tosin eivät ehtineet nousta edes
kunnolla jaloilleen koronan jälkeen. Vanhoina hyvinä aikoina ennen koronaa ehdittiin
yhteistapahtumassa ylittää 25 000 kävijän raja.
Turun kirjamessujen järjestäjän tiedotteen mukaan messuilla
vieraili tänäkin vuonna 15 000 ihmistä. Tulos on siis erinomainen.
Hienoa! Mutta onko messuilla Logomossa yhtään kasvunvaraa?
Asiaa voi tarkastella tietysti eri näkökulmista. Mahtuisiko
messuille vielä lisää näytteilleasettajia? Päähalli oli täynnä, ja sivukäytävillä
ja pienemmissä halleissa vaikutti olevan myös täyttä. Hyvä niin, tietysti.
Antikvariaatit, jotka jo osin olivat vetäytyneet
kirjamessuilta aiemmin ja järjestävät nykyään omat Antikvaariset kirjamessunsa
muualla ja toiseen aikaan, oli tungettu kapean käytävän yhdelle seinälle. Ymmärtääkseni
mukana oli kolme eri antikvariaattia. En ehtinyt tarjontaan tutustua, mutta
osastolla pyörähtäessäni siellä tuntui olevan hankalaa asioida ahtauden ja
huonon valaistuksen takia. Levymessuosastolle en ehtinyt poiketa.
 |
Entä mahtuisiko messuille lisää esiintyjiä ja ohjelmaa?
Virallisia lavoja tosiaan oli yhteensä yhdeksän kappaletta. Niistä suuria ja
pääosin rauhallisia ovat ainakin päälava Veturi ja seuraavaksi suurin Risteys,
joka oikeastaan oli oma suosikkini. Veturissa ällistytti avoin seinä
esiintyjien ravintolalämpiöön. Oli omituinen kokemus kuunnella
hiirenhiljaisessa salissa piispan lukevan novellinäytettä ja kuulla samalla
sivukorvalla, miten haarukkalaatikkoa järjesteltiin toisaalla.
Perinteiseen messuhulinaesiintymiseen pääsi parhaiten Asema-lavalla,
joka oli sijoitettu pienemmän messuhallin päätyyn kirjaimellisesti messuosastojen
puristukseen. Äärimmilleen kokemus vietiin Rata-lavalla, joka sijaitsi pienen pitkänomaisen
messuhallin nurkassa oven pielessä. Lavan edessä oli peräti 14 istumapaikkaa,
nekin erittäin hankalasti saavutettavia.
 |
| Tiivis tunnelma Rata-lavan katsomossa toisella ja samalla viimeisellä rivillä! |
Kolme esiintymispistettä sijaitsi kolmannessa kerroksessa
pienissä neuvottelutiloissa samaan tapaan kuin vanhassa messuhallissakin. Sinne
ei siis yleisö ainakaan vahingossa eksynyt, mutta tilat olivat kyllä melko
rauhallisia, vaikka ovet käytävään pidettiin auki. Logomon pohjapiirroksen
perusteella vaikuttaisi, ettei lisää esiintymistiloja liene luvassa. Sokkeloisuus
ja sivussa sijaitsevat esiintymissalit ovat tuttuja muiltakin messuilta.
Esiintymisten kesto puhututti jälleen. Normaali esityksen
kesto on Turun kirjamessuilla 22 minuuttia (mikä on toki parempi kuin taannoin
kokeiltu 15 minuuttia), ja pidemmät esitykset kestivät yleensä 45 minuuttia
(joitakin poikkeuksia oli).
Mitään logiikkaa ei tuntunut olevan sen suhteen, että pidempi
aika olisi annettu useamman ihmisen paneelikeskustelulle kuin yksittäisen
ihmisen haastattelulle. Itsekin seurasin ainakin paria sellaista keskustelua,
joissa oli mukana 4–5 henkilöä ja aikaa oli 22 minuuttia. Tämäkään ei tietenkään
ole pelkästään Turun kirjamessujen ongelma. Ohjelmakartan laatiminen lienee
melkoinen savotta.
 |
| Haastattelija + kolme kirjailijaa, aikaa keskustelulle 22 min. |
Ylivoimaisesti kummallisin ratkaisu liittyi Turun
kirjamessujen lippuihin ja rannekkeisiin. Ilmeisesti juuri tilojen pienuuden
ja odotettavissa olleen yleisömäärän takia oli päädytty varsin omintakeisiin
sisäänpääsykuvioihin.
Tapahtumaan ei ollut lainkaan saatavilla koko messuviikonlopun lippua. Vaihtoehdot olivat
- koko päivän lippu (normaali hinta 18 euroa)
- aamupäivälippu klo 10–14 (normaali hinta 10 euroa)
- iltapäivälippu klo 14–18 (normaali hinta 10 euroa).
Eri liput vaihdettiin sisään tullessa erivärisiin rannekkeisiin.
Ennakkoon ostettaessa piti tietää päivä ja kellonaika, jolloin on messuille
tulossa.
Ranneketta olen kaipaillut esimerkiksi Tampereen kirjafestareille,
joissa osa Tampere-talon palveluista ei sijaitse messualueella ja lippunsa
joutuu esittämään monta kertaa päivän aikana. Mutta Logomossa tätä ongelmaa ei
ollut, vaan talon sisällä sai kulkea vapaasti. Harvalla messuilijalla lienee
tarvetta käydä kesken vierailunsa muualla. Mutta heitä tämä sitten varmaankin palveli.
Sisäänkäynnit olivat ruuhkaisia, ja ainakin osittain ruuhkaa
syntyi rannekkeen kiinnittämisestä. Missään vaiheessa en huomannut tai kuullut,
että ranneketta olisi pois lähtiessä katsottu. Oli siis täysin mahdollista
ostaa aamupäivälippu, saapua klo 10 ja poistua klo 18. Mikään hälytin tms. ei
aktivoitunut siinä vaiheessa, kun maksettu aika päättyi.
 |
| Kirjallisuus kiinnostaa! |
Ideana tosiaan lienee ollut jotenkin rajata ja hallita ihmismäärää.
Kenties tämä toimikin toivotusti, mutta asiakkaan suuntaan idea vaikuttaa
todella omituiselta, kömpelöltä ja toimimattomalta.
Myös lounasta tarjoillut ravintola Kitchen tuntui ainakin lauantaina
toimivan äärirajoillaan. Lounasbuffet oli erinomainen, mutta ravintolasalin
pöytiin joutui jonottamaan lautasensa kanssa. Jos asiakasmäärä vielä nousee,
tästä muodostuu jonkinlainen pullonkaula myös.
Yhteenvetona siis todettakoon, että Logomo osoittautui ihan kelpoiseksi kirjamessupaikaksi.
Pitää vain vähän markkinointitapahtumalle luonnonvastaisesti toivoa, että yleisömäärä ei tästä juurikaan kasva.
Kiitos hyvästä messutunnelmasta, -ohjelmasta ja tietenkin messupassista
(jonka arvo minulle oli joko 36 tai 20 euroa laskutavasta riippuen) messuorganisaatiolle.
