Nicci French: Tiistai taakse jäänyt

 

Luin kesällä kirjailijapari Nicci Frenchin Viikonpäivä-dekkarisarjan aloitusosan Murheellinen maanantai. Tunnelmani olivat vähän kahtalaiset. Tarina tuntui käynnistyvän verkkaisehkosti ja juonikin jäi osittain kesken. Päähenkilökaksikko eli psykoterapeutti Frieda Klein ja rikosylikomisario Malcolm Karlsson sen sijaan vaikuttivat jo aivan sympaattisilta ja kiinnostavilta henkilöiltä, joiden seuraan palaisin kyllä mielelläni uudelleenkin.

Tilaisuus tarjoutuikin pian, sillä sarjan kakkososa Tiistai taakse jäänyt ilmestyi tänä syksynä suomeksi. Nyt ei enää jäänyt sijaa epäröinnille, vaan vetäisin koko nelisatasivuisen kirjan yhdessä sunnuntaipäivässä!

Verkkaisesta alusta ei ole tietoakaan. Sosiaalityöntekijä törmää rutiinikäynnillään kammottavaan näkyyn. Mielenterveysongelmista kärsineen mutta hoitojaksolta kotiutetun keski-ikäisen Michelle Doycen olohuoneen sohvalla istuu erittäin kuollut alaston mies. Michelle puhuu miehestä kuin elävästä vieraasta, mutta ei tiedä, kuka hän on tai mistä hän on tullut. Sekavan naisen puheista ei muutenkaan oikein saada tolkkua, joten rikosylikomisario Malcolm Karlsson päättää pyytää apua tutkimuksissa aiemminkin hyödylliseksi osoittautuneelta Frieda Kleinilta.

Klein on vuosi sitten auttanut poliisia viisivuotiaan Matthew’n mutkikkaan sieppauksen selvittelyssä. Tapaus päättyi osittain onnellisesti, mutta Frieda Klein potee syyllisyyttä nuoren tutkijaopiskelijan katoamisesta, joka on yhä selvittämättä ja joka liittyi kyseiseen rikosvyyhtiin. Frieda ilahtuu kuitenkin Karlssonin yhteydenotosta. Onko Michelle Doyce tosiaan tappanut olohuoneessaan istuvan miehen? Entä kuka mies oikein on?

Ruumiin henkilöyden selvittäminen osoittautuu kimurantiksi tehtäväksi. Kun miehen jäljille lopulta päästään, poliisi huomaa, että tapaus ei suinkaan ratkea vaan mutkistuu entisestään. Kovin monella olisi ollut oivallinen motiivi tappaa mies, mutta harmillisesti niistä useimmat paljastuvat vasta jälkikäteen.

Lukija saa seurata myös jokiveneessä piileskelevän epävakaan naisen mielenliikkeitä. Kuka hän on ja miten hän liittyy tapaukseen?

Kovin uutta ei ole asetelma, jossa tutkintaa vetävä poliisi, tässä tapauksessa Malcolm Karlsson, joutuu puolustelemaan tutkimusten jatkamista esimiehilleen, jotka haluaisivat nopeita ja selkeitä ratkaisuja. Resursseista on poliisissa jatkuvaa niukkuutta, eikä Frieda Kleinin käyttämistä konsulttina katsota Karlssonin alaistenkaan suunnasta pelkästään hyvällä. Harmina on myös alati kärkkyvä media, jolle joku poliisin sisäpiiristä mitä ilmeisimmin vuotaa tutkintaa koskevia yksityiskohtia. Medialle Friedan mukana olo on herkkua, koska hän on aikaisemminkin ollut julkisuuden valokeilassa ikävissä merkeissä.

