U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjossa

 

VAKAVA VAROITUS EDELLISEN OSAN JUONIPALJASTUKSISTA!
Koska Hämeen linna -sarja on jatkuvajuoninen historiallinen sarja, on sen toisesta osasta miltei mahdotonta kirjoittaa mitään ilman, että ensimmäisen osan juonesta paljastuu olennaisia asioita. Jos siis Hämeen linnan Kerttuli on vielä jostain syystä lukematta, voit lukea eteenpäin ainoastaan omalla vastuulla.

 

Hämeen linnan varjossa on U. M. Susimetsän historiallisen Hämeen linna -viihderomaanisarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Hämeen linnan Kerttuli vapaaherra Karl Ulvhufvud ja fatabuuripiika Kerttuli kokivat huumaavan romanssin Hämeen linnassa vuonna 1613. Romaani päättyy dramaattisesti, kun Karl Ulvhufvud lähtee kuninkaan käskystä seurueineen pois Hämeestä ja juuri raskautensa havainnut Kerttuli jää linnaan. Karl on surmannut parhaan ystävänsä kaksintaistelussa, ja rakastavaisten eroon liittyy myös koko joukko väärinymmärryksiä.

Hämeen linnan varjossa alkaa rivakasti. Syyskuussa 1614 Kerttuli synnyttää Karl Ulvhufvudin pojan, Tomasin (Kuninkaan rakuunat -sarjan lukijoille tämä vinkiksi!). Synnytys on vaikea ja pitkittynyt, ja lopulta lapsenpäästäjä pyytää avuksi Kerttulin aviomiehen seppä Matiaksen. Lapsi syntyy lopulta elävänä, mutta Kerttuli on vähällä menehtyä verenvuotoon.

Karl Ulvhufvud tavataan ryömimästä Outovan linnoituksen muurien alla. Ruotsin armeija on piirittänyt Inkerin sotaan liittyen Outovan linnoitusta. Nyt sen muurien alta on saatu puhkaistua tunneli ja Ruotsin armeijan joukot hyökkäävät vihollisen kimppuun sen kautta. Tilanne on erittäin kiperä ja monin tavoin tukala, ja Karlin taistelutoveri Johan Järnhielm haavoittuu pahasti. Taistelukohtaus on mitä parhainta Susimetsää!

Karl tapaa haavoittuneen ystävänsä luona tämän sisaren jungfru Kirstinin, joka on karannut veljensä matkaan sotatantereille. Kotona nimittäin odottaa järjestetty avioliitto isän saksalaisen ystävän kanssa. Mikä tahansa kohtalo tuntuu Kirstinistä paremmalta. Muutamien kiperien seikkailujen jälkeen Karl palaa kuninkaan käskystä kotiinsa Ruotsiin perustamaan rakuunakomppaniaa. Varsinaisena vastuksena projektissa on Karlin jääräpäinen äiti, joka ei hyväksy mitään muutoksia kartanossaan ja on sen lisäksi päättänyt naittaa poikansa mitä pikimmin kenelle tahansa soveliaalle morsianehdokkaalle. Pojan on aika tehdä velvollisuutensa ja hankkia suvulle perillisiä!

Hämeessä Kerttuli on siis päätynyt seppä Matiaksen vaimoksi. Miten se on tapahtunut, kerrotaan kyllä lukijalle. Kyse on Matiaksen puolelta aidosta rakkausavioliitosta, mutta Kerttulin puolelta järjestely on oikeastaan viimeinen oljenkorsi, johon hän epätoivoisessa tilanteessaan tarttuu. Kerttulin on vaikea unohtaa suurta rakkauttaan Karlia, vaikka tämä onkin osoittautunut pettymykseksi. Aviopuolisoiden lähentymistä seurataan tiiviisti, ja tarvitaan melkoinen katastrofi, ennen kuin he lopulta päätyvät toistensa syliin. Tunteiden sanoittaminen ei ole oikein kummankaan vahvuuksia.

Sarjan päähenkilöt ovat siis ajautuneet varsin kauas toisistaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vieläkö heidän tiensä risteävät? Kyse on lähinnä siitä, saako vapaaherra Karl Ulvhufvud itsensä liikkeelle erilaisten velvoitteiden keskeltä ja matkattua Hämeeseen tarkistamaan, mikä Kerttulin tilanne on.

Hämeen linnan varjossa on edeltävää osaa vähemmän keskittynyt rakastavaisten petipuuhiin ja tunteiden leiskuntaan, vaikka toki niillekin on oma siivunsa suotu. Tarinassa on enemmän vetoa, koska niin Karlin kuin Kerttulinkin osalle kertyy tahoillaan vastuksia ratkottavaksi. Tässä on myös muutama aste enemmän seikkailuromaania kuin aloitusosassa, mikä on ainakin minun mielestäni pelkästään hyvä juttu.

