U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjossa

 

VAKAVA VAROITUS EDELLISEN OSAN JUONIPALJASTUKSISTA!
Koska Hämeen linna -sarja on jatkuvajuoninen historiallinen sarja, on sen toisesta osasta miltei mahdotonta kirjoittaa mitään ilman, että ensimmäisen osan juonesta paljastuu olennaisia asioita. Jos siis Hämeen linnan Kerttuli on vielä jostain syystä lukematta, voit lukea eteenpäin ainoastaan omalla vastuulla.

 

Hämeen linnan varjossa on U. M. Susimetsän historiallisen Hämeen linna -viihderomaanisarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Hämeen linnan Kerttuli vapaaherra Karl Ulvhufvud ja fatabuuripiika Kerttuli kokivat huumaavan romanssin Hämeen linnassa vuonna 1613. Romaani päättyy dramaattisesti, kun Karl Ulvhufvud lähtee kuninkaan käskystä seurueineen pois Hämeestä ja juuri raskautensa havainnut Kerttuli jää linnaan. Karl on surmannut parhaan ystävänsä kaksintaistelussa, ja rakastavaisten eroon liittyy myös koko joukko väärinymmärryksiä.

Hämeen linnan varjossa alkaa rivakasti. Syyskuussa 1614 Kerttuli synnyttää Karl Ulvhufvudin pojan, Tomasin (Kuninkaan rakuunat -sarjan lukijoille tämä vinkiksi!). Synnytys on vaikea ja pitkittynyt, ja lopulta lapsenpäästäjä pyytää avuksi Kerttulin aviomiehen seppä Matiaksen. Lapsi syntyy lopulta elävänä, mutta Kerttuli on vähällä menehtyä verenvuotoon.

Karl Ulvhufvud tavataan ryömimästä Outovan linnoituksen muurien alla. Ruotsin armeija on piirittänyt Inkerin sotaan liittyen Outovan linnoitusta. Nyt sen muurien alta on saatu puhkaistua tunneli ja Ruotsin armeijan joukot hyökkäävät vihollisen kimppuun sen kautta. Tilanne on erittäin kiperä ja monin tavoin tukala, ja Karlin taistelutoveri Johan Järnhielm haavoittuu pahasti. Taistelukohtaus on mitä parhainta Susimetsää!

Karl tapaa haavoittuneen ystävänsä luona tämän sisaren jungfru Kirstinin, joka on karannut veljensä matkaan sotatantereille. Kotona nimittäin odottaa järjestetty avioliitto isän saksalaisen ystävän kanssa. Mikä tahansa kohtalo tuntuu Kirstinistä paremmalta. Muutamien kiperien seikkailujen jälkeen Karl palaa kuninkaan käskystä kotiinsa Ruotsiin perustamaan rakuunakomppaniaa. Varsinaisena vastuksena projektissa on Karlin jääräpäinen äiti, joka ei hyväksy mitään muutoksia kartanossaan ja on sen lisäksi päättänyt naittaa poikansa mitä pikimmin kenelle tahansa soveliaalle morsianehdokkaalle. Pojan on aika tehdä velvollisuutensa ja hankkia suvulle perillisiä!

Hämeessä Kerttuli on siis päätynyt seppä Matiaksen vaimoksi. Miten se on tapahtunut, kerrotaan kyllä lukijalle. Kyse on Matiaksen puolelta aidosta rakkausavioliitosta, mutta Kerttulin puolelta järjestely on oikeastaan viimeinen oljenkorsi, johon hän epätoivoisessa tilanteessaan tarttuu. Kerttulin on vaikea unohtaa suurta rakkauttaan Karlia, vaikka tämä onkin osoittautunut pettymykseksi. Aviopuolisoiden lähentymistä seurataan tiiviisti, ja tarvitaan melkoinen katastrofi, ennen kuin he lopulta päätyvät toistensa syliin. Tunteiden sanoittaminen ei ole oikein kummankaan vahvuuksia.

Sarjan päähenkilöt ovat siis ajautuneet varsin kauas toisistaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vieläkö heidän tiensä risteävät? Kyse on lähinnä siitä, saako vapaaherra Karl Ulvhufvud itsensä liikkeelle erilaisten velvoitteiden keskeltä ja matkattua Hämeeseen tarkistamaan, mikä Kerttulin tilanne on.

Hämeen linnan varjossa on edeltävää osaa vähemmän keskittynyt rakastavaisten petipuuhiin ja tunteiden leiskuntaan, vaikka toki niillekin on oma siivunsa suotu. Tarinassa on enemmän vetoa, koska niin Karlin kuin Kerttulinkin osalle kertyy tahoillaan vastuksia ratkottavaksi. Tässä on myös muutama aste enemmän seikkailuromaania kuin aloitusosassa, mikä on ainakin minun mielestäni pelkästään hyvä juttu.

Kun Hämeen linnan Kerttuli ilmestyi, olin sydänjuuriani myöden iloinen, että Ulla ja Marko Susimetsä olivat tehneet paluun kirjallisuuden kentälle. Vieläkään en ole antanut kustantamo Otavalle anteeksi Kuninkaan rakuunat -sarjan kohtaloa.

Mielelläni luen lisää Hämeen linna -sarjaa, jota voisi olettaa olevan tulossa, mutta ei liene kenellekään epäselvää, että palavammin himoitsen paluuta kolmikymmenvuotisen sodan syövereihin! U. M. Susimetsä (eli M. & U. Susimetsä) on erinomainen vetävän historiallisen viihteen taitaja.