Yksityiselämässään Frieda potee edelleen kroonista unettomuutta ja hoitaa sitä pitkillä öisillä kävelyretkillä Lontoon kaduilla. Kävelyä kirjassa harrastetaan myös päivänvalossa sekä mielikuvituksessa. Friedan kävelyaddiktion kautta kirjasta avautuu lumoava, synkkä ja kaunis Lontoo ja sen monet piilossa olevat mielenkiintoiset yksityiskohdat. Eräässä kohtauksessa Frieda esimerkiksi kertoo Lontoon alle kätketyistä joista, joiden entiset uomat tarkkasilmäinen kulkija voi vielä jostain kohdin huomata myös maan pinnalla.

Tiistai taakse jäänyt teki minusta vannoutuneen Viikonpäivä-sarjan fanin, ja seuraavaa suomennosta odotan jo malttamattomana. Vakava varoituksen sana kuitenkin on annettava: tämä sarja kannattaa ehdottomasti lukea alusta asti järjestyksessä, sillä ainakin tässä kakkososassa paljastetaan kaikki Murheellisen maanantain keskeiset juonenkäänteet. Sarja on siis osittain jatkuvajuoninen myös rikosjuonien osalta.

Nicci French: Tiistai taakse jäänyt (Tuesday’s Gone)
Suom. Raimo Salokangas.
BlueMoon 2020. 399 s.

Arvostelukappale.

Nicci French: Murheellinen maanantai

Kirjailijanimen Nicci French taakse kätkeytyy aviopari Nicci Gerrard ja Sean French. Kummallakin puolisolla on taskussaan tutkinto Oxfordin yliopistosta sekä takanaan mittava ura kirjallisuuden, kirjoittamisen ja journalismin parissa. Sean French on julkaissut elämäkertoja ja romaaneja ja Nicci Gerrard romaaneja. Yhdessä he ovat kirjoittaneet jo yli kaksikymmentä psykologiseksi jännitykseksi luettavaa teosta.

Nicci Frenchin läpimurtoteos oli vuonna 1999 ilmestynyt kolmas romaani Killing Me Soflty, jonka Otava julkaisi pari vuotta myöhemmin nimellä Pimeyden syli. Kaikkiaan Otava julkaisi suomennoksia viisi, ja viimeisin niistä on Syöksykierre vuodelta 2006. En ole näitä aiempia Nicci Frenchin teoksia lukenut, mutta löytämieni teosesittelyjen perusteella ne vaikuttavat itsenäisiltä teoksilta.

Vuonna 2011 Nicci French julkaisi ensimmäisen lontoolaisesta psykoterapeutti Frieda Kleinista kertovan niin sanotun Viikonpäivä-sarjan (kirjat on nimetty viikonpäivien mukaan) teoksen Blue Monday, joka on nyt ilmestynyt suomeksi dekkarikustantamo Blue Moonilta nimellä Murheellinen maanantai. Sarjassa on ainakin toistaiseksi ilmestynyt kahdeksan osaa, jotka toivottavasti saadaan kaikki myös suomeksi.

Murheellinen maanantai käynnistyy vähän verkkaisesti. Alkuun kerrotaan kaksikymmentä vuotta aiemmin tapahtuneesta viisivuotiaan Joanna-tytön sieppauksesta, joka on jäänyt poliisilta selvittämättä. Kymmenvuotiaan Rose-siskon tehtävänä oli pitää koulumatkalla huolta arasta ja kiltistä mutta isosiskon mielestä lähinnä rasittavasta pikkusiskostaan. Rose poikkeaa hetkeksi karkkikauppaan, ja sillä välillä sisko katoaa jäljettömiin.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Lontoossa katoaa viisivuotias Matthew. Tapauksen tutkintaa johtava rikosylikomisario Malcolm Karlsson kiinnostuu Joannan katoamisesta, koska tapauksilla tuntuu olevan yhteneväisiä piirteitä. Hän käy jututtamassa varhaisemman tapauksen jo eläköitynyttä tutkinnanjohtajaakin. Ratkaisevaa vihjettä ei kuitenkaan tule, ja Matthew’n katoaminen roikkuu pelottavasti avoimena.