Kun Hämeen linnan Kerttuli ilmestyi, olin sydänjuuriani myöden iloinen, että Ulla ja Marko Susimetsä olivat tehneet paluun kirjallisuuden kentälle. Vieläkään en ole antanut kustantamo Otavalle anteeksi Kuninkaan rakuunat -sarjan kohtaloa.

Mielelläni luen lisää Hämeen linna -sarjaa, jota voisi olettaa olevan tulossa, mutta ei liene kenellekään epäselvää, että palavammin himoitsen paluuta kolmikymmenvuotisen sodan syövereihin! U. M. Susimetsä (eli M. & U. Susimetsä) on erinomainen vetävän historiallisen viihteen taitaja.

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjoissa
Hämeen linna osa 2.
Karisto 2026. 446 s.

Arvostelukappale.

Kuninkaan rakuunat -sarja:

Upseerin miekka
Kuriirin viitta
Salamurhaajan merkki

Hämeen linna -sarja:

Hämeen linnan Kerttuli
Hämeen linnan varjossa

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

 

Kanaalisaariin kuuluva Guernseyn saari taitaa olla meillä tunnettu lähinnä Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin vuonna 2008 ilmestyneestä menestysromaanista Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava, 2010) ja sen pohjalta tehdystä romanttisesta samannimisestä elokuvasta (ensi-ilta v. 2018). Olen elokuvan katsonut, mutta kirjaa en ole tainnut lukea.

Guernsey kuuluu siis maantieteellisesti Kanaalisaariin, jotka sijaitsevat vain noin 50 kilometrin päässä Ranskan Normandian rannikosta, mutta on hallinnollisesti osa brittiläistä imperiumia. Kanaalisaaret oli ainoa brittiläinen alue, jonka Saksa miehitti toisen maailmansodan aikana, ja miehitys kesti pitkään eli vuodesta 1940 aina vuoden 1945 toukokuuhun asti.

Guernsey on siis sekä maantieteellisesti ja maisemallisesti että historiansa puolesta erittäin kiinnostava pieni maailmankolkka tai Euroopan nurkkaus. Siksi kiinnostuin myös Lorna Cookin romaanista Ystävät, rakastavaiset, viholliset, vaikka sen rakenne onkin jo miltei kliseisen tavanomainen. Tapahtumia kuvataan kahdessa aikatasossa eli nykyajassa ja jossakin historian ajassa, ja jollakin tavalla tarinat sitten liittyvät yhteen, usein niin, että nykyajan tarinassa joku etsii totuutta menneisyyden tapahtumista.

En ole kovin tyytyväinen romaanin suomenkieliseen nimeenkään. Alkuperäisteoksen nimi on The Girl from the Island, mikä ei kovin sytyttävä ole sekään. Mutta kannatti tämä romaani kuitenkin ottaa luureihin mustikkametsäseuraksi. Viihdyin kirjan kahden tarinan parissa lopulta oikein hyvin, ja opin uuttakin toisen maailmansodan karmeista vaiheista.

Romaanin nykyajan taso sijoittuu vuoteen 2016. Päähenkilö Lucy palaa pitkän tauon jälkeen käymään kotisaarellaan siskonsa Claran ja tämän perheen luona, koska nykyään ulkomailla asuvan isän iäkäs serkku Dido on kuollut ja testamentannut komean mutta vähän ränsistymään päässeen sukutalonsa Deux Tourellesin Lucylle ja Claralle.

Sisarusten välit ovat jotenkin tulehtuneet. Yksinäisenä kuolleesta Didosta he eivät tiedä juuri mitään, vaikka ovat lapsena tämän talossa vierailleetkin. Talosta löytyvien pienten vihjeiden takia naisen elämäntarina alkaa kuitenkin kiehtoa Lucya, ja hän alkaa kysellä ja selvittää tämän vaiheita. Yllätys on, että Didolla on ollut myös sisko Persephone eli Persey. Mitä tälle on tapahtunut? Lucy huomaa, ettei tiedä juuri mitään sukunsa ja kotisaarensa vaiheista toisen maailmansodan melskeissä.

Toinen aikataso sijoittuu Deux Tourellesin toisen maailmansodan alkuvuosiin. Tapahtumat käynnistyvät päivästä, jona miehittäjät saapuvat saarelle ja Persephonen ja Didon äiti kuolee keuhkokuumeeseen. Wikipedian mukaan Guernseyn saaren asukkaat evakuoitiin Englantiin miehityksen alta, mutta se on siis mitä ilmeisimmin karkea yleistys. Deux Tourellesiin jäävät sisarukset sekä talon uskollinen taloudenhoitaja rouva Grant ja, kuten pian käy ilmi, myös tämän poika Jack, jonka britit ovat lähettäneet takaisin saarelle suorittamaan salaista tehtävää.