U. M. Susimetsä: Hämeen linnan varjoissa
Hämeen linna osa 2.
Karisto 2026. 446 s.

Arvostelukappale.

Kuninkaan rakuunat -sarja:

Upseerin miekka
Kuriirin viitta
Salamurhaajan merkki

Hämeen linna -sarja:

Hämeen linnan Kerttuli
Hämeen linnan varjossa

Helena Immonen: Jakov Korina ja synkiön salaisuus

 

Kotitonttu Jakov Korinaa on kohdannut se kaikkein pahin: hänen kotinsa on palanut. Tonttutuomioistuin toteaa onneksi kuitenkin, että Jakov on syytön tapahtumaan. Hänellä on vedenpitävä alibi. Silti moni kollega kääntää selkänsä Jakoville. Hänen hyvä kotitonttumaineensa on mennyt. Oikeuden päätös kuitenkin takaa, että Jakov saa itselleen uuden kodin. Vanha Jeremias-kotitonttu jää eläkkeelle ja jättää tällä hetkellä perhe Mielisen asuttaman omakotitalon Jakovin vastuulle.

Jeremias liukenee paikalta ällistyttävän nopeasti antamatta juuri lainkaan asiaankuuluvaa perehdytystä seuraajalleen. Häkeltynyt Jakov tekee pian kaksi merkittävää havaintoa. Ensinnäkin perheen pihasaunaa asuttaa kärttyinen haltija Uggi. Toiseksi Mielisen perheen kymmenvuotias tytär Elsa puhuttelee Jakovia! Ennenkuulumatonta, että ihminen näkee tontun, ainakin ilman, että tonttu itse on aktiivinen osapuoli (eikä sellainen ole todellakaan sallittua!).

Uuteen kotiin asettuminen ei siis tapahdu aivan sulavasti. Sitten Jakov saa yllättäen kutsun lähteä henkilökohtaisesti tapaamaan tonttuneuvoston puheenjohtaja Helga Ruohokasta, jolla on järisyttävää kerrottavaa. On käynyt ilmi, että Jakovin ensimmäinen koti poltettiin tahallaan ja että tuhopolttaja kuuluu todennäköisesti ylimaallisiin eli ei-ihmisiin, jolloin asia on kaksin verroin huolestuttava.

Kuka haluaisi polttaa Jakovin vastuulla olevan kodin ja miksi? Sen Jakov haluaa palavasti tietää, eikä uteliaisuudesta kihisevä Elsa juuri jää toiseksi arvoituksesta kuultuaan. Johtolankoja on vähänlaisesti, ja lisäksi Helga Ruohokas antoi Jakoville lisätehtävän kotitonttuhommien päälle. Hänen olisi kartoitettava tonttuovia, joista pääsee kulkemaan Untoloniaan, rinnakkaistodellisuuteen, jossa ylimaalliset asustavat.

Luonnollisesti Jakov ja Elsa päätyvät Untoloniaan ja siellä heti melkoisiin vaikeuksiin. mutkien kautta he ryhtyvät ratkaisemaan paitsi Jakovin kodin polttaneen tuhopolttajan arvoitusta myös järjestelmällistä yksisarvisten salametsästystä. Vai liittyvätkö nämä katalat rikolliset puuhat jotenkin toisiinsa? Ainakin kammottava synkiö vilahtelee molempien rikosten liepeillä. Kuka tai ketkä ovat lopulta kaiken takana?

Jakov Korina ja synkiön salaisuus on Helena Immosen kolmas lastenkirja. Aiemmat Milanna-kirjat ovat saaneet rinnalleen vauhdikkaan fantasiaseikkailun, jossa tavallinen kotitonttu päätyy salapoliisiksi. Jakov vaikuttaa mukavalta kaverilta, jonka seikkailuille varmasti kaikki synkiön salaisuuteen paneutuneet lukijat toivovat kanssani innokkaasti jatkoa.

Immonen kuljettaa juonta vakaan varmasti. Seikkailu on jännittävä, mutta ei liian pelottava tai synkkä, vaikka välillä melkoisessa kiipelissä ollaankin. Mytologiasta, satu- ja fantasiaperinteestä ammennetut tontut, haltijat, menninkäiset ja keijut saavat Immosen käsittelyssä ravakan päivityksen nykyaikaan. Kotitonttujen tehtävätkin on jo pitkälti digitalisoitu, ja tonttuovien käyttötarkoitus on kutkuttava yhdistelmä Narnian vaatekaappia ja perusscifiä. Ihan mainiota!

Kymmenvuotias Elsa on mukava valinta Jakovin pariksi. Tyttö on reipas ja pystyvä, vaikka ylihuolehtiva äiti ei haluaisi päästää häntä edes kouluun.

Jakov Korina ja synkiön salaisuus sopii mielestäni oivallisesti alakouluikäisille lukijoille. Jos lapsille on luettu paljon, nuoremmatkin lapset varmasti kuuntelevat sitä ääneen luettuna mielellään. Ääneen yhdessä luettavaksi kirja sopiikin mainiosti, sillä tarinan huumori puhuttelee myös aikuista eivätkä juonenkäänteetkään ole liian helposti ennalta arvattavissa. Jos ei halua jostain syystä itse lukea lapselle (tai haluaa vain itse kuunnella), äänikirjaversiota voi myös suositella. Markus Niemi lukee juuri sopivasti eläytyen. Väljä taitto taas kannustaa itse lukevia alakoululaisia painetun kirjan äärellä.

Helena Immonen: Jakov Korina ja synkiön salaisuus
Kumma 2022. 304 s.
Kansi ja kuvitus Maya Hahto.
Äänikirjan lukija Markus Niemi.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.