Samaan aikaan psykoterapeutti Frieda Klein saa asiakkaakseen Alan Dekkerin. Mies kertoo Friedalle pakkomielteestä saada oma poika, jonka hän kuvailee yksityiskohtaisesti. Alanin mielikuva pojasta tutuu olevan identtinen kadonneen Matthew’n kanssa. Frieda ei näe muuta mahdollisuutta kuin kertoa tietonsa poliisille. Näin rikosylikomisario Karlssonin ja Friedan polut risteävät, vaikka vihje ei tuotakaan ratkaisevaa johtolankaa.

Koska kyseessä on sarjan aloitusosa, sekä Malcolm Karlssoniin että Frieda Kleiniin tutustutaan vasta pintapuolisesti. Frieda kärsii kroonisesta unettomuudesta, jota hän hoitaa tekemällä pitkiä öisiä kävelyretkiä Lontoon kaduilla ja kujilla. Hän tuntuu myös kärsivän pahalaatuisesta sitoutumiskammosta. Mielenkiintoinen hahmo on Friedan elämään dramaattisesti tupsahtava ukrainalainen rakennusmies Josef, jonka kanssa Frieda huomaa yllätyksekseen ystävystyvänsä.

Verkkaisen alkupuoliskon jälkeen tarina saa vauhtia, kun Frieda muutamien onnekkaiden johtopäätösten ja uskaliaidenkin tutkimusten jälkeen tuntuu pääsevän kiinni tukevasta johtolangasta. Ratkaisut ovat kieltämättä yllättäviä ja vähän karmiviakin. Lisäksi ainakin minua huojentaa tieto, että osa juonilangoista jatkuu seuraavissa kirjoissa. Mielenkiintoista nähdä, mitkä ja miten. Olen siis vakuuttunut, että tätä sarjaa seuraan, mikäli lisää saadaan suomeksi.

Nicci French: Murheellinen maanantai (Blue Monday)
Suom. Raimo Salokangas.
Blue Moon 2020. 330 s.

Nicci Frenchin Murheellinen maanantai aloittaa kesän 2020 dekkariviikon blogissani. Koko viikon ajan on siis luvassa dekkarijuttuja niin Kirsin kirjanurkassa kuin monissa muissakin kirjablogeissa. Listan mukaan ilmoittautuneista blogeista voit kurkatan Luetut.net-blogista.

Perinteinen kesän #dekkariviikko on Kirjakauppaliiton järjestämä tempaus.

Quentin Bates: Jäätävää tietoa

Parin viime vuoden aikana käännösdekkarien lukemiseni on jäänyt harmillisen vähäiseksi, vaikka pidän kovasti brittidekkareista ja pohjoismaisesta synkistelystä. Parin kolmen vuoden osittainen lukutauko tällä sektorilla on aiheuttanut sen, että olen pudonnut monen lempidekkarisarjani kyydistä. Rästissä saattaa olla useampiakin osia lukemista odottelemassa.

Kun posti toi brittiläisen kirjailija Quentin Batesin dekkarin Jäätävää tietoa, päätin rikkoa omia tottumuksiani ja lukea sen ihan kylmiltään, vaikka kyseessä on dekkarisarjan kolmas osa. Päätin ottaa riskin. Jos tarina ja päähenkilö eli rikosylikonstaapeli Gunnhildur Gísladóttir olisivat kiinnostavia, voisin palata alkuun myöhemmin. Jos eivät, mitään vahinkoa ei pääsisi käymään. Tuskin kaksi edellistä osaa siinä tapauksessa olisivat sellaisia helmiä, joiden lukematta jääminen olisi merkittävä tappio.

Lukupäätökseeni vaikuttivat ratkaisevasti miljöö eli Islanti ja päähenkilö eli naispoliisi, jota takaliepeessä kehaistaan ’mainioksi poikkeukseksi yleensä kovin maskuliinisessa tutkinnanjohtajakatraassa’ (Pertti Vuorinen, Ruumiin kulttuuri). Tuttuun poliisidekkarisarjan tyyliin Jäätävää tietoa -kirjassa Gunnhildurin eli Gunnan perhe-elämää ja työpaikkakuvioita kuvaillaan jonkin verran, mutta ei niin paljoa, että se olisi este lukea sarjaa myös epäkronologisesti. Pääpaino on tutkinnassa ja sen käänteissä.

Tutkittavana oleva tapaus onkin monisyinen ja hankala monessa mielessä, oikea vyyhti! Alkuun lähdetään tilanteesta, jossa mies ja nainen kohtaavat hotellin aulassa. Nopeasti käy ilmi, että kyseessä on netissä tehty sopimus maksullisesta hieman tavallisuudesta poikkeavasta seksistä. Mies maksaa dominoitavaksi ’joutumisesta’. Sonjaksi itseään kutsuva nainen sitoo sovitusti alastoman miehen hotellihuoneen sänkyyn, mutta sen jälkeen mikään ei sujukaan sovitusti. Nainen häipyy miehen lompakon ja korttien salasanojen kera paikalta. Sitten jokin menee Sonjan kannalta pahasti vikaan. Mies löytyykin sängyltä kuolleena, ja poliisi kiinnostuu tapahtuneesta.

Mitä Reykjavikin paremmissa hotelleissa oikein puuhataan? Kuinka monta uhria Sonjalla on ollut? Kuka Sonja oikeasti on? Etsiessään vastauksia näihin kysymyksiin Gunna työryhmineen huomaa pian, että joku muukin taho seurailee samoja jälkiä poliisin kanssa. Samaan aikaan ulkoministeriöltä tulee pyyntö selvittää, mihin on joutunut entisen pankkiirin ja nykyisen ministeriön virkamiehen kannettava tietokone. Jostain syystä mies ei halua paljastaa totuutta siitä, miten kadotti tietokoneensa ja miksi sen takaisin saaminen on elintärkeää.

Lukija tietää koko ajan huomattavasti enemmän kuin poliisit. Baltiasta palautetaan pahamaineinen Baddó, kahdeksan vuotta vankilassa istunut rikollinen. Kaidalla tiellä pysyminen ei ole helppoa kiivasluontoiselle miehelle. Sattumalta Baddó saa tehtäväkseen selvittää Sonjan henkilöyttä nimettömän toimeksiantajan laskuun. Mutta kuka varjostaa ulkoministeriön tietokoneensa kadottanutta Jóel Ingiä?

Kaiken tämän ylle pimeä, märkä, kylmä ja tuulinen sää luo oman synkän tunnelmansa, jota korostaa vielä Islantia koetellut talouskurimus. Mieliala on lievästi sanoen kurja. Baddókin ällistyy vajaassa kymmenessä vuodessa tapahtunutta jyrkkää muutosta. Islanti ei Batesin käsissä ehkä näytä parhaita kasvojaan, mutta on yhtä kaikki omanlaisensa kiehtova miljöö.

Tarina etenee lyhyiden eri näkökulmia avaavien kappaleiden vuorotteluna vauhdikkaasti, vaikka varsinaista edistymistä ei välttämättä kovin nopeasti tapahdu. Muutama ruumiskin syntyy tapahtumien sivutuotteena, mutta pääjuoni liittyy lopulta vähän yllättäenkin kadonneen tietokoneen metsästykseen.

Jäätävää tietoa on mukava makupala brittityylisten poliisidekkareiden ystäville. Gunna on mukavan tuntuinen päähenkilö, jota eivät turhat traumat rasita, vaikkei perhe-elämä mitään pelkkää ruusunpunaista utua olekaan. Päänvaivaa aiheuttaa tällä kertaa jo aikuistunut poika perheenlisäysuutisineen. Mielellään Gunnasta ja Reykjavikin poliisin rikostutkinnasta lukee lisääkin.

Quentin Bates: Jäätävää tietoa (Chilled to the Bone)
Suom. Raimo Salokangas. Blue Moon 2017. 297 s.

Arvostelukappale.