Sivut

torstai 1. maaliskuuta 2018

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä #nuortenkirjatorstai




Jukka-Pekka Palviaisen yläkouluikäisten maailmaan sijoittuva romaani Virityksiä sopii hyvin ala- ja yläkoulujen nivelvaiheeseen vaikka koko koululuokan yhteisesti luettavaksi teokseksi, hieman vanhemmille oppilaille vaikkapa vapaavalintaisemmaksi aineistoksi. Palviaisen kirjoitustyyli on kepeähköä, mutta rakenteeltaan pitäisin Virityksiä-teosta keskivaikeana, koska siinä on useita näkökulmia ja kirjoittaja yhdistelee tavalliseen kerrontaan ja dialogiin runsaahkosti erilaisia tekstilajeja, kuten videoklippien ’käsikirjoituksia’ ja tekstiviestejä (tai WhatsApp-keskusteluketjuja)
.
Pinnalta katsoen Virityksien aiheet kiinnostanevat monenlaisia lukijoita. Päähenkilöistä ensimmäisenä tavataan ysiluokkalainen Valtteri ajamassa karkuun poliiseja viritetyllä mopollaan. Kypäräkamera kuvaa vauhdikasta pakoa, joka päättyy onnettomasti: Valtteri ajaa kolarin ja katkaisee jalkansa. Sairaalassa Valtteri päätyy samaan huoneeseen iäkkään Einarin kanssa.

Einaria taas käy ahkerasti katsomassa vlogia pitävä Amanda, joka käy Valtterin kanssa samaa koulua. Amanda on toinen Viritysten päähenkilö. Hän jututtaa ukkiaan Einaria sota-aikaisista muistoista, kuvaa juttutuokioita ja postaa ne sitten suosittuun vlogiinsa muun aineiston ohella. Valtteri ja Amanda ovat siis naamatuttuja jo entuudestaan, mutta nyt he joutuvat olosuhteiden pakosta tekemään vähän lähempääkin tuttavuutta.

Juoni Virityksissä on löyhähkö. Valtterin osalta jännitetään ensin kuntoutumista, sitten viritetyllä mopolla ajetusta kolarista koituvia seuraamuksia. Entä pystyykö Valtteri enää ajamaan isän kunnostamaa ajokkia? Amandan elämää alkaa varjostaa ikäviä henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja vlogiin jättävä seuraaja. Kuka jossakin lähituntumassa inhoaa Amandaa niin kovasti ja miksi?  

Näiden pääkuvioiden lisäksi mukana on monenlaista tavaraa, kuten Einarin koskettavat muistelut sota-ajoilta, Valtterin unet kauniista Anu-hoitajasta, Amandan ja tämän kaverin Tintin humoristiset kuvaussessiot sekä erilaiset seurusteluviritykset, joita nuoret kaiken keskellä rakentelevat. Teemoja on siis moneen lähtöön, ja keskustelujen pohjaksi teos on koulukäyttöön oivallinen. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että se olisi jotenkin sormi pystyssä opettava tai muuten tylsä.

Voin jälleen tyytyväisenä huokaista, että #nuortenkirjatorstai-projektini eli päätös lukea ja kirjoittaa joka viikko uudesta kotimaisesta nuortenkirjasta on vienyt minut sellaisen kirjan äärelle, jota tuskin olisin muuten tullut lukeneeksi! Mahtavaa!

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä
Karisto 2017. 213 s.


Arvostelukappale.





Tulossa:

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan 8.3.2018
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat 15.3.2018

Maria Autio: Lohikäärmekesä 22.3.2018

7 kommenttia:

  1. Oikeastaan pitäisi tarttua haasteeseesi. En ole lukenut nuorten kirjoja vuosikymmeniin ja olisi varmasti hyvä olla selvillä, millaisia kirjoja sillä saralla julkaistaan. Lastenlastenkin kanssa liikutaan vielä siellä lastenkirjojen puolella.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen kyllä lämpimästi. Itsekin olen kuvitellut olevani edes jotenkin kartan liepeillä, mutta aika hyvin olen palautunut realismiin. Enhän minä tunne tätä aluetta enää ollenkaan! Terveellinen tunne :D

    VastaaPoista
  3. Tää kirja on oikeesti todella hyvä! Oon sellane joka ei paljoo lue tän kirjan ku huomasin ni oli pakko ottaa ja lukee. Kun yritti lopettaa lukemisen oli pakko vielä lukea toinen luku koska tarina olisi jäännyt jännittävään kohtaan kesken.

    VastaaPoista
  4. hyvä kirja😵😄😄😵😄😵🇩🇪🙀🇩🇪

    VastaaPoista
  5. Mikä toi ihmisoikeus rikos on

    VastaaPoista