Päivä on siis kaoottinen perheen kannalta. Tyttäret jäävät orvoiksi, vähän päälle 20-vuotiaasta Perseysta tulee perheen pää ja saksalaiset tulevat saarelle. Kohtalolla on heidän varalleen vielä yksi yllätys sille päivälle. Taloon tuleva saksalaisupseeri on tytöille lapsuudesta tuttu Stefan. Jotain tapahtui nuorten kesken 1930-luvun alkupuolella, mutta yhteys Stefaniin on katkennut. Yhtäkkiä mies seisoo heidän keittiössään valloittaja-armeijan univormussa. Asetelma on absurdi.

Tälläkin kertaa pidin lopulta enemmän romaanin historiallisesta puoliskosta, joka on monin tavoin jännitteinen ja lopulta odotetun traaginenkin. Nykyajan tarinan käänteet ovat romanttisen viihteen vakiokamaa, vaikkakaan eivät onneksi ihan siirappisimmasta päästä sentään. Ymmärrän toki, että vastapainoksi sota-ajan kuvaukselle talovanhuksen ehostusprojekti ja Lucyn elämän tarkoituksen ja rakkauden etsintä tuovat sopivaa kontrastia. Kirjailija on vielä onnistunut luomaan lopusta toiveikkaankin sortumatta turhan sentimentaaliseksi.

Sota-ajan kuvaus perustuu pitkälti kirjailijan tekemään taustatyöhön, vaikka henkilöt ja heidän kohtalonsa ovatkin fiktiota. Guernseyn saaren asukkaiden vaiheet toisen maailmansodan aikana ovat olleet karuja.

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset (The Girl from the Island)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar 2024. 464 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.

Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

 

Kuuntelin helmikuussa työni takia Kevan eläkeinfowebinaarin. Alussa selitettiin seikkaperäisesti erilaisia eläkevaihtoehtoja, niiden vaikutusta tuloihin ja niin edelleen. Webinaarin viimeinen kolmannes oli sitten lääkärin puheenvuoroa. Siinä käytiin perinpohjaisesti läpi, miten uuteen elämänvaiheeseen kannattaa valmistautua muutenkin kuin vain taloudellisesta näkökulmasta. Olisi syytä pohtia hyvissä ajoin, mitä työ ja työyhteisö itselle merkitsevät, mitkä asiat ihan oikeasti ovat tärkeitä ja miten ajattelee käyttävänsä aikansa sen jälkeen, kun ei enää ole mukana työelämässä. Muutos on iso, joten se kannattaa ottaa vastaan valmistautuneena.

Tämä eläkeinfon jälkiosa tuli minulle useaan otteeseen mieleen kuunnellessani Ulla Linturinteen romaania Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen. Kirjassa Raisa jää eläkkeelle sanomalehden kulttuuritoimittajan paikalta. Nopeasti käy ilmi, että Raisa ei ole Kevan infowebinaarista kuullutkaan, sillä hänelle eläköityminen tulee jonkinlaisena yllätyksenä ja kuin törmäyksenä päin seinää. Hän on painanut töitä sata lasissa ihan loppuun saakka, joten pudotus tyhjän päälle on melkoinen.

Raisalle ja Ristolle on aikanaan tullut avioero, ja ex-mies on muuttanut Thaimaahan. Erosurunsa Raisa on hukuttanut tekemällä töitä, kuinkas muuten. Pariskunnalla on yhteinen aikuinen poika, jonka vaimon kanssa Raisa tuntuu tulevan vähän kehnosti toimeen. Ystäviä kyllä on, mutta he ovat Raisaa nuorempia ja siis vielä tiukasti kiinni työelämässä. Mitä tekisi lopulla, tyhjällä elämällään? Raisa huomaa kaipaavansa myös rakkautta ja elämänkumppania, mutta mistä sellaisen taikoisi?

Pientä uhmakkuutta osoittaen Raisa kirjautuu deittisovellukseen ja ilmoittautuu ruumisarkuntekokurssille. Deittisovelluksesta hän löytää yhden potentiaalisen treffikumppanin eli baskeripäisen Ramin. Valitettavasti treffit eivät mene ihan putkeen. Arkuntekokurssi sen sijaan käynnistyy lupaavasti, ja Raisa päättää tehdä oman ruumisarkkunsa mökkitontin vanhan ladon seinälaudoista. Niin arkkuun tulee persoonallista luonnetta.

Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen on mukavan kirpeää chick litiä meille vähän kypsemmän iän lukijoille, vaikka tietysti siihen saavat nuoremmatkin tarttua. Kaikkien kannattaa ottaa opikseen siitä Raisan ilmiselvästä virheestä, että eläköityminen pääsee niin pahasti yllättämään. Ihmissuhdekiemuroita ja lempeitä kommelluksia on tarinassa mukavasti, mikä Raisan mukaan johtuu hänen leiskuvanpunaisesta tukastaan. Mutta kuten romaanin nimi lupaa, taivaaseen pääsy ei ole hiustenväristä kiinni.

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Myllylahti 2024. 240 s.
Äänikirjan lukija Sinikka Salminen.